Pinkkiä piiperrystä

 Olin päiväseltään työreissussa Tampereella ja sovittiin jo hyvissä ajoin kaverin kanssa päivällistreffit. Ravintolaa alettiin miettiä tosin vasta paria päivää ennen ja päädyimme kokeilemaan aivan rautatieaseman vieressä olevaa välimerellistä Onni ja Leo -ravintolaa. Ravintola on pieni ja tunnelmallinen ja onneksemme saimme paikat aivan täydestä ravintolasta. Pöytävarausta yritettiin tehdä mutta varauksia oli tarjolla vain myöhemmin illalla kun olimme jo viideltä syömässä. Paikkamme oli perällä vessan vieressä, mutta työlaukun ja salikassin kanssa kulkeville sopi mainiosti. Kiirettä ravintolassa piisasi, mutta palvelu oli hyvää eikä ruokia tarvinnut odotella.  Tilasimme molemmat pääruuaksi Kanavartaat eli alun mezet jätettiin nyt välistä. Varras tuli perunan ja grillattujen kasvisten sekä tzatzikin ja ezme-salsn kera ja oli todella hyvä annos. Minäkin, joka olen kasvisten suhteen nirso, söin lähes kaiken. Annos oli sopivan kokoinen päivällisannokseksi muttei liian iso, etteikö esimerki

Ei nää ikinä lopu. Siltä ainakin tuntui ja nyt kun kori oli täynnä ja aloin kirjoittamaan, niin juuri loppumaisillaan tuntui olevan vähintään toinen samanmoinen satsi. MayBeautyn Cleansing Shampoo (saatu) on kestänyt todella ikuisuuden. Pumppu auttaa kyllä tosi paljon oikean määrän käytössä ja jatkossa ei pitäisi ollenkaan ostaa shampoota ja hoitoainetta ilman pumppua. Tykkäsin shampoosta ja nyt loppumaisillaan olevasta hoitoaineesta kovasti. Tuoksu ei ole niin kiva kuin monessa muussa mutta nämä kyllä toimivat hiuksilleni. Pesi hyvin, vaahdotin lähes aina kahdesti kuten muillakin shampoilla, puhdasta muttei natisevaa. Nivea After Sun taas tuoksui niveamaisesti nivealle ja käytin nyt pois kun ei niin paljoa aurinkoa tullutkaan, että olisi auringon jälkeen paljoa tarvinnut rasvailla. Ensi vuonna voi ostaa uudestaan. Dermosil karbamidijalkavoide on vakkari ja heti aukaisin uuden tuubin kun tämä loppui. Estää kantapäitä halkeilemasta talvellakin kun muistaa säännöllisesti käyttää. Omall

 Kerroinkin aikaisemmin epäsopivasta käytöksestä kuntosalilla. Nyt ajattelin, että on ehkä syytä kerrata salietikettiä hiukan enemmänkin. Huomaa nimittäin välillä, että konkareillakin unohtuu asiat. Salin kultainen sääntöhän on, että toimi niin, että kaikilla on kiva ja turvallista treenata mutta pilkotaan sitä vielä vähän pienemmäksi. 1. Anna muille treeni- ja kehorauha Jokainen saa treenata salilla sen näköisenä kuin haluaa ja siten kuin haluaa. Muiden olemisia ja tekemisiä ei ole tarvetta kommentoida, ei kaverille eikä treenaajalle. Äärimmäinen poikkeus on se, että tekeminen aiheuttaa akuutin vaaratilanteen mutta silloinkin voi olla kohtelias. Vaikka toisen tekeminen näyttäisi omaan silmääsi erikoiselta, anna toisen tehdä rauhassa. Missään tilanteessa ei ole luvallista kuvata toista salilla ja jakaa kuvia muiden naureskeltavaksi.  Anna toisen treenata rauhassa. Mikäli sinulla on toiselle asiaa, niin odota sarjan loppuun saakka. Anna myös fyysisesti tilaa, eli älä kulje toisen nenän

 Pari viikkoa sitten oli työviikko, joka sai minut tuntemaan itseni näkymättömäksi. Ihmiset, joiden kanssa olin edellisellä viikolla puhunut Zoomissa tulivat esittelemään itsensä minulle ilman mitään tunnistamista nimikyltistäni huolimatta, tutut ja kaverit kävelivät ohitseni tunnistamatta ja tutun palvelun parissa kysyttiin olenko ensimmäistä kertaa mukana.  Pääsyynä on tietysti työni ja vaikka itse yleensä tiedänkin missä olen, niin toisista yhteyksistä tutut ihmiset eivät osaa odottaa näkevänsä minua omalla työpaikallaan tai koulutuksessaan eivätkä osaa rekisteröidä. Hauskimmillaan olen puhunut maskiaikaan exäni kanssa ilman, että hän tunnisti minua.    Toisaalta näkymättömyyden fiilis ei ole mitenkään uusi. Liperissä suunnilleen kaikki kylällä tiesivät kuka olen tai ainakin keiden tytär olen. Olen muuttanut kohtuu usein pitkiä matkoja ja ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet tiuhaan. Olen vaihtanut kutsumanimeä ja on paikkoja, joissa minut tunnetaan paremmin lempinimellä. Monet ov

 Viime aikoina on ollut kohtuukiirettä ja väsymyksen huomaa taas shoppailuherkkyydestä ja tv-ohjelmille itkemisestä. Vaikka onkin Kaapit tyhjiksi -projekti menossa niin käyttötuotteista en aio itseäni ruoskia. Talvi on tulossa, iho kuivuu ja purkkeja on myös aika kivasti tyhjenemässä. Laveran Hydro sensation face mistin ostin ihan Karkkipäivä-Sannin Suuren kasvovesioppaan perusteella. Herbinan hiuskiinne meni reissupussiin ja Lumenea lähti tarjoushinnalla hiukan enemmän mukaan. Lumene Lähde Kauramaito-öljypuhdistus etenkin kiinnostelee, eli lähtee testiin heti kun edellinen öljyputsari loppuu. Seuraavalla Citymarket käynnillä bongasin sen pienestä Body Shop -hyllystä vartalovoiteita tarjoushintaan. Sokoksen Kutsu kauneuteen tapahtumaan ehdin Oulun reissulla ja sieltä lähti mukaan Clarinsin ja Cliniquen lahjapakkaukset ja Lumenea taas tarjoushintaan. Pääosin kaikki ovat tuttuja tuotteita mutta Clarinsin ripsaria en ole ennen testannut.  Väsyneenä huomaa kyllä usein, että jos mitään ärsy

 Fazer on tuonut jo joulun kausimakugranolan kauppoihin, joten tänään maistellaan Fazer Alku Piparkakku granolaa. Lue lisää: Dumle granola Piparkakku granolan kaveriksi toista Fazerin uutuutta eli Pätkis kaurajuomaa. Kuitupitoinen täysjyväkauragranola on makeutettu hunajalla ja maustettu  piparkakkumausteella. Tuoksu on niin hyvä, että tekisi mieli jättää purkki auki tuoksumaan koko keittiössä. Valitettavasti maku ei ole aivan yhtä ihana, mutta kyllä tässä on hyvä arkigranola joulua odotellessa. Granolassa on kuitenkin rasvaa ja sokeria, tässä onneksi pääosin tyydyttymätöntä rasvaa ja kuitua. Suositeltu annos on noin desilitra mutta itse tykkään lähinnä maustaa jogurtin granolalla, en syödä granolaa jogurtilla. Pätkis kaurajuoma oli niin minttuista, että tuli fiilis minttukaakaon juomisesta minttuviinalla. Somen mukaan moni on tykännyt tästä kahvissa ja itsekin voisin kuvitella jatkojalostavani vaikka suklaakiisseliksi, kun tämähän kestää kuumennuksen. Joko olet maistanut?

 Jouduin tässä jokunen aika sitten ahdistavan "hyökkäyksen" kohteeksi kuntosalin pukuhuoneessa.  Olin kuulokkeet korvissa pukemassa päälleni kun tuntematon nainen alkoi viittilöidä, että ota kuulokkeet pois. Oletin tietysti, että hänellä on jotain kysyttävää, kuten useimmilla pukkarissa keskustelun noin aloittavilla. Sen sijaan hän alkoikin paasata, että minun pitäisi tehdä päivittäin keppijumppaa, ensin aamuin illoin 10 toistoa, sitten 15 ja niin edelleen ja näytti mahaansa, ja sitten näyttäisin samalta. Ehdotti myös mm. tulitikkujen poimimista lattialta ja jos ei ole keppiä niin sateenvarjolla sitä jumppaa. Tilanne oli todella omituinen ja ahdistava. Hämmennyin täysin alkuun, yritin olla kohtelias ja kertoa, että olen itse valmentaja, yrittäen näin viestiä, etten tarvitse vieraan ihmisen pyytämättä antamia neuvoja.  Kun lopulta pääsin tilanteesta pois, iski ahdistus päälle ihan täysillä ja loppupäivä menikin rauhoittuessa ja suuttumusta purkaessa. Yllätyin oikeastaan itseki

Kävin pitkästä aikaa opiskelijalounaalla, tämä hiilaripläjäys on Oulun Medisiinari-ravintolasta. Jonkun verran tuli opiskeltua, mutta ei nyt hirveästi. Kesän kursseista Lähijohtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa (5 op) meni läpi arvosanalla 4 ja kaksi muuta kesäkurssia odottelee edelleen arviointia. Molemmissa arvioitava työ on laajempi essee, joka ei ole mulle se mieluisin suoritustapa mutta katsotaan miten käy.  Paria osin työhön limittyvää Mooc-kurssia tein myös elokuussa, niistä toisen sain loppuun. Sen laajuus oli 5,5 opintopistettä jos teki huolella, mutta itse lähinnä silmäilin asiat. Elokuussa oli myös ensimmäinen opinnäytetyöseminaari, jossa saatiin opparia taas eteenpäin ja alkoi syksyn kursseista Ammatillisen osaamisen kehittyminen ja asiantuntijuus, jota varten olen jo kontaktoinut mentoria ja Tieteellinen kirjoittaminen ja viestintä. Mentorin etsiminen itselle oli aika jännittävää, vaikka teen sitä työkseni muiden puolesta. Mutta työrooli on kuitenkin aika erilainen ku

 Mikä yhdistää Mark Zuckerbergia, Steve Jobsia, Einsteinia ja Barack Obamaa.  He vähentävät päivässä tehtäviä päätöksiä käyttämällä aina samoja vaatteita. Kun kuormitus kasvaa, pyrin itsekin minimoimaan päätöksen teon. Esimerkiksi seuraavilla tavoilla. 1. Työvaatteet Mullahan ei ole varsinaisia työvaatteita erikseen mutta kapeat tummat farkut ja trikootunika tummissa sävyissä ovat vakiovaatteeni reissatessa. Erityisesti tykkään A-linjaisista 3/4 hihaisista tunikoista, joita omistan useamman sekä Neulomon, että Nanson versioina. Kylmemmälle säälle on vielä pari erilaista Zizzin paksumpaa tunikaa. Tunika ja pillifarkut eivät ehkä ole se juuri nyt muodissa oleva yhdistelmä mutta on oikein toimiva kun työssä pitää välillä kyykistellä ja kurotella. Ja kun joskus on sattunut housutkin reissussa hajoamaan niin ei niin herätä huomiota kun on vähän helmaa peittona. Vaatteita on toki aavistuksen enemmän kuin mikä olisi arjen kannalta tarvittava minimi, mutta pidän myös siitä, että ei tarvitse jo

 Ei pitänyt mutta tilasin kuitenkin Lankamaailman Sukkalankamarkkinoilta 23 kerää tai vyyhteä ohuita sukkalankoja. Plussaan ne alkuperäiseen kulutustavoitteeseen. Elokuu oli lämmin ja lankaa kuluikin vain yksi kerä. Iso veikka -huppari ja aivan lopuillaan oleva lankakerä jäivät odottamaan, että ompelisin olkasaumat, jotta pääsen eteenpäin.  Huurre-lankaa neuloin yhden kerän huiviin. Tähän huiviin menee varmaan se puolitoista kerää. Sitten pitää keksiä mitä jämistä tekee. Sukkalangoista aloitin Zauberball Crazyn. Sävy on oikeasti vihreän kirjava vaikka kuvassa ei värit oikein näykään. Tilanne on siis syksyyn siirryttäessä 49/75 kerää