Nyt on ollut hyviä villapaidan ulkoilutuskelejä. Kai nuo toppatakit hiljalleen on kaiveltava esille mutta nyt on vielä hyvin pärjännyt villapaidalla ja kuoritakilla tai villakangastakilla. Nyt käytinkin sitten melkein kaikkia itseneulomiani ulkona, muutamaa vain sovitin sisällä, että saan kuvat. Oli nimittäin inventaarion aika.
Kirjoneuleita teen harvoin ja ehdottomasti vain suljettuna neuleena ja vain parilla värillä. Sormet menee kipeiksi ja hermot loppuu monella värillä vääntäessä.
Ennemmin pelaan sitten tekstuurilla hyvin maltillisesti tai joskus harvoin pitsillä kuten yllä oleva keskimmäisen minän tunika.
Erilaiset ponchot ja huivihommelit on näppäriä lämmittäjiä etätöissä ja toisaalta poncho peittää hyvin Teamsissa jos ei jaksanut aamulla pukea rintsikoita tai päällä on napapaita.
Villatakit jää aina liian vähälle käytölle, koska ne on liian tönkköjä toppatakin alla. Toisaalta harvassa on ne päivät kun Helsingissä pärjäisi pelkässä villatakissa tuulen takia.
Ohuista langoista neulotut peruspaidat saa eniten käyttöä vuoden aikana.
Vihreän sävyt on lemppareitani, tosin näin rinnakkain on helppo sanoa mitkä ovat itselle parhaita sävyjä.
Hihoista tykkään eniten raglan tai kaarrokkeesta saumattomasti tulevat hihat. Aikaisemmin tuli tehtyä enemmän näitä ommellen istutettuja hihoja.
Olen neuloessa laiska mittaamaan ja esimerkiksi keltaisessa neuletakissa on liian pitkät hihat. Ne saa onneksi taitettua nätisti mutta ylipäänsä 3/4-hiha on paras mitta. Toki sieltä näkyy sitten aina toisen paidan hihat. Neuleen alla on nimittäin aina toinen paita, koska muuten kutittaa. Ja toisaalta aluspaita on helpompi pestä. Ja näkyyhän ne paidat kauluksestakin. Avarampikauluksisia t-paitoja kaipaisinkin neuleiden aluspaidoiksi.
Villapaitoja siis riittäisi loppuiäksi mutta onhan noita taas pari keskeneräistä itsellekin tulossa. Harrastushan se neulominen on enemmän kuin vaatetuskeino. Mutta tosissaan huoltamalla näistä tosiaan on pitkälti iloa.neu
Kommentit
Lähetä kommentti