Pinkkiä piiperrystä

 Taloustavoite siis on 10000 euron nettovarallisuuden kasvu.   Alkuvuosi on aina kallis kun tulee kaikkien yhdistysten jäsenmaksut ja apteekin omavastuu ja aina jotain mystistä sälää maksettavaksi. Lisäksi Kela muisti reilun 500 euron opintolainan takaisinperinnällä. Lisätuloja tuli tammikuun vaaleista ja helmikuun parista keikkavuorosta koronarokotuksissa. Keikat menivät 60% verolla, joten niistä ei paljoa tilille tullut mutta jotain hiluja kuitenkin.    Lue lisää: Taloustavoitteet Lopputulema on siis, että olen noin 1300€ paremmassa tilanteessa kuin vuoden vaihteessa. Vaikka vähän olen tavoitetahdista jäljessä ja olisin keksinyt niille 500 eurolle, jonkin muun käytön kuin Kela, niin ihan hyvä fiilis tästäkin on. Ja kyllä oli helpotus kun oli puskuria niin ei tarvinnut sotkea kuukausibudjettia Kelan laskun maksuun.  Kuten edellisessä kosmetiikkatavoitepostauksessa totesin, niin tippa kerrallaan en kosmetiikkapullot tyhjenee ja euro kerrallaan säästöt kasvaa. Eli etiäpäin.

Neljännes vuodesta mennyt ja mikäs on kaappien tilanne? Varsinainen kaappi, jossa ei pitäisi olla kosmetiikkaa, onkin itse asiassa melko tyhjä siitä. Vain aurinkorasvat, joille se nyt on ollut toimivin paikka kunnes takkien alta alkaa käsivarret paljastua.  Purkkeja on tyhjentynyt ihan kivasti ja ostoksia on tullut vain vähän. Odotin silti vähän nopeampaa tahtia alkuvuodesta mutta tuo suunympärysihottuma on vähän rajoittanut sitä, mitä olen kasvojen osalta voinut käyttää. Enkä myöskään ole jaksanut meikkailla niin, että meikkituotteet olisivat loppuneet. Ostotarpeita ei ole ollut kuin hammastahna ja aurinkovoide kasvoille viime aikoina. Käsivoiteet tosin alkavat loppua mutta niitä voi paikkailla vaikka niillä kasvovoiteilla, joita en nyt sitten kasvoille ole uskaltanut käyttää. Essencen ja Catricen valikoimat vaihtuvat taas nyt keväällä ja toki uudet huuliöljyt ja sävylliset kasvovoiteet houkuttelevat mutta ehkä sitten lähempänä kesää ostan jotain kokeiluun. Isojen pullojen kuten shamp

 Ostoksia ei ole tässä edellisen Kaapit tyhjiksi päivityksen jälkeen ollut kuin kaksi tuubia hammastahnaa ja Clarinsin  UV PLUS [5P] SPF50 Multi-Protection Moisturizing Screen Translucent -emulsio, jonka hankin kun piti alkaa suojata ihoa auringolta extrahuolellisesti. Syön nimittäin antibioottikuuria tuohon suunympärysihottumaan ja antibiootti herkistää auringolle. Ei sillä että suunympärysihottumakaan auringosta tykkäisi, tai aurinkoihottumani. Loogisesti hammastahnaa oli ostettava, koska Sensodyne loppui taas. Vakkari ja ostin siis lisää. Garnier Micellar Aloe Water kesti lopulta todella kauan. Ostin siis tavallisen version jo tammikuussa ja tämä loppui vasta nyt. En kyllä osaa sanoa onko tuntumassa eroa näiden kahden version välillä. Molemmat toimivat aamuputsauksessa tai kiireiltana putsauksen viimeistelyssä. Palmolive My Fresh Splash -käsisaippua. Pitikö tämän tuoksua joltain? Perus käsisaippua. Toinen pullo käytössä, ostin näitä silloin alkuvuodesta Fiksuruaasta jemmaan. Schwarz

