Kuun alussa juhlittiin ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita. Kävin pikkuserkkuni lakkiaisissa ja siellä tietenkin tapasin sukulaisia, joihin en ole kovin tiiviisti yhteydessä. Siinä kun nopeasti kuulumisia vaihtaa niin ainahan sitä tulee vastattua, että kuuluu sitä samaa kuin aina, töitä ja opiskelua. Sitä samaa kuin 11 vuotta.
Kun elämän pelkistää töihin ja opintoihin niin kuulostaahan tuo saamperin tylsältä. Muutostakin on jo pari vuotta ja kun en ole ostanut asuntoa, eronnut tai löytänyt uutta eikä lapsiakaan ole, niin vähän on sellainen, mitäs pirskattia tässä kuulumisiksi kertoo. Lasten kasvu ja koulunkäynti vaikuttaa olevan hirveän helppo kuulumisten aihe, omat opinnot eivät sitä tässä vaiheessa enää ole. En myöskään jaksa keskustella työehtosopimusneuvotteluista, kun tuntuu, että töiden osalta koko kevät ja alkukesä on ollut vain neuvotteluja ja työtaisteluita vaikka oikeasti on tullut tehtyä paljon muutakin. Ja onhan sen nyt onnellista, että elämän mullistavimmat kuulumiset näinä aikoina on puunkaadolla pilatut ikkunanäkymät, uusi jalkahoitola tai myöhässä olevat kurssiarvioinnit.
Suurin muutos kuulumisissa 11 vuoteen onkin tässä: Minä olen nyt lomalla!
Ensimmäistä kertaa ikinä, mulla on täydet kesälomat eli edessä siintää neljä viikkoa vapautta. Viimeisen 11 vuoden aikana kaksi viikkoa on ollut maksimipituus mitä olen joko lomia tai palkattomia pystynyt pitämään. Suunnitelmia ei paljoa ole. Tai siis on ne tuhat hommaa, jotka olen ajatellut hoitaa lomalla mutta joita ei todennäköisesti tule tehtyä. Oikein toivoisin paria kunnon sadepäivää, että voisi vaan olla ja lukea. Muuten toki toiveissa hyvät säät. Mitään tekemättä tuskin osaan olla näin ensikertalaisena lomailijana. En silti osaa sanoa miten lomailu vaikuttaa blogiin. Todennäköisesti ei sen kummemmin. Purkkeja tyhjenee edelleen ja tavoitteiden osalta on aika kurkata puolivuosikatsaus ja lomallahan saaattaa nähdä vaikka mitä, mikä on pakko tulla raportoimaan teille ;)
Kommentit
Lähetä kommentti