Testissä Onni ja Leo Tampereella

 Olin päiväseltään työreissussa Tampereella ja sovittiin jo hyvissä ajoin kaverin kanssa päivällistreffit. Ravintolaa alettiin miettiä tosin vasta paria päivää ennen ja päädyimme kokeilemaan aivan rautatieaseman vieressä olevaa välimerellistä Onni ja Leo -ravintolaa.

Ravintola on pieni ja tunnelmallinen ja onneksemme saimme paikat aivan täydestä ravintolasta. Pöytävarausta yritettiin tehdä mutta varauksia oli tarjolla vain myöhemmin illalla kun olimme jo viideltä syömässä. Paikkamme oli perällä vessan vieressä, mutta työlaukun ja salikassin kanssa kulkeville sopi mainiosti. Kiirettä ravintolassa piisasi, mutta palvelu oli hyvää eikä ruokia tarvinnut odotella. 

Tilasimme molemmat pääruuaksi Kanavartaat eli alun mezet jätettiin nyt välistä. Varras tuli perunan ja grillattujen kasvisten sekä tzatzikin ja ezme-salsn kera ja oli todella hyvä annos. Minäkin, joka olen kasvisten suhteen nirso, söin lähes kaiken. Annos oli sopivan kokoinen päivällisannokseksi muttei liian iso, etteikö esimerkiksi leffaan tai minun tapauksessani junaan olisi voinut siirtyä ilman pelkoa ähkystä. Olin vielä ilman lounasta liikkeellä mutta nälkä talttui loppuillaksi hyvin.

 

 

Jälkiruuat eivät yltäneet pääruuan tasolle kuin ulkonäöllisesti. Sekä jogurttipannacotta, että baklava tulivat jäätelön ja kermavaahdon kanssa. Baklavan kuuluukin olla todella makeaa ja se oli sopivan pieni niin makeaksi. Kaverille vähän öklömakea, omaan sokeriin tottuneeseen suuhuni hyvää. Jogurttipannacotassa oli jokin suuta jännästi poltteleva maku, josta emme saaneet kiinni. Maku oli niin vahva, että minun karttakielisenä piti jättää loput syömättä, mikä on kyllä jälkiruokien kohdalla poikkeuksellista. 

 

Jälkiruokia en siis valitettavasti voi suositella mutta pääruokia kylläkin. Sijaintinsa puolesta junaan lähtijälle loistava ravintola, jonka kasvisruuatkin vaikuttivat kiinnostavilta.