Sammakoita tipahtelee
Ensimmäinen kokonainen työviikko takana ja muistin taas yhden vähemmän toivotun lahjakkuuden osa-alueen. Olen luontaisesti hirveän lahjakas päästämään sammakoita suustani. Tämä on toisaalta ihan luontaista, kun puhuu niin pirskatin paljon ja niin hiivatin nopeaan, mahtuu mukaan myös sammakoita.
Olen vuosien mittaan yrittänyt päästä tavastani eroon, mutta etenkin väsyneenä ja nälkäisenä (ei kyllä mikään oikeutus aikuisella) tulee suusta ulos välillä ihan kummallisia juttuja. Yksi syy on hyvin kummallinen huumorintajuni, jonka pystyy valitettavan usein ymmärtämään väärin. Joskus on tullut vastaan myös se, että savo-karjalaismurteita on piirun verran vaikea ymmärtää jos niitä ei itse puhu. Vaikka on kyllä itsellänikin välillä ongelmia ymmärtää savolaisia. Välillä vika on kuulossa, välillä ymmärryksessä.
Potilaiden ja omaisten kuullen harvemmin, enää mitään pahempia tulee sanottua, toki välillä joudun selventämään sanomaani. Mutta sitten työkavereiden ja muiden kanssa tulee välillä sanottua jotakin, mitä pitää vielä ihan kotonakin pohtia, että mitähän fiksumpaa olisin siinä tilanteessa voinut sanoa.
Melkein yhtä ärsyttävänä pidän tapaani kuulla sammakoita. Eli ylitulkita toisten puheita ja eleitä. Sen ajan minkä pohtii, että sanoinko nyt jotain ihan hullusti ja tuo nyt varmaan ajatteli minusta pahasti sen vuoksi ja mitä pitäisi sitten sanoa, voisi käyttää paljon hyödyllisemminkin esimerkiksi tuijottelemalla kuivia kynsinauhojaan. Tietenkin jos nyt on oikeasti loukannut jotakuta, pitää sanoa anteeksi, mutta sen vatvominen, että kuvittelet loukanneesi jotakuta, tai kuvittelet jonkun yrittävän loukata sinua sanomatta mitään ihmeellistä on turhan henkisen energian käyttöä.
Pääseekö omasta suustasi sammakoita?
 |
| Ihmisyys on joskus hankalaa |
Olen vuosien mittaan yrittänyt päästä tavastani eroon, mutta etenkin väsyneenä ja nälkäisenä (ei kyllä mikään oikeutus aikuisella) tulee suusta ulos välillä ihan kummallisia juttuja. Yksi syy on hyvin kummallinen huumorintajuni, jonka pystyy valitettavan usein ymmärtämään väärin. Joskus on tullut vastaan myös se, että savo-karjalaismurteita on piirun verran vaikea ymmärtää jos niitä ei itse puhu. Vaikka on kyllä itsellänikin välillä ongelmia ymmärtää savolaisia. Välillä vika on kuulossa, välillä ymmärryksessä.
Potilaiden ja omaisten kuullen harvemmin, enää mitään pahempia tulee sanottua, toki välillä joudun selventämään sanomaani. Mutta sitten työkavereiden ja muiden kanssa tulee välillä sanottua jotakin, mitä pitää vielä ihan kotonakin pohtia, että mitähän fiksumpaa olisin siinä tilanteessa voinut sanoa.
 |
| Tämä ei ole sammakko, tämä on lehmä |
Melkein yhtä ärsyttävänä pidän tapaani kuulla sammakoita. Eli ylitulkita toisten puheita ja eleitä. Sen ajan minkä pohtii, että sanoinko nyt jotain ihan hullusti ja tuo nyt varmaan ajatteli minusta pahasti sen vuoksi ja mitä pitäisi sitten sanoa, voisi käyttää paljon hyödyllisemminkin esimerkiksi tuijottelemalla kuivia kynsinauhojaan. Tietenkin jos nyt on oikeasti loukannut jotakuta, pitää sanoa anteeksi, mutta sen vatvominen, että kuvittelet loukanneesi jotakuta, tai kuvittelet jonkun yrittävän loukata sinua sanomatta mitään ihmeellistä on turhan henkisen energian käyttöä.
Pääseekö omasta suustasi sammakoita?
Kommentit
Lähetä kommentti