Kuka vaan voi väittää olevansa mitä vaan

 Nykyään joka paikka tuntuu pursuavan coacheja, terapeutteja ja personal trainereita. Ja hyvähän se on, että ihmiset eivät jää mahdollisten ongelmiensa tai vaikeuksiensa kanssa yksin. Aloin kuitenkin viime viikolla miettiä asiaa kun kuuntelin samasta aiheesta luentoja kahdesta eri lähteestä. Toinen oli työnantajani tarjoama Duodecim Oppiportti, joka on terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutuspalvelu ja toinen oli yksityinen personal trainereita kouluttava yritys.

 

 

Molempien koulutusten taustalla oli yliopistokoulutetut asiantuntijat ja kun kyseessä oli omista opinnoista ja työstä tuttu aihe, uskallan arvioida sisällötkin hyviksi. Molemmista koulutuksista sain todistukset ja se herätti nyt tämän postauksen ajatuksen. Nimittäin toisessa todistuksessa lukee, että olen suorittanut asiantuntija-koulutuksen. Hyvää asiaa mutta en silti uskaltaisi sanoa itseni aiheen asintuntijaksi tuon kurssin perusteella. Ja se mikä pelottaa, on se, että osa valmentajista tai trainereista ajattelee olevansa asiantuntijoita hyvin kevyin perustein käytyään jonkin koulutuksen. 

Erilaisissa personal trainer -, coach-, valmentaja- ja terapeutti koulutuksissa on erittäin paljon eroja olipa kyse sitten elämäntapa-, talous- tai muusta ohjauksesta. Asiakkaan voi olla todella vaikea tietää minkä koulutuksen valkku on saanut kun tittelit kuulostavat niin hienoilta ja valkku itse on timmissä kunnossa tai esittelee somessa kalliita autoja ja kelloja. Erilaiset valmentajan sertifikaatit ja koulutusohjelmien auktorisoinnit eivät myöskään ole aina valitettavasti ihan niin kestäviä kuin äkkiseltään voisi ajatella.

 

 

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä jakaa koulutuksen perusteella meidät kahteen ryhmään. Meitä laillistettavia on mm. sairaanhoitajat, lääkärit, fysio-, ravitsemus- ja toimintaterapeutit. Ja sitten taas psykoterapeutti, jalkaterapeutti ja koulutettu hieroja ovat lähihoitajien kanssa nimikesuojattavien ryhmässä. Laillistetun tehtävissä ei voi toimia kuin Valviran laillistuksen saama henkilö. Nimikesuojattavien töitä voivat tehdä muutkin mutta työnantajalla on vastuu osaamisesta. Ja toisaalta esimerkiksi psykoterapeutin koulutukseen ei edes pääse ilman tiettyjä koulutusvaatimuksia. Eikä Kela-korvausta saa ellei psykoterapeutti ole käynyt hyväksyttyä koulusta.

 

Sen sijaan liikunta- ja hyvinvointialalla ei kukaan valvo mitä nimikkeitä käytetään tai mitä asiakkaille myydään. Vaikka se olisi sitten se "yksilöllisenä" myyty kaikille lähetetty sama 1500 kcal ravinto-ohjelma seitsemällä rääkkitreenillä viikossa. Ja sitten kun asiakas ei onnistukaan haluamassaan pitkäaikaisessa elintapamuutoksessa, voidaan syytellä asiakasta vaan saamattomaksi ja itsekuriltaan heikoksi. Nää on niin totaalisesti jo nähty ja saisivat jäädä historiaan.

No eikö nyt sitten ole itseltäni vähän tekopyhää kun omassa esittelyssä tuolla yläkulmassa lukee terveyden ja hyvinvoinnin asintuntija. No ei. Terveys ja hyvinvointi ovat toki laajoja käsitteitä ja on edelleen paljon asioita, joissa en ole se ykkösasiantuntija. Esimerkiksi terveysviestinnän suhteen kehottaisin kääntymään Saaran puoleen tai jos oma asiantuntemukseni ei riitä ravitsemusasioissa niin ohjaan esimerkiksi Laraten palveluihin. Ja vaikka itse salilla treenaankin, niin voimavalmennusta kaipaavat ohjaisin esimerkiksi Sinikan ja kollegoiden asiakkaiksi. 

Mutta jos miettii ihan vain koulutustaustaani, Valviran laillistama sairaanhoitaja (210 opintopistettä eli 3,5 vuotta), terveystieteiden kandidaatti terveyden edistämisestä (180 op) ja terveystieteiden maisteri liikunta- ja urheilulääketieteestä (120 op) sisältäen terveystiedon aineenhallinnan pätevyyden lukiotasolle ja ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto terveysalan johtamisesta (90 op). Siihen päälle vielä sitten opettajan pedagogiset, yksittäisiä kursseja ja pienempiä kokonaisuuksia hoitotiedettä ja liiketaloutta sekä terveysalaa. Niin en nyt oikein osaa kuvata osaamistani muutoin lyhyesti kuin terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijalla. Mutta siinä se ero onkin, minä pystyn perustelemaan koulutuksellani sen asiantuntijuuden. En ihan tahdo uskoa, että parilla viikonlopulla ja nettikurssilla vielä asiantuntijaksi saisi itseään tituleerata. Ja kyllä, olen nimittänyt itseäni myös valmentajaksi. Siihen on ihan tausta siltä ajalta kun pelasin ja valmensin lentopalloa. Ja kun katsoo mitä tahansa personal trainer koulutusta, niin jännästi ne sisällöt on tulleet omissa opinnoissa kyllä käytyä.

 

Ja ennen kuin joku trolli tulee nyt sitten kommentteihin ulvomaan, että miksi en sitten näytä ulkoisesti pt:n stereotypialta ja "turvaudun" lihavuusleikkaukseen niin a) ulkonäkö ei vaikuta mitenkään siihen osaamiseen b) sanoisin, että luepa vähän aikaisempia tekstejä mutta tiedän, että se ihan turhaa.

 

 Loppukevennyksenä vielä alan perinteiset väärinymmärrykset. Ihmiset haluaa usein ostaa personal trainerin palveluita sen sijaan, että "tyytyisivät" liikuntaneuvojaan, joka on siis paljon pt-tutkintoa pidempi ammattitutkinto. Saati sitten liikunnanohjaajaan, joka on kolme ja puolivuotinen korkeakoulututkinto. Mutta pt kuulema kuulostaa hienommalta.

Ja sit nää ravintoterapeutit. Huoh, menee hermo kun omille opiskelijoillekin saa koko ajan korjata, että teillä ei voi olla terveydenhuollon organisaatiossa työkaverina ravintoterapeuttia vaan se on laillistettu raviTSEMUSterapeutti. Ravitsemusterapeutti on käynyt viiden vuoden yliopisto-opinnot ja on valmistunut terveystieteiden tai elintarviketieteiden maisteriksi. Kun ravintoterapeutiksi taas voi kutsua itseään kuka tahansa.

 

Ja osa valmentajista kirjoittaa muuten sitten nettisivuillaan että heillä on liikuntalääketieteen tai ravitsemustieteen opintoja. Hyviä opintoja mutta se voi tarkoittaa mitä vaan yhdestä 5 opintopisteen kurssista ykkösen arvosanalla tai 60 opintopisteen perus- ja aineopintoihin hyvällä keskiarvolla. 

Eli kun valitset valmentajaa tai traineria niin sen lisäksi, että etsit tyypin, jonka kanssa kemiat kohtaa ja joka ymmärtää sinun tavoitteesi ja tarpeesi, niin kysäise ekalla kerralla myös vähän siitä koulutustaustasta.