 Ei kuitenkaan käydä tuote tuotteelta läpi vaan kysellään vähän äidiltä meikkaamiseen ja kauneuteen liittyviä asioita. Milloin aloitit meikkaamisen? Mitä silloin kuului meikkiin?  12-vuotiaana kakkuripsivärillä alkoi. Meikkasiko mummo? Mitä mummon kauneusrutiineihin kuului?  Huulipunan ja puuterin muistan aina olleen käytössä. Luomivärejä myöhemmin. Kampajalla kulmien värjäystä. Paplarit saunan jälkeen piti aina laittaa. Jossain vaiheessa 70-luvulla peruukit oli muodissa myös mummolla. Miten meikkaaminen ja ihonhoito on muuttunut?  Iho on ollut aina herkkä eikä meikkaaminen suuremmin ole kiinnostanut. Meikkaamisesta ei kouluaikoina oikeastaan edes puhuttu kaverien kanssa. Korviksetkin sain vasta 12-vuotiaana. Yleisesti tarjonta muodin ja kauneuden suhteen oli maalla heikompi ja hinnat olivat nuorille kovia.  Beaverin farkut olivat aikoinaan ensimmäiset "muotivaatteet". Muilla oli myös Leviksiä.  Parissa sukupolvessa meikkaminen ja ihonhoito ovat tarjonnaltaan räjähtäneet ja s

 Pääsiäinen on jo täällä! Ainakin kaupoissa siis. Töhnämunien (ällöttävä sana by the way) määrä on kasvanut niin isoissa lusikoitavissa munissa kuin pienemmissäkin. Maistelin muutamia. Dumle eggs suklaa maistui suuhuni oudolta. Täyte oli ihan hyvää mutta vähän tylsää. Toffeista tietenkin.   Kokonaisuus ihan jees mutta ei tarvetta ostaa uudelleen.    Pieniä täytemunia oli montaa sorttia. Se alkuperäinen töhnämuna on vissiin se Maraboun hasselpähkinä mutta en ole sitä enkä Maraboun Oreomunaakaan maistanut. Pienet Oreotäytemunat olivat ihan ok. Suklaamuna oreotahnatäyttellä saa 7/10 pistettä. Smarties minieggs täyte toi mieleen Kinderin. Seassa tosin minismartieseja kuten yksi epämuotoinen virhetuote paljastaa. 9/10 pistettä. Kitkat mini eggs cookie dough täyte ratisi suussa. Kitkatin makua joo, mutta cookie dough oli turhaa. Mielestäni Kitkat ei koskaan alkuperäisenäkään ole ollut raikkaimmasta päästä ja tämä saa pisteitä 4/10. After Eight minieggs on kaiken kaikkiaan väärin. After Eight

 Blogeissa näkee välillä etenkin minimalismiin liittyen listoja tyyliin "30 asiaa joita en osta". Välillä niistä saa ihan kivasti aihetta pohtia omia kulutustottumuksia mutta toisaalta ne ovat välillä hölmön tuntuisia. Koska kyllähän meistä jokainen saa listattu vaikka kuinka monta asiaa, jotka jäävät omien kulutustottumusten ja  -tarpeiden ulkopuolelle. En itsekään osta vauvanvaippoja tai valtamerialuksia kun ne eivät ole millään lailla oleellisia elämässäni. Toisaalta en voi koskaan tietää ettenkö olisi 10 vuoden päästä akuutissa valtamerialuksen puutteessa. Tai ehkä sittenkin voin.    Listoista muuten tulee aika helposti jollain tapaa toisenlaisen elämäntavan tuomitsevia ja niitä tehdessä näkökulmat jäävät väkisin kapeiksi kun listoja tehdään vain omasta näkökulmasta käsin. Vai mikä on fiiliksesi listan lopussa? Tässä kuitenkin asioita, joiden puutteen en ole huomannut elämää kovin paljoa heikentävän. 1. Kahvinkeitin; aivan totaalinen turhake. Omistan kyllä siis kahvinkeit

 Hajuaisti on vahvasti yhteydessä muistoihin ja itseasiassa hajuaistihan se on, joka saa ruua maistumaan muultakin kuin suolaiselta tai makealta. Viime aikoina on tullut pari makua vastaan, jotka vievät muistoissa suoraan ulkomaille.     Ben & Jerry´s Minter Wonderland minttusuklaajäätelö vie kesään 18 vuoden taakse ja Amerikan yhdysvaltoihin. Toisaalta tämän tuoksu vei myös omaan 18-vuotisaikaan ja minttukaakaoon.   Valion uusi Herkku Straciatella kermainen jogurtti sen sijaan vie vuoteen 2013 eli yhdeksän vuoden taakse ja Saksaan. Tein Saksassa aikoinaan kirurgisen harjoittelun ja aamuvuorot Saksassa alkoivat kuudelta aamulla ja bussille piti herätä sen verran aikaisin, etten saanut mitään muuta alas kuin Straciatella-jogurttia. Laktoositon valikoima ei muutoinkaan ollut kovin laaja siellä silloin.     Saksan seikkailuja voi muuten lukea täältä.    Tuleeko sulle muistot mauista mieleen?

