Mikä on ihanteellinen meikkikokoelman koko?

Aika moni on nykyään ennemmin meikkikokoelman pienentämisen kuin kasvattamisen kannalla. Itsekin mietin, että pienempi määrä olisi helpommin hallittavissa, käytettävissä ja löydettävissä. Se, mikä kenenkin mielestä on vähän tai paljon vaihtelee kuitenkin paljon oman meikkaustyylin, elämäntilanteen ja kiinnostuksen mukaan.

Työpöydästä saisin ehkä enemmän hyötyä jos sen toinen reuna ei näyttäisi aina ylläolevalta kuvalta. Tietokoneen oikea puoli on varattu sitten papereille ja peilille. Pöydällä pidän pääsääntöisesti päivittäisessä käytössä olevia tai pannuprojektiin kuuluvia tuotteita sekä joitain koruja, kelloja ja randomesineitä. Oikeastaan pärjäisin tällä varustuksella.

Eli suunnilleen;
-2 primeria (kuvassa on itse asiassa piilotettuna 4)
-voidemainen ja puuterimeikkipohja
-peiteaine
-puuteri
-poskipuna
-bronzer
-highlighter
-kulmakynä ja -geeli
-muutama yksittäinen luomivärikynä, - nappi ja -putkilo
-pari silmänrajauskynää
-pari kynsilakkaa
-fixing spray
-eyeprimer
-kymmenkunta huulituotetta värittömistä huulirasvoista kirkkaanpunaisiin huulipuniin.
-pari ripsaria (nyt avattuna neljä)

Näiden lisäksi kaipaisin käyttöön pari luomiväripalettia. 

Mutta koska tämä ei todellakaan ole lähelläkään meikkituotteiden nykyistä määrää, on huulimeikkejä ja rajauskyniä lisää lipaston päällä pienissä säilytyslokeroissa.

Lipastolla on myös pyörivä teline, jossa säilytän lähinnä kynsilakkoja ja joitain huulimeikkejä.Siinä sukkakorin vieressä; kaikki helposti saatavilla.

Kirjakaapista löytyy vielä avaamattomien ripsarien jemma ja huulipunia.

Realistisesti ajatellen olisin tyytyväinen (ja hyvin hämmentynyt) jos kaikki meikkini mahtuisivat näihin säilytyslokerikkoihin ja yhteen ns. normaalikokoiseen meikkipussiin. Säilytyslokerot ovat hyviä, mutta meikkivoiteet, puuterit ja mm. luomiväripaletit eivät millään mahdu niihin muotonsa vuoksi. Tällä tahdilla tosin pääsen järkevän kokoiseen kokoelmaan tuotteiden loppuessa tai vanhentuessa ehkä viisikymppispäivääni mennessä.

Mikä on sinulle optimaalinen määrä meikkejä?

Miten selviydyn yövuoroista?

Teen kahdesta kolmeen yövuoroa putkeen ja välillä nukkuminen ja niistä toipuminen sujuu paremmin, joskus huonommin. Yritän toki omalla toiminnallani parantaa unta sen minkä voin. Nämä muistiinpanot ovat viime viikon yövuoroista ja alkuviikon vapaista. Nyt olen taas ollut jo muutaman päivän töissä ja jään taas pariksi päivää vapaalle ennen seuraavaa ilta- ja yöpätkää.

Ennen ensimmäistä yövuoroa:

Tällä kertaa ensimmäinen yövuoro on iltavuoron jälkeisenä päivänä ja menin nukkumaan vasta puoli kaksitoista kun aamulla ei tarvinnut herätä kelloon. Nukun kesäisin pimennysverhot kiinni (verhot on kiinni yötä päivää) ja ikkuna auki. Nyt on ollut hiukan viileää ikkuna auki mutta se on aina vaan parempi nukkumisen kannalta.

Heräsin aamulla linnunlauluun ja nousin yhdeksän aikaan. Pesin pyykkiä, uusin kirjastonlainat ja tein pikkuhommia ennen aamupalaa. Päivällä kävin kastelemassa pikkuveljen kasvit ja kävin kaupassa. Pyrin aina käymään kaupassa ennen öitä niin, että pärjään nukkumapäivää seuraavaan aamuun asti eli tässä tapauksessa perjantaista tiistaiaamuun. Tällä kertaa ajattelin syödä koko viikonlopun kotona tortilloja ja töissä erilaisia salaatteja, cantaloupemelonia ja jotain jogurttia. Töissä on aina myös pieni kuivamuonapussi siltä varaa, että onkin isompi nälkä. Yövuoro-ostoksiin kuuluu myös herkkuja, koska olen todennut paremmaksi ostaa herkut virkeänä ennen yövuoroja kuin mennä väsyneenä ja nälkäisenä herkkuhimoissani kauppaan. Myös juomista pitää ostaa, sillä yövuorot turvottavat etenkin jos en juo riittävästi.

