keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Miten tähän on päädytty?

Yhteishaku alkaa parin viikon päästä 14.3 ja loppuu 28.3.2018. Näin opiskelijana, joka ei ihan ensimmäisellä hakukerralla tiennyt mitä haluaa tehdä, on hyvä mahdollisuus avata nuorille sitä, kuinka välttämättä se ensimmäinen haku ei maailmaa kaada vaikka ei täysin oikeaan paikkaan johdattaisikaan. Toki meille vanhemmille opiskelijoille on muutama helpotus, kuten pidempit opintotukiaika ja koska en saa opintolainasta hyvitystä vaikka valmistun tavoiteajassa, ei oikeastaan kukaan muu kuin Kuopas vahdi opintojen edistymistä kun en opintotukea nosta. Eikä ensikertalaiskiintiötä voi enää menettää.


Aloitin lukion 2007 Joensuun norssissa luonnontieteellismatemaattisella linjalla. Kävin lukion tiukkaan tahtiin kolmeen vuoteen lukien 97,5 kurssia ja pitkän matikan, fysiikan, kemian ja biologian. Koska lääkärihän minusta piti tulla.


Kirjoitin lopulta matemaattisista C:t, bilsasta ja äikästä M ja enkusta ja ruotsista muistaakseni E. Lukioaikana olin useamman leirin verran isosena, tuutorina ja kuskailin poikia jääkiekkoharjoituksiin sen jälkeen kun itse lopetin lentopallon pelaamisen ja valmentamisen.


Lukion jälkeen hain vanhalla systeemillä 9 yliopistolinjaan, 4 AMK-linjaan ja 4 enkkuAMK-linjaan. Lukioon mennessä en ollut ajatellutkaan AMKia mutta koska opo totesi ettei minusta tule lääkäriä ja käski hakea hoitajakouluun, tein sen varuilta vaikka pääsinkin suoraan papereilla Joensuuhun kemialle ja fysiikalle. Kasvatustieteisiin ja erityisopeksi pääsin kakkosvaiheeseen asti pääsykokeissa, muihin yliopiston pääsykokeisiin en jaksanut mennä. Motivaatio oli hiukan hukassa kun tiesin alottavani intin heinäkuussa. EnkkuAMK pääsykokeet olivat Jyväskylässä ja olin näköjään hakenut myös Kokkolaan, jonne kävi sama pääsykoe ja hyväksymiskirjeen saatuani (jätin vielä pääsykokeen kesken kun kysymykset olivat idioottimaisia) piti tarkastaa kartasta minne sitä olikaan hakenut.


Inttiaikaan kävin uusimassa Kuopion AMK pääsykokeen kätilöksi ja röntgenhoitajaksi, mutta silloinkaan ei Kuopio tärpännyt. Tulin myös valituksi intissä ollessani seurakuntavaltuustoon.


Aloitin siis 2011 syksyllä sairaanhoitajaopinnot Kokkolassa englanninkielisellä linjalla. Ensimmäisen vuoden puolessa välissä pääsin opiskelijakunta Copsan edustajistoon. Syksy olikin mennyt pitkälti ensimmäisessä harjoittelussa vanhainkodissa ja uusiin luokkakavereihin tutustuessa. Keväällä oli tk-harjoittelu. Kesän olin töissä lihanjalostamolla siivoojana.


Kakkosvuonna olin syksyn tuutorina ja keväällä vaihdossa  3kk ollen samaan aikaan edustajiston puheenjohtajana ja sote-opiskelijoiden hallitusjäsenenä. Kakkosvuoteen kuuluivat harjoittelut sydänosastolla ja sisäpolilla Saksan kirran ja kotihoidon lisäksi. Kesätöissä olin lähihoitajan sijaisena kiertämässä sydän-, neuro-, ja sisätauti-keuhko-osastoja.


Kolmantena vuonna tein harjoittelut synnärillä, korvapolilla ja psykiatrialla. Jouluna ehdin olla ensimmäiset pari viikkoa sairaanhoitajan sijaisena sydänosastolla. Siinä vaiheessa olin vielä aivan pihalla hommista. Jatkoin vielä 2014 vuodelle edustajiston varapuheenjohtajana ja sote-opiskelijoiden vpj:nä. Siinä seassa tuutoroin vaihtareita parin vuoden ajan aina silloin kun heitä sattui Kokkolassa olemaan. Kolmantena vuonna aloin hiukan tylsistyä ja aloitin Kokkolan yliopistokeskus Chydeniassa avoimen puolella liikuntalääketieteen perusopinnot.

Yhtenä iltana tuli paniikki siitä, että ei ole kesätöitä ja kun illan laittelin hakemuksia, oli kahden päivän päästä tarjolla 7 paikkaa mistä valita. Valitsin siis sen tk:n vuodeosaston jossa olin ekana vuonna tehnyt harjoitteluni. Jatkoinkin siellä sitten pitkälti valmistumisen yli.


Valmistuin maaliskuussa 2015 sairaanhoitajaksi, opinnot venyivät muutaman kuukauden yli koska syksyn päiväkirra- ja päivystysharjoittelujen jälkeen olin paljon töissä tk:ssa ja oppari vähän venyi ja sain hylsyn kypsyysnäytteestä kun en osannut pilkkusääntöjä. Jatkoin töitä tk:ssa elokuulle 2015 asti ja talven aikana tein avoimessa täysin etänä tehtävät terveystiedon perusopinnot.