Syksyltä ja tammikuulta jatkuvat kurssit: Henkilöstövoimavarojen johtaminen ja johtajuus (UEF) Videot ja digitarinat osaamisen osoittamisen välineinä (OAMK, Campus Onlinen kautta) Esimiestyö ja johtaminen (HUMAK, Campus Onlinen kautta) Yhteiskunnallinen viestintä ja sosiaalinen markkinointi (HUMAK, Campus Onlinen kautta) Opinnäytetyö 2 (DIAK) Collaborative Leadership (DIAK) Johtamisen ja organisaatioiden perusteet (UEF, Digicampus) Johdatus kasvatustieteisiin (UEF) Palveluohjauksen toimintamallit (UTU) Helmikuussa alkoi: Tutkimusmentelmien soveltaminen käytännössä (DIAK) Liiketoimintaympäristön taloustiede (UEF, Digicampus) Markkinoinnin ja myynnin perusteet (UEF, Digicampus) Kuulostaa varmaan ihan hullulta, että miten teen kursseja noin moneen korkeakouluun. Mulla on tutkinto-opiskelija oikeus Diakiin YAMK-tutkintoon, jatkuvan oppimisen opinto-oikeus Itä-Suomen yliopistoon vielä tämän kevään ja erillisoikeus Turun yliopiston palveluohjauskokonaisuuteen, jota suorittelen mikäli aikaa j

Mikä tahansa traumaattinen tilanne, suuri suru, järkytys tai joskus jopa suuri onni pysäyttää suurimman osan meistä. Osalla tosin tapana on käsitellä tunne ryhtymällä toimintaan heti, joskus seurauksia ajattelemattakin. Ei kuitenkaan ole ihan normaalia, eikä hyväksi jäädä tunteeseen pysyvästi jumiin. Oikea aika pysähtymiseen ja tunteiden kokemiseen ja käsittelyyn on yksilöllinen ja liittyy muun muassa resilienssiin. Joskus ihminen särkyy ja sekin on tietyllä tapaa normaalia mutta elämää on vaikea jatkaa täysipainoisesti pitkään ellei särkynyt saa apua.    Photo by Di Maitland on Unsplash Eteenpäin jatkaminen ei tarkoita unohtamista. Pienten askelten ottaminen ihmisen pienessä arjessa tai sotaa pienempien ongelmien pohtiminen ei tarkoita ukrainalaisten hylkäämistä. Itsensä tai fyysisestä lähellä olevien ihmisten ja ongelmien hylkääminen ei myöskään auta ukrainalaisia. Somessa jos puhut omenoista, inhoat appelsiineja -tyyppinen ajattelu pitää lopettaa ja jokaisen saada priorisoida om

Viikko sitten palasin vapailta aamun uutisiin Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Nyt on siis viikko eletty kuolemasta ja tuhosta kertovien uutisten kanssa. Sota Euroopassa tuntuu käsittämättömältä ja Putin hirviöltä. Ukrainalaiset kärsivät ja mitä pidempään tilanne jatkuu, sitä pahemmaksi kärsimys muuttuu.    Photo by Todd Trapani on Unsplash Pohditaan talouden romahtamista ja taantumaa Suomessakin. Somessa kiertävät kyyhkyt, auringonkukat ja  Ukrainan liput, muistutukset, että saa ahdistaa mutta ei saa lamaantua ja kehoitus muistaa, että tämä ei ole venäläisten siviilien vika. Todellisuudessahan ukrainalaisten jälkeen seuraavaksi suurin kärsijä ovat venäläiset siviilit, joiden terveydenhuollosta, koulutuksesta ja muusta yhteiskunnan ja hyvän elämän rakentamisesta Venäjän sotarahoitus on pois. Nyt ruplan kurssi on vielä Venäjän ja sen johtajien varojen jäädyttämisen myötä tipahtanut, mikä vaikuttaa myös yksityisten venäläisten talouteen. Sota iskee pahiten lapsiin, naisiin ja vanhuks