Pinkkiä piiperrystä

 Käytiin työkavereiden kanssa syömässä ennen juhannusta ja lomille jääntejä. Kaveri valitsi kehujen perusteella ravintolaksi Bistro O Mat Hakaniemen ja olin ekan kerran listaa katsoessani vähän kauhuissani omien erikoisruokavalioideni takia. Lopulta ruoka oli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Kunhan sinne ravintolaan nyt ensin pääsi. Menin ensimmäistä kertaa Kaisantunnelin läpi ja yhtä työmaata olevan Kaisaniemenpuiston läpi vain saadakseni toisessa päässä kuulla, että poliisit eivät päästä ihmisiä puistosta ulos Elokapinan vuoksi. Liikenne seisoi aika pitkän näköisesti mutta jalan onneksi pääsi kiertämään puistosta pois ja Hakaniemeen.  Istuimme hetken ensin Bistron kattoterassilla kun pelättyä vesisadetta ei tullutkaan. Terassilla on oma juomakioski, jossa lasit tuntuivat heiluvan tuulen mukana. Söimme kuitenkin sitten sisällä.   Alkuun ASPERGE eli keitettyä valkoista parsaa, hollandaisekastiketta ja semikuivattua tomaattia . Oli mukana yksi vihreäkin parsa. Erit...

 Olin päiväseltään työreissussa Tampereella ja sovittiin jo hyvissä ajoin kaverin kanssa päivällistreffit. Ravintolaa alettiin miettiä tosin vasta paria päivää ennen ja päädyimme kokeilemaan aivan rautatieaseman vieressä olevaa välimerellistä Onni ja Leo -ravintolaa. Ravintola on pieni ja tunnelmallinen ja onneksemme saimme paikat aivan täydestä ravintolasta. Pöytävarausta yritettiin tehdä mutta varauksia oli tarjolla vain myöhemmin illalla kun olimme jo viideltä syömässä. Paikkamme oli perällä vessan vieressä, mutta työlaukun ja salikassin kanssa kulkeville sopi mainiosti. Kiirettä ravintolassa piisasi, mutta palvelu oli hyvää eikä ruokia tarvinnut odotella.  Tilasimme molemmat pääruuaksi Kanavartaat eli alun mezet jätettiin nyt välistä. Varras tuli perunan ja grillattujen kasvisten sekä tzatzikin ja ezme-salsn kera ja oli todella hyvä annos. Minäkin, joka olen kasvisten suhteen nirso, söin lähes kaiken. Annos oli sopivan kokoinen päivällisannokseksi muttei liian iso, etteikö...

Kävin viime viikolla viettämässä päivää Eläintarhanlahdella. Tänä kesänä näitä itselle uusia paikkoja riittääkin ihmeteltäväksi. HSL:n reittiopas neuvoo onneksi aika pitkälle. Eläintarhanlahdelle kuljin itse bussilla Hakaniementorille ja siitä lyhyen kävelymatkan rantaan. Istuskeltiin Tokoinrannassa nauttimassa päivästä. Mansikat sai syödä rauhassa mutta muutoin oli monennäköistä lähemmäs tuppautujaa, kaikki onneksi siivekkäitä vaikka siivettömiäkin kaksijalkaisia näki moninaisissa menoissa. En älynnyt ottaa kuvaa Aimo Tukiaisen tekemästä Miina Sillanpään Soihtu-nimisestä muistomerkistä vaikka taiteilija käsittääkseni on minulle kaukaista sukua. Sen sijaan otin kuvan lokista. Patsas kyllä on ihan näyttävä. Lue lisää: Vanha ylioppilastalo Miljööhän Töölönlahdella on ihan mahtava ja sääkin oli ihana, lämmin ja aurinkoinen mutta sopivalla tuulen vireellä. Meripaviljonki on kelluva sekä ravintolan, että terassin osalta ja ajoittain kävellessä tai seistessä terassin keinunnan tunsi. Lue lis...

Käväisin taas lyhyen visiitin Helsingissä. Tällä kertaa yövyin Scandic Simonkentässä (Simonkatu 9), joka sijaitsee aivan loistavalla paikalla Helsingin keskustassa. Kirjaimellisesti keskellä kaikkea.  Oma Standard-huoneeni oli neljännessä kerroksessa ja sijoittui siten, että ikkunasta näki sisäpihalle. Muutoin huone itsessään oli hyvä, riittävästi istumatilaa ja itselleni turha minibaari, mutta valot ärsyttivät. Huoneessa oli siis aivan pimeää ennen kuin huonekortin löysi paikalleen, mutta itse en ilman kännykän valoa sitä paikoilleen saanut. Illalla kun olisin halunnut jättää myöhemmin tulevaa kämppistä varten päälle vain yhden valon, en kaikista katkaisijoista huolimatta löytänyt asetusta, jolla olisin saanut vain hänen lukuvalonsa päälle. Mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hotellin valot hämmentävät. Toki kun hotelliin saapuu iltaysiltä ja lähtee aamuysiltä, ei näköalaa tullut paljoa katseltua.  Sekä huone, että kylppäri olivat tilavat ja ...