Alkuvuoden parhaat kirjat 2023

Tammi-kesäkuussa tuli luettua tai kuunneltua 244 kirjaa ja ihan kaikkia en aio käydä läpi mutta nostan muutamia lemppareita jokaiselta kuukaudelta.

 

Tammikuu: 

Hannah Jewell: We need snowflakes kuvaa kuinka asioiden esille nostaminen vie yhteiskuntaa eteenpäin ja toisaalta kuinka edeltävät sukupolvet ovat aina pitäneet nuorempia heikompina ja huonompina.

Aubrey Gordon: What We Don't Talk About When We Talk About Fat on herättelevä teos läskifobiasta yhteiskunnassamme.

Richard Osman: Hutiluoti ei ollut paras torstain murharyhmän juttu tähän astisista mutta hauska cosy crime dekkari vanhusten yhteisössä. 

Maija Kajanto: Titta-sarja nauratti ja oli helposti samaistuttava.

Charlaine Harris: Gunnie Rose -sarja ilahdutti ja siihen on tullut vastikään neljäs osa. Vaihtoehtoinen maaginen Amerikan historia on taas uudenlaista Harrisia mutta löytyy myös samoja piirteitä mitkä ovat tehneet Sookie Stachousesta niin suositun.

Helmikuu:

Kari Hautamäki: Nyt sinä kuolet oli taas hyvin samaistuttavaa todellisuutta hoitajan työstä.

Elly Griffiths: Murhan käsikirjoitus oli mielestäni parempi dekkari kuin Harpinder Kaur -sarjan ensimmäinen osa. 

Janet Evanovich: Going Rogue jatkaa Stephanie Plum -sarjaa. 29. osa alkaa olla jo sillä hilkulla, että olisin hiljalleen valmis sarjan päätökseen. 

Pauliina Susi: Yksityisalue oli hyvä dekkari. Lentoemäntä sujahtaa nätisti yksityisetsiväksi ja jatkoa kovasti odottelen. 

Elina Kilkku: Lasikatto nauratti.

Madelein Gustafsson: Murha linnassa ja Murha vuorilla olivat molemmat meneviä suljetun paikan mysteerejä. Tästäkin sarjasta odottelen kovasti seuraavaa osaa. 

Claudine Monteil: Marie Curie ja tyttäret oli miellyttävä kuunneltava ja Curien elämähän oli hyvin mielenkiintoinen. 

Maaliskuu: 

Kevyitä kirjoja, joista ei oikein mikään nouse erityisesti esille.

Huhtikuu: 

Milly Johnson: Rakkauden ilmansuunnat oli tuttuun tapaan ihana. Johnsonin kirjat tuppaavat aina olemaan.

Jenny Golgan: Suolaisten tuulten saari oli myöskin hyvin viihdyttävä uutuus. Tarina toki on melko perinteinen kotiinpaluu-tarina.

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä on uusi cosy crime avaus, jonka parissa viihdyin ja jolle toivottavasti tulee jatkoa. 

Kamilla Årevärd: Mona Schiller -sarja on ihan hyviä dekkareita mutta itseäni alkoi vaivata sarjan edetessä juttujen liika kietoutuminen päähenkilö Monan yksityiselämän kanssa.

Patricia Gibney: Lottie Parker -sarja on hyvinkirjoitettu mutta tutkittavat jutut ovat todella raakoja lasten ja naisten hyväksikäyttöjä ja pahoinpitelyitä.

Toukokuu:

Kajo Välikangas: Vulvapositiivisuus on kattava tiiliskivimäinen mutta kevytlukuinen tietokirja, jota voin kyllä suositella kaikille. 

Lucy Diamond: Kesämuistojen huvila takkusi itselläni alkuun alun paljastusten vuoksi mutta oli lopulta sitten hyvänmielen kirja. 

Petja Lähde: Yksi neljästä, vahva suositus dekkareiden ystävälle.

Camilla Sten: Kadonnut kylä oli myös hyvä jännäri.

Patricia Harman: Kätilön koettelemukset jatkaa Hope Riverin kätilön tarinaa vaikka päähenkilö vaihtuukin. Ihana historiallinen sarja.

Mikko Hyppönen: Internet liittyi opintoihin mutta suosittelen kyllä yleistajuista teosta vahvasti muillekin.

Kesäkuu:

Sue Black: Kaikki mitä jää jäljelle. Oikeusantropologia kiinnostaa aina kun vaan joku selkeyttää sitä hieman.

Harper Lin: Secret Agent Granny Mysteries ja Cape Bay Cafe Mysteries -sarjat olivat ihania lyhyitä ja keveitä murhamysteerejä.

Davis Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta oli kuin Avara luonto kirjana.

Denise Rudberg: Yhdeksän yön piina on yhdeksäs osa Marianne Jidhoff-sarjaa. Kivoja dekkareita eikä niin väkivallalla mässäilyä. 

Sofie Sarenbrant: Sielunkumppani on hieno mutta itseäni pahasti ahdistanut dekkari. Harvoin tulee kirjat uniin ainakaan väkivallan takia mutta tämä kirja tuli.

 Kirjoja olen lukenut sekä BookBeatista, Storytelista, Nextorysta, Helmetin Ellibsistä ja Libbystä sekä ihan kirjaston kirjoina. Jos jostain kaipaat tietoa, mistä löytyy niin heitä kommenttia.