Tammikuun yhteenveto ja lihavuusleikkaus

 Juu oli tosiaan vähän erilainen tammikuu kuin ajattelin.

Matkalla heräämöstä osastolle jokunen tunti leikkauksen jälkeen.

Kuten Ensikäynti kirurgian poliklinikalla ja Lihavuusleikkauksen Pre-Op-käynti -postaukset kertoivat, tuli leikkaus aika nopealla aikataululla sitten kuitenkin. Eli viikko sitten maanantaina leikattiin.

Koko tammikuun kärvistelin flunssan pelossa mutta onneksi mistään ei pöpöä sattunut matkaan eikä mitään ihmeempiä säätöjä tullut. 

Kävin edeltävänä perjantaina labrassa ja sitten soittivat Leiko-yksiköstä, että kasiksi pitää mennä sairaalaan maanantaina. Siellä kyseltiin vielä syömisistä ja lääkkeistä, punnittiin ja mitattiin ja sitten sain sairaalavaatteet ja lämpötakin päälle. 

Kymmenen kieppeillä kävelin sitten itse leikkaussaliin ja tarkistuslistan läpikäynnin jälkeen anestesiologi toivotteli kauniita unia. Muistan nähneeni unta mutten sitä, että mistä.

 

Heräsin sitten heräämöstä. Siinä vaiheessa oli pissahätä, pahoinvointia ja kipua. Sain lääkettä kahteen jälkimmäiseen ja c-pap-maskin ja kun olin laskenut 300 syväänhengitystä, oli vointi hyvä. Laskut on voineet kyllä olla mitä vaan siinä vaiheessa. Kunnolla hengittäminen on kuitenkin ihan oleellista sekä kivun että pahoinvoinnin hoidossa ja myös keuhko-ongelmien ehkäisyssä leikkauksen jälkeen. Kävin heräämössä myös vessassa omin jaloin vaikka vähän jännitti mutta käynti sujui ihan normaalisti.

Osastolla jatkoin sitten c-papin kanssa. Lisäksi tuli puhalleltavaksi Resistex-laite, jonka kanssa etenkin leikkausta seuraavina päivinä irtosi lima tosi hyvin. C-papia piti pitää aina kun oli pitkällään eli suurimman osan maanantai-iltaa kun nukuin aika lailla koko iltapäivän ja illan. 

Jorvissa on kiva kun kaikki neljä lihavuusleikattua tultiin yöksi samaan huoneeseen. Minä olin päivän toinen leikattava mutta olin huoneessa ekana, vaikka muillakaan ei mitään ihmeempiä leikkauksessa sattunut. Illan aikana piti juoda 600 ml vettä ja mehua. 

Yö oli aika levoton. Ei riittänyt itsellä enää unta, osaston kiireen aisti ja meidän huoneen ikkuna ei pysynyt kiinni vaan yököt kävi virittelemässä sitä pitkin yötä. Ja toki huoneessa yksi jos toinenkin tarvitsi lääkkeitä yön ja aamun mittaan. Itse pärjäsin jo osastolla pelkillä listalla olevilla lääkkeillä, enkä kaipaillut tarvittavia.

Tiistaina pääsin sitten puolilta päivin kotiin ohjeena juoda vähintään 1,5 litraa. Olin ensimmäisen yön serkkujen luona kun vähän kivut jännittivät mutta mitä vielä. Nukuin parasetamolilla kuin tukki.

Tulin sitten jo omaan kotiin keskiviikkona. Ja nyt olen hiljalleen totutellut juomaan runsaasti ja yrittänyt katsoa että nesteen lisäksi tulee proteiineja ja pehmeitä rasvoja. Lääkkeistä pienimmät voi niellä mutta isommat pitää pilkkoa tai kapselit avata.

Etenkään loppuelämän vitamiinikapselit eivät maistu hyviltä avattuna.

Haavat ovat siisti ja hyvin paranemassa. Mustelmia toki on niin haavoissa kuin kanyylista ja labrakokeista eli hiukan helliä kohtia on. Suussa sulavaa parasetamolia käytin vielä loppuviikkoon asti. Tosin viimeiset päivät sitä piti syödä, koska lonkka ärtyi liiasta levosta. 

Salilla ei tammikuussa tullut käytyä pöpöpelon vuoksi kuin kerran. Askeleita kuitenkin tuli ihan ok. Perjantain askeleet puuttuvat kuvasta mutta perjantaina kokeilin jo kävelymattoa muutaman minuutin erissä kun hikoilla ei vielä saa. Salia pitää odottaa neljä viikkoa.

 

Kroppa kaipaisi liikettä tosi paljon, jotain tanssillista tai venyttelyä mutta pitää yrittää kestää.

 

Kun en kiloista kirjoittele, niin pelkkä tammikuun pylväs tietysti näyttää hassulta. Mutta noin 17% on painosta nyt lähtenyt prosessin alusta viime keväänä.