Ekan yön jälkeen kävelin päin ovenkarmia ja seuraavana aamuna yritin avata samaa ovea älyämättä että se on auki

Päivän elelen aika normaalisti, syön ja laitan eväät yöksi valmiiksi, teen pikkuhommia ja katson jotain sarjaa tai luen kirjaa. Tykkään tavallaan rauhoittaa yövuorojen alun eli vaikka teen hommia ja käyn kaupungilla niin en halua alle mitään isompaa. Noin neljän aikoihin menen sänkyyn, nukun tai kuuntelen äänikirjaa noin kuuteen tai seitsemään. Syön, juon kupin teetä tai otan kofeiinitabletin, (yritän vähentää energiajuomien käyttöä), pesen hampaat ja ehkä meikkaan. Pakkaan kamat ja lähden töihin puoli yhdeksän maissa. Tällä kertaa sain nukuttua noin tunnin ja puolitoista tuntia kuuntelin äänikirjaa ja naapureiden ääniä pihalta.

Ensimmäinen välipäivä:

Olin kotona pari minuuttia vaille kahdeksan. En ottanut illalla takkia ja kastuin sateessa. Olin sängyssä vähän ennen puoli yhdeksää, sitä ennen olin pessyt hampaat ja meikit ja syönyt pienen ja epäterveellisen aamupalan. Sain yöllä syötyä vain puolikkaan tonnikalasalaatin, eväspatukan ja juotavan jogurtin sekä juomisia kun ei vaan maistunut. Tarkoittaa sitten sitä, että päivällä on pakko saada tankatuksi. Heräsin 12.50, pesin hiukset ja rupesin tankkaamaan tortilloilla. Paistoin lisää jauhelihaa tortilloihin ja katselin Pientä merenneitoa. Törmäilin ovenpieliin kuten usein unenpuutteessa. Ja rasvasin kädet noin miljoona kertaa. Saatoin myös pari kertaa itkeä telkkaria katsoessani väsymyksen vuoksi.

Menin neljän maissa takaisin nukkumaan ja nukuin melkein seitsemään. Söin, meikkasin ja pakkasin työkamat. Eilisillä eväiden jämillä mennään, heitin mukaan vähän kuivamuonaa lisäksi. Inhoan syödä "vanhaa" salaattia kun kaikki on mössööntynyt yhteen mutten viitsinyt heittää poiskaan. Voi kyllä olla että yöllä se ei houkuttele syömään.

Toinen välipäivä:

Heräsin taas vaille yksi. Olisin nukkunut pidempään mutta oli nälkä ja vessahätä. Silmät olivat kuin hiekkapaperilla hangatut. Kävin suihkussa, söin ja totesin, että en viitsi/halua tehdä salaattia ensi yöksi joten eväiksi on jogurttia paria eri laatua, kaurapuuroa, myslipatukkaa ja Tupla.

Menin jo aikaisin, puoli kolmen maissa sänkyyn takaisin mutta en sitten saanutkaan unta koko päivänä. Pötköttelin, luin lehtiä ja kuuntelin äänikirjaa sitten suurimman osan aikaa. Tiedän olevani aamuyöllä aivan kuoleman väsynyt töissä, varaudun jo alkuillasta juomalla energiajuoman, mutta kokemus on opettanut, että oleellisinta silloin kun ei saa unta, on olla stressaantumatta siitä. Toki stressihormonitkin pitävät hereillä mutta jos armeijassa on pärjännyt viikon nukkumalla kaksi tuntia joka yö, niin yhden yövuoron pärjää vajailla viiden tunnin unilla. Huomenna voi sitten nukkua.

Nukkumapäivä;

Ennen nukkumaanmenoa luin yhden kirjan loppuun ja kello oli melkein kymmenen ennen kuin menin sänkyyn. Kahden maissa herätessäni, kroppa oli niin jumissa, että sängystä vessaan pääsy nosti kyyneleet silmään. Nilkat, lonkat ja käsivarret eivät suoristu, kolme viikkoa vanhaan kanyylin kohtaan koskee, päätä särkee. Naama kukkii pieniä valkopäitä. Ihan hirveä olo. Suihku ja särkylääke ehkä aivan aavistuksen helpotti oloa. Mitään järkevää en päivän aikana saanut tehdyksi, katselin vanhoja leffoja ja kelasin tylsien kohtien yli. Menin kahdeksan aikaan väsyneenä nukkumaan ajatuksella että, sitten herään aamulla aikaisin ja pääsen normaalirytmiin.

1. Vapaapäivä:

Onhan se kello 2.00 aikaisin. Heräsin, enkä saanut unta, joten luin hetken, vaihdoin lakanat ja söin hiukan. Takaisin nukkumaan pääsin neljän jälkeen ja sitten kello olikin jo melkein yksitoista. Pesin koneellisen pyykkiä, kävin Sokoksella vähän aleostoksilla, hain paketin R-kioskilta (olivas saakeli vaihtaneet oven paikkaa ja yritin pihalla istuvien huviksi vanhasta muistista väärästä ovesta) ja tulin kotiin pesemään ne viime yönä vaihdetut lakanat. Luin vähän kesätenttikirjaa ja kuuntelin enemmän äänikirjaa. Neuloin villaa joka pölisi joka paikkaan. Nukkumaan menin joskus yhdentoista aikaan, ei kyllä meinannut nukuttaa millään mutta uni tuli kuitenkin.

Toisena vapaapäivänä iski ukkoskuuro

2. Vapaapäivä:

Heräsin herätyskelloon, koska piti olla aamulla tapaaminen mutta jonka hoksasin olevan vasta iltapäivällä. Istuin siinä vaiheessa jo bussissa, joten kävin sitten kaupassa pidemmän kaavan mukaan että riittää juhannukseksi evästä. Kävin pyörähtämässä kotona ja söin tortillapizzan ennen kuin palasin keskustaan tapaamiseen. Kotiinpäin bussia odotellessa iski ukkonen ja rankkasade ja kun en jaksanut lähteä parin minuutin vuoksi etsimään sateensuojaa, olin läpimärkä kotiin tullessa. Ja paketin saapumisilmoitus tuli melkein samantien kun kotona sain märät vaatteet pois. Olin jo lähdössä bussille niin tuli uusi rankkasade mutta lopulta sain kuin sainkin pakettini. Sovitin kaikki vaatteet ja istuin hetken pahoinvoivana kun vaatteet haisi tehtaalle kun olivat vielä pussissa ja oli niin kuuma. Neuloin, kävin suihkussa ja chillailin illan.

Huomenna taas töihin.

Aleostoksia

Piti heti alen alkuun olla haukkana matkassa. Se, mitä tarvitsin tuli ostettua jo mutta en uskalla luvata, että aivan kaikki ostokset olisivat vielä tässä.

Sokokselta lähti aika perinteiset ostokset. Batisten tuplapakkauksessa on Floral ja Tropical- tuoksut. Ziajan oliivikäsivoidetta tuplapakkaus ja Golgaten hammastahnatrio eivät varsinaisesti yllätä. Natura Siberican matkapakkaus sen sijaan on ensikosketus merkkiin. Pakkauksessa shampoo, hoitoaine, suihkugeeli ja vartaloemulsio.

 

Vartalovoide oli ihan ostoslistalla, tällä kertaa mukaan lähti Garnieria, L300 ja Niveaa. Kaikki näistä olivat itselleni uusia, samoin Treaclemoonin raspberry käsivoide ja Lumenen käsivoide.

Misellivettä LV ja Garnier, vanulappuja ja -puikkoja ja matkahammashoitosetti. Siinäpä oikeastaan kaikki mitä tarvitsin kesää ja syksyä ajatellen.

Lankoja ei todellakaan pitänyt ostaa. Nämä on kuitenkin ostettu suoraan ohjeisiin sopien ja ensimmäinen on jo työn alla.

Sain myös Zizzin tilauksen eilen. Tilauksen pääpaino oli farkuissa. Nykyfarkku on useimmiten niin ohutta, että vähintään yhdet farkut hajoavat talveen ja näitä kun sovittelin niin ihmettelen jos ei kahdet hajoa ensi talvena. Zizzin ale on virallisesti vasta alkamassa. Palailen vaateostoksiin jos saan jonkun ottamaan kuvia.

Millä suunnitelmalla kesäaleen?

Aikavääristymiä

Katsoin Disneyn Pientä merenneitoa yövuorojen välillä ja olin yllättynyt miten lyhyt se ajalliselta kestoltaan olikaan. Kun tapahtumat suunnilleen muistaa, niin sitä kuvitteli elokuvan kestävän paljon kauemmin. Ajan kulku on muutenkin ihan kummallinen, koko alkuvuosi vaan hujahti ja silti kahdeksan tunnin työvuoro voi tuntua ikuisuudelta.

Lomassa pahinta on (jos siis olisi lomaa) se, että jo alkupuolella tai viimestään puolessa välissä alkaa iskeä se paniikki, että apua tämä loma loppuu. Nyt sain itseni kiinni ajattelemasta, että apua kesä on kohta ohi. Suunnittelemme töissä yövuoroja ja toiveita ja elokuun puolenvälin yli ja se ehkä hämää ajattelua. Ollaan kuitenkin vasta kesäkuun puolessa välissä ja aikaa syksyyn (eli syyskuun ja opintojen alkuun) on kuitenkin kaksi ja puoli kuukautta eli noin 75 päivää tai 1800 tuntia. Töitä tästä on kuitenkin vain noin 425 tