Unelmaduunissa

 Selailin viime viikolla noita vanhempia sairaanhoitaja-tekstejäni kun mietin sairaanhoitajanpäivän postausta. Törmäsin 2019 kirjoittamaani tekstiin, jossa kirjoitan mitä haluaisin unelmaduuniltani.

 

 

Lue lisää: Unelmaduuni 

 

 Epäilen vahvasti, että mikään työ ei ole joka päivä pelkkää auringonpaistetta ja linnunlaulua vaan työhön kuuluu aina niitä vähemmän kivoja työtehtäviä, budjettirajoituksia ja työnantajan määräyksiä.

 

Kuitenkin kun luin tuota seitsemän vuoden takaista tekstiä, niin oli pakko todeta, että voin ruksia kaikki kohdat toteutuneeksi. Olen siis unelmatyössäni. Mutta teenkö tätä työtä vuoteen 2061 joka on tavoitteen mukainen eläkkeellejääntivuoteni?

 

Vastaus riippuu hyvin monesta asiasta ihan alkaen AMK-lainsäädännön muutoksista tulevina vuosikymmeninä. Syntyvien ikäluokkien koko on koko ajan pienempi ja sitä myöten myös korkeakouluun tuleva ikäluokka on pienempi. Korkeakoulukenttä elää ja kukaan ei vielä voi tietää miltä se näyttää 50- tai 60-luvulla. 

 

Isolla työnantajalla työ voi olla hyvin monipuolista ja rooli voi vaihdella vuosien myötä. Rooleja on niin hanke- kuin projektitöissä kuin esihenkilötöissäkin. Ylenemismahdollisuuksia on mutta sekä sote- että opetuspuolella niiden miinuspuolena on se, että sitten olet kauempana asiakkaista/potilaista/opiskelijoista. 

 

Muutokset työnkin sisällä ovat nopeita, eikä työni olekaan enää samanlaista kuin 2,5 vuotta sitten aloittaessani. Opetussuunnitelmat muuttuvat muutaman vuoden välein ja aina voi perehtyä uuden kurssin pitämiseen. Opettajalla on erilaisia rooleja mm. harjoittelujen, opinnäytetöiden ja uraohjauksen muodossa. On perusopetusta, syventävien opetusta ja YAMK-opetusta. Lisäksi koulutusta myydään myös tutkintojen ulkopuolelle avoimessa AMK:ssa, täydennyskoulutuksina ja erilaisina tilauskoulutuksina. 

 

Yhteistyökumppaneita on paljon ja yhteistyömuodot voivat tulevina vuosina olla hyvinkin monipuolisia. Paljon riippuu omista kiinnostuksenkohteista ja lisäkouluttautumisesta. Mutta paljon myös riippuu tietysti rahoituksesta.

 

Mutta jos ajattelen mitä kaikkea toivoisin tulevilta vuosikymmeniltä niin olisi kiva tehdä:

-monipuolisesti yhteistyötä Suomessa ja kansainvälisesti

-välillä käydä sairaanhoitajan kenttätyössä kertaamassa ja oppimassa uutta

-opiskella lisää ja oppia uusia taitoja opettajana. Katsotaan saisinko sen väikkärinkin joskus tehtyä. Nyt ei ole kuitenkaan vielä ajankohtaista. 

-hyödyntää omaa osaamista monipuolisesti 

-kehittää ja tutkia alaa

-vaikuttaa alan arvostukseen positiivisesti

-tavata vanhoja opiskelijoita ja kuulla millaisia uria he ovat rakentaneet 

 

 Niin hoito- kuin opetustyökin muuttuvat vielä moneen kertaan ennen eläkeikääni, mutta ihmisläheisissä töissä se perusasia eli ihmisten kohtaaminen kuitenkin pysyy. Tehtiinpä sitä kasvokkain tai etänä, niin se on edelleenkin se työn ydin. 

 

Tämän kevään osalta kasvokkain kohtaamiset opiskelijoiden kanssa alkavat olla vähissä. Eilen oli viimeinen simulaatio. Ja vaikka kesän vapaajakso pitkä onkin niin tässä on vielä useampi hyvinkin tehokas työviikko jäljellä vaikka opetusta ei olekaan. Kevään kurssien arvionnit, syksyn valmistelu niin Moodlessa kuin ihan fyysisestikin luokissa ja varastoissa jatkuu vielä. Työkavereiden kanssa yhdessä kehitetään kursseja ja sitten on jokunen oman osaamisen kehittämiseen painottuva päivä myöskin. 

 

Mitä itse haluaisit uralla saavuttaa ennen eläkettä?