Ai. Auh. Uuh. V****, S******, P******
Kun koskee.
Kävin viime viikon tiistaina salilla reilun kuukauden tauon jälkeen. Treeni tuntui hyvältä, kerrankin kroppa ei ollut tukossa ja jumissa ja sai tehdä hyvää treeniä pitkillä liikeradoilla. Tein lähinnä jalkoja ja selkää vain auoin kun koneella istuminen oli jumittanut hartioita. Fiilis oli harvinaisen hyvä aamutreeniksi, mitä yleensä inhoan.
Seuraavana aamuna alkoi kroppa olla hieman jumissa, yleensä jumit iskee mulla vasta 2. post treeni päivänä, mutta nyt alkoi jo ensimmäisenä tuntua, vissiin aamutreenistä johtuen. Toisena aamuna takareidet olikin sitten niin jumissa, etten sängystä meinannut päästä. Hyvät lämmöt kun sai päälle, pystyin kuitenkin pelaamaan lentopalloa yliopiston vuorolla.
Ihanaa päästä mätkimään palloa parin totaalitaukovuoden jälkeen. Kaikkein parasta oli huomata, että jotain oli vielä jäljellä kahdentoista vuoden treeneistä. Kädet eivät kyllä valitettavasti muistaneet ihan kaikkea, ja allaolevista kuvista näkee tuloksen. Olen mustelmilla vielä tänäänkin ja pelattiin siis viime torstaina. Lentopallon jälkeen oli jumissa myös etureidet, jos eivät ennestään olleet.
Kaivelin esiin sortsit ja polvisuojatkin, mutta polvisuojat ei mahtunu jalkaan. Salin jälkeen olinkin jo nauranut kaverille, että kun saisi sulatuskuurin ja turhat pehmusteet päältä pois, niin kropasta löytyisi kohtalaisesti lihasta. Onpahan nytten sitten tavoitepolkkarit.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin tapani mukaan taas turhan vauhdikkaita unia ja käänsin kylkeä niin kovaa, että jotain tuntui oikeassa takareidessä. Koska jalat ovat ainoa kulkuvälineeni, oli jonkin verran pakko liikkua, eikä se pahalta tuntunut kunhan lämpesi.
Eilen sitten ennen töihin lähtöä kurotin lattialta paperia ja epähuomiossa tein sen jalat suorana. Sen jälkeen meinasinkin sitten olla lattialla ja aikamoinen huuto pääsi. takareiden yläpäässä tuntui jotain menevän rikki, ei sentään kuulunut klassista riks, raks ja poksia.
Sairaanhoitaja ja tuleva terveysliikunnan ammattilainen on ehkä joskus kuullut kolmesta Koosta, mutta. Ainoa kylmäpakkaus oli keittiön pöydällä lämpimänä, takareittä ei oikein saanut koholle sydämen yläpuolelle kun jalka ei taivu ja kompressio jäi kun oli pakko mennä päiväunille ennen yövuoroa. Buranan ilman vaikutusta sentään otin. Hyvät päikkärit olikin kun oli pakko pitää jalkaa suorana ja kääntää kylkeä jalat toisiinsa liimattuina.
Tämän viikon kuntoilusuunnitelma olikin sitten aika pitkälti siinä. Tavoitteena kävellä perjantaina päivä I Love Me messuilla.
Jalka ei sentään turvota, ole musta eikä lihaksessa tunnu kuoppia, eli toivottavasti pienellä vammalla päästään. Edellisellä kerralla vajaa seitsemän vuotta sitten revähti toinen jalka ja sen toipumisessa menikin vuosi kun se ei ennen inttiä ehtinyt parantua vaan rasitin sitä liikaa.
Kävin viime viikon tiistaina salilla reilun kuukauden tauon jälkeen. Treeni tuntui hyvältä, kerrankin kroppa ei ollut tukossa ja jumissa ja sai tehdä hyvää treeniä pitkillä liikeradoilla. Tein lähinnä jalkoja ja selkää vain auoin kun koneella istuminen oli jumittanut hartioita. Fiilis oli harvinaisen hyvä aamutreeniksi, mitä yleensä inhoan.
Seuraavana aamuna alkoi kroppa olla hieman jumissa, yleensä jumit iskee mulla vasta 2. post treeni päivänä, mutta nyt alkoi jo ensimmäisenä tuntua, vissiin aamutreenistä johtuen. Toisena aamuna takareidet olikin sitten niin jumissa, etten sängystä meinannut päästä. Hyvät lämmöt kun sai päälle, pystyin kuitenkin pelaamaan lentopalloa yliopiston vuorolla.
Ihanaa päästä mätkimään palloa parin totaalitaukovuoden jälkeen. Kaikkein parasta oli huomata, että jotain oli vielä jäljellä kahdentoista vuoden treeneistä. Kädet eivät kyllä valitettavasti muistaneet ihan kaikkea, ja allaolevista kuvista näkee tuloksen. Olen mustelmilla vielä tänäänkin ja pelattiin siis viime torstaina. Lentopallon jälkeen oli jumissa myös etureidet, jos eivät ennestään olleet.
 |
| Huono valo mutta jotain täppiä iholla näkyy. |
Kaivelin esiin sortsit ja polvisuojatkin, mutta polvisuojat ei mahtunu jalkaan. Salin jälkeen olinkin jo nauranut kaverille, että kun saisi sulatuskuurin ja turhat pehmusteet päältä pois, niin kropasta löytyisi kohtalaisesti lihasta. Onpahan nytten sitten tavoitepolkkarit.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin tapani mukaan taas turhan vauhdikkaita unia ja käänsin kylkeä niin kovaa, että jotain tuntui oikeassa takareidessä. Koska jalat ovat ainoa kulkuvälineeni, oli jonkin verran pakko liikkua, eikä se pahalta tuntunut kunhan lämpesi.
 |
| Uudet Asicsin sisäpelikengät pääsi vihdoin käyttöön. Oli kyllä hyvät, etenkin kun vertaa salikenkiin joissa ei pohjassa ole enää mitään jäljellä. |
Eilen sitten ennen töihin lähtöä kurotin lattialta paperia ja epähuomiossa tein sen jalat suorana. Sen jälkeen meinasinkin sitten olla lattialla ja aikamoinen huuto pääsi. takareiden yläpäässä tuntui jotain menevän rikki, ei sentään kuulunut klassista riks, raks ja poksia.
Sairaanhoitaja ja tuleva terveysliikunnan ammattilainen on ehkä joskus kuullut kolmesta Koosta, mutta. Ainoa kylmäpakkaus oli keittiön pöydällä lämpimänä, takareittä ei oikein saanut koholle sydämen yläpuolelle kun jalka ei taivu ja kompressio jäi kun oli pakko mennä päiväunille ennen yövuoroa. Buranan ilman vaikutusta sentään otin. Hyvät päikkärit olikin kun oli pakko pitää jalkaa suorana ja kääntää kylkeä jalat toisiinsa liimattuina.
Tämän viikon kuntoilusuunnitelma olikin sitten aika pitkälti siinä. Tavoitteena kävellä perjantaina päivä I Love Me messuilla.
Jalka ei sentään turvota, ole musta eikä lihaksessa tunnu kuoppia, eli toivottavasti pienellä vammalla päästään. Edellisellä kerralla vajaa seitsemän vuotta sitten revähti toinen jalka ja sen toipumisessa menikin vuosi kun se ei ennen inttiä ehtinyt parantua vaan rasitin sitä liikaa.
Kommentit
Lähetä kommentti