Olin jo keväällä käynyt kokeilemassa hoitotieteen, liikuntalääketieteen ja lääkiksen pääsykokeet pääsemättä sisälle, mutta päätin silti muuttaa Kuopioon. Siinä vaiheessa kun sain kämpän VVO:lta ei toimeentulosta ollut vielä hajuakaan.


Muutin siis Kuopioon ensimmäiseen "omaan kämppään". Kerkisin ilmottautua työkkäriin mutta sain jo seuraavana päivänä töitä KYSiltä.


Kävin vuoden verran töissä ja luin samalla avoimessa hoitotieteen ja liikuntalääketieteen aineopinnot.


Keväällä 2016 kävin muistaakseni kolmissa pääsykokeissa, terveyden edistämisen joksi liikuntalääketiede oli muuttunut, ravitsemuksen ja hoitotieteen. Pariin muuhun hakukohteeseen hain papereilla sillä halusin vaan pois töistä kun se tuntui sillä hetkellä niin ankealta. Hoitotiede vähän etuili ja lähetti jo hyväksymiskirjeenkin, mutta oikeasti päädyin siis terveyden edistämiseen, joka oli ykkösvaihtoehtoni.


Opinnoista iso osa oli valmiiksi tehty avoimessa tai saan hyväksilukuja AMK-tutkinnosta, joten olen ehtinyt tehdä koulun ohella kaikkea muuta. Niin puoluepolitiikkaa kuin ainejärjestöhommia, ylioppilaskunnan hommia, tuutorointia ja ammattijärjestöjuttuja.



Viime kesänä vaihdoin asuntoa ja osastoa, olin siis kesätöissä vanhan osastoni naapurissa ja opin taas aivan älyttömästi.


Tänä syksynä aloitin omien opintojen ohessa avoimessa vielä vähän sosiaali- ja terveyshallintotiedettä ja meinasin hakea tutkinto-opiskelijaksi sinnekin nyt keväällä, mutta syksyllä jäi pari kurssia suorittamatta niistä, joten en ole hakukelpoinen enkä välttis halukaskaan kun on vähän liian teoreettista hommaa. Joulu- ja tammikuun olin töissä.


Käyn aika harvakseltaan yliopistolla muihin opiskelijoihin verrattuna, koska esim. tänä keväänä ei ole yhtään lähipäivää. Tänään kävin, mutta ehdin tekemään kaikkea muuta kuin syömään ja opiskelemaan. Joutseniakaan ei tänään näkynyt mutta pakkasessa palelevia mielenilmausyliopistolaisia kylläkin. Meillä on siis ehkä maailman paras yliopisto ainakin maisemiltaan, yliopistohan jakautuu Savilahden ympärille.

Yllä oleva kuva on kuvattu KYSiltä ja sairaalan katon lisäksi siinä näkyy osa yliopistosta ja Savilahdesta.

Näissä maisemissa pyöritään nyt vielä ainakin parisen vuotta. Se mikä minusta oikein isona tulee, on kyllä edelleen mysteeri. Asiantuntija, johtaja, opettaja, liikuntasuunnittelija, elintapahoitaja, järjestöihminen? Kuka tietää? Kesäksi on ihan kiva palata sairaanhoitajaksi, mutta uskon, että syksyllä on taas ihan yhtä kivaa palata opiskelemaan.

4 kommenttia:

  1. Vitsi, mikä tehopakkaus olet! Hienoa! Mulla on vähän sama homma, et hoitajaksi päädyin, kun ei muka olis läänikseen menijäksi ja nyt sit terveyden edistämisen opintojen loppuvaiheessa mietin jo et mitäs sitten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on toisaalta iloinen että ei päätynyt ekalla haulla lääkikseen, ois niin paljon vähemmän nähnyt kaikkea muuta

      Poista
  2. Paljon oot ehtinyt tehdä ja aikaan saada! Itsekin sairaanhoitajaksi opiskelin ensin ja nyt lääkäriksi. Ei kyllä opoilla tai kellään muullakaan pitäisi olla sanomista, että ei ole lääkäriksi tjs. :( Oma motivaatio ja toiveet ratkaisevat ja terveysalalla on onneksi paljon erilaisia työmahdollisuuksia. Mua nyt 5. vuoden kandina harmittaa ajatus, etten enää ehkä osaa sairaanhoitajan hommia.. Uuden edessä joutuu luopumaan, vaikka niistä opeista on hyötyä ollutkin paljon. Lääkärin hommissakin voisi hoidollisia asioita tehdä jos olisi vain aikaa. Kyllä edelleen osallistun nostoihin, pesuihinkin jos tilanne tulee eteen eikä aivan järkkykiire ole omissa töissä (mikä valitettavan usein on..).

    VastaaPoista
  3. Kyllä varmaan iso osa hommista tulee selkärangasta tarvittaessa :D ja tärkeintähän se on se potilaan kohtaaminen. Mie oon kyllä ihan ilonen, etten lääkäriks lukenu, ei yhtään houkuttas noi päivystysvuorot, ei niinkään se aika vaan se, että oot niin paljon toisen antamien tietojen varassa päättämässä potilaista. Ajatus omasta hoitajavastaanotosta ja pitkäkestosista asikassuhteista paljon kivempi :D

    VastaaPoista