Parasta minussa
Ettei yhtään itsekehu haisisi, ajattelin kirjoittaa siitä mikä minussa on kauneinta ja parasta. Yleensä kysymys muotoillaan jota kuinkin; mistä tykkäät (inhoat) itsessäsi eniten ja vastaus on tyyliin silmät, korvat, hampaat. Minä tykkään eniten päästäni. Sekä sisältä, että ulkoa, mieluiten sisäpuoli sisällä.
Nuorempana sain paljon kehuja hiuksistani, jotka siihen aikaan olivat oikeasti pitkät ja paksut. Intin ja kilpparin vajaatoiminnan myötä tukka tippui ja neronleimaus oli ajaa se siiliksi. Nyt kolme vuotta myöhemmin tukkaa on melkein alkuperäisen verran ja melkein kaiken saa ponnarillekin. Parasta luonnonkiharassani on wash´n´go-toiminto. Yleensä menen kostealla tukalla nukkumaan (kaikkien sääntöjen vastaisesti) ja herään valmiilla kiharoilla. Väri tosin on purkista, oma on lähempänä maantietä.
Kulmakarvojen kanssa olen päässyt helpolla, pienellä nyppimisellä ne ovat omaan makuuni hyvät. Vähän värittömät vain. Ripset ovat samaa sorttia, pitkät ja taipuisat mutta värjäystä vaativat. Toisaalta en viitsi kestovärjätä kun ripsarilla saa paremman tuloksen.
Tykkään silmistäni vaikka en niihin rajauksia osaakkaan tehdä. Enkä kyllä yleensä rajaa huulianikaan, koska heitän huulipunan sokkona ilman peiliä puolet ajasta ja aika nappiin se osuu. Nenä on onneksi äidin puolelta, olisin ottanut mielellään myös äipän korvat, mutta resessiivisestä geenistä johtuen sain isän korvat.
Mulla ei ole koskaan ollut kunnollista finniä naamassa (itseasiassa olen yhden finnin nainen ja sekin tuli keskelle selkää). Ihoni on enemmän kuivan sorttinen mutta harvoin hilseilee tai reagoi muutoinkaan. Ostin ensimmäisen peitevoiteeni vuosi sitten, en nähnyt tarpeelliseksi aikaisemmin. Hampaani on oiottu, mistä ikuisesti olen kiitollinen Liperin hammashoidon väelle. Pala metallia on edelleen suussa (keskiviikkona uudelleen kiinnitettynä) ja etuhampaassa rakama pienenä kivikkoon putoamisesta, mutta helpolla nämäkin ovat päästäneet.
Sisäpuolikin on aika kovaa kamaa. Vastoin kaikkia vedonlyöjiä, kestin 362 vuorokautta intin harmaissa, vastoin omia odotuksiani jaksoin 3 ja puoli vuotta hoitajakoulussa, uskalsin lopettaa suhteen koska ihan hyvä ei riitä, uskalsin lähteä yksin vaihtoon vaikken puhunut kieltä, jätin työn ja vaihdoin paikkakuntaa sen perässä mitä halusin ja pääsin haluamaani pääaineeseen yliopistoon.
Mikä Sinussa on parasta? Kommentoi alle tai nappaa hihasta Messukeskuksessa perjantaina. I Love Me and You should love You.
Nuorempana sain paljon kehuja hiuksistani, jotka siihen aikaan olivat oikeasti pitkät ja paksut. Intin ja kilpparin vajaatoiminnan myötä tukka tippui ja neronleimaus oli ajaa se siiliksi. Nyt kolme vuotta myöhemmin tukkaa on melkein alkuperäisen verran ja melkein kaiken saa ponnarillekin. Parasta luonnonkiharassani on wash´n´go-toiminto. Yleensä menen kostealla tukalla nukkumaan (kaikkien sääntöjen vastaisesti) ja herään valmiilla kiharoilla. Väri tosin on purkista, oma on lähempänä maantietä.
Kulmakarvojen kanssa olen päässyt helpolla, pienellä nyppimisellä ne ovat omaan makuuni hyvät. Vähän värittömät vain. Ripset ovat samaa sorttia, pitkät ja taipuisat mutta värjäystä vaativat. Toisaalta en viitsi kestovärjätä kun ripsarilla saa paremman tuloksen.
Tykkään silmistäni vaikka en niihin rajauksia osaakkaan tehdä. Enkä kyllä yleensä rajaa huulianikaan, koska heitän huulipunan sokkona ilman peiliä puolet ajasta ja aika nappiin se osuu. Nenä on onneksi äidin puolelta, olisin ottanut mielellään myös äipän korvat, mutta resessiivisestä geenistä johtuen sain isän korvat.
Mulla ei ole koskaan ollut kunnollista finniä naamassa (itseasiassa olen yhden finnin nainen ja sekin tuli keskelle selkää). Ihoni on enemmän kuivan sorttinen mutta harvoin hilseilee tai reagoi muutoinkaan. Ostin ensimmäisen peitevoiteeni vuosi sitten, en nähnyt tarpeelliseksi aikaisemmin. Hampaani on oiottu, mistä ikuisesti olen kiitollinen Liperin hammashoidon väelle. Pala metallia on edelleen suussa (keskiviikkona uudelleen kiinnitettynä) ja etuhampaassa rakama pienenä kivikkoon putoamisesta, mutta helpolla nämäkin ovat päästäneet.
Sisäpuolikin on aika kovaa kamaa. Vastoin kaikkia vedonlyöjiä, kestin 362 vuorokautta intin harmaissa, vastoin omia odotuksiani jaksoin 3 ja puoli vuotta hoitajakoulussa, uskalsin lopettaa suhteen koska ihan hyvä ei riitä, uskalsin lähteä yksin vaihtoon vaikken puhunut kieltä, jätin työn ja vaihdoin paikkakuntaa sen perässä mitä halusin ja pääsin haluamaani pääaineeseen yliopistoon.
Mikä Sinussa on parasta? Kommentoi alle tai nappaa hihasta Messukeskuksessa perjantaina. I Love Me and You should love You.
Aika ihana postaus <3 :)
VastaaPoistaKiitos :D
Poista