Sulatuskuuri
Viime viikkoisen salikäynnin jälkeen oli ideaa ja energiaa miettiä painonpudotusta (taas kerran). Kaivelin jo vanhat, aikaisemmin ostetut dieettiohjeet koneelta ja kaapista sen jälkeen kun olin kiertänyt Suomalaisen alehyllyn ja todennut, että siellä ne Pariisilaiset dietit ja 5:2 kirjat edelleen ovat Raxun rempan seurassa.
Oikein intoa puhkuen rupesin printtaamaan viimeisimmän, vielä kokeilemattoman pt-firman nettivalmennuksen ohjeita. Erehdyin istumaan alas ja lukaisemaan ohjeet ennen printtausta. Koneella odottavat vieläkin.
Vaikka pikakuuri olisikin loistavasti toimiva, niin minä en ole. Minä en ole ihminen, jolle banaani on kielletty ruoka liian hiilarin vuoksi tai lähtee aamuaerobiselle ilman aamupalaa. Toisille sopii ja se on fine mutta meikäläinen saa siitä vain pahan olon ja kiukkuisen mielen. Ja ei auta sanoa, että siihen tottuu, AUKin aamulenkit juosseena voin sanoa, että minä en totu.
Dietti, laihdutus ja self help kirjoja löytyy hyllyistäni karmea määrä ja vanha totuus on, että kukaan muu ei tiedä laihdutuksesta niin paljoa kuin lihava. Toisissa oppaissa on ihan hyviä ohjeita toiset ovat pitkällä tähtäimellä yhtä toimivia kuin kaalikeitto. Niinpä ajattelin lukaista läpi oman kokoelmani ja laittaa sen kiertoon. Ehkäpä pärjään kolmella kirjalla; Duoodecimin Lihavuus, Ravitsemustiede ja Urheiluravitsemus, niitä kun tarvitsee opintoihin.
Toisille sopii jojoilu, toisille pikakuuri ja pussikeitot. Jotkut jaksavat olla lenkillä tai salilla kukolaulun aikaan ja jotkut hullut tulevat yövuorosta kotiin kontatessa juosten vastaan kahdenkympin pakkasessa.
Mutta minä en ole sellainen. Minä syön Martta-kaverin synttärikakkua ja paistan Vihreiden sisarten kanssa lettuja. Minä nukun aamulla pitkään ja syön aamupalaa rauhassa ja hartaasti. Minä harrastan liikuntaa vammautumiseen asti koska se on hauskaa ja nilkutan seuraavan viikon kipulääkkeillä. Minä ajattelen laihduttaa ja sitten muistan, että olen kyllä aika hyvä tälläisenäänkin.
Näillä ajatuksilla I Love Me- viikonloppua kohden. En lupaa vinkkipostausta enkä kunnollisia messupostauksiakaan, menen messuille vain perjantaina kummitätini ja -tyttöni seurassa.
Oikein intoa puhkuen rupesin printtaamaan viimeisimmän, vielä kokeilemattoman pt-firman nettivalmennuksen ohjeita. Erehdyin istumaan alas ja lukaisemaan ohjeet ennen printtausta. Koneella odottavat vieläkin.
 |
| Suuri paljastus; kirjoilla ei tulla juoksijaksi. |
 |
| Laihdutuskirjojen parhaimmistona pidän ehdottomasti suomalaisia, maalaisjärjellä kirjoitettuja kirjoja. |
Dietti, laihdutus ja self help kirjoja löytyy hyllyistäni karmea määrä ja vanha totuus on, että kukaan muu ei tiedä laihdutuksesta niin paljoa kuin lihava. Toisissa oppaissa on ihan hyviä ohjeita toiset ovat pitkällä tähtäimellä yhtä toimivia kuin kaalikeitto. Niinpä ajattelin lukaista läpi oman kokoelmani ja laittaa sen kiertoon. Ehkäpä pärjään kolmella kirjalla; Duoodecimin Lihavuus, Ravitsemustiede ja Urheiluravitsemus, niitä kun tarvitsee opintoihin.
Toisille sopii jojoilu, toisille pikakuuri ja pussikeitot. Jotkut jaksavat olla lenkillä tai salilla kukolaulun aikaan ja jotkut hullut tulevat yövuorosta kotiin kontatessa juosten vastaan kahdenkympin pakkasessa.
Mutta minä en ole sellainen. Minä syön Martta-kaverin synttärikakkua ja paistan Vihreiden sisarten kanssa lettuja. Minä nukun aamulla pitkään ja syön aamupalaa rauhassa ja hartaasti. Minä harrastan liikuntaa vammautumiseen asti koska se on hauskaa ja nilkutan seuraavan viikon kipulääkkeillä. Minä ajattelen laihduttaa ja sitten muistan, että olen kyllä aika hyvä tälläisenäänkin.
Näillä ajatuksilla I Love Me- viikonloppua kohden. En lupaa vinkkipostausta enkä kunnollisia messupostauksiakaan, menen messuille vain perjantaina kummitätini ja -tyttöni seurassa.
En minäkään ymmärrä, miten kukaan normaali pystyy aamulla ensimmäisenä lähtemään lenkille edes valoisina kesäaamuina. Pimeässä räntäsateessa olis jo niin painajaista, että tunnustaisin vaikka Palmen murhan, ettei tarvii lähtee. Mun koiratkin tietää, että niillä on aamulla noin 2 minuuttia aikaa hoitaa asiansa ja sen jälkeen mä lähden kahvin keittoon.
VastaaPoistaMie oon muutaman kerran pimeinä syksyaamuina seittemään töihin mennessä löytäny sen aamukävelyn ilon ja jopa toivonu pidempää työmatkaa, mutta aamupala pitää saaha eka. Ja vapaapäivänä turha luulo, että oon ulkona 6.30.
PoistaTäällä myös yksi, joka ei kuulu edellä mainittuihin ihmisryhmiin :) Itsellä kans menossa jonkinlainen painonpudotusprojekti. Ajatuksella kaikkea kohtuudella. Tunnen itseni sen verran hyvin et jos jonkin ruuan,herkun tmv kiellän itseltäni kokonaan, niin lipsun. Siispä sallin itselleni herkkupäivän kerran viikkoon ja muuten mennään terveellisellä ja kevyellä linjalla :)
VastaaPoistaNimenomaan se kohtuus, ite ainakin huomaa, että kun muistaa aamupäivällä jo syödä kunnolla hyvää normaalia ruokaa niin illastakin kohtuus onnistuu paljon paremmin.
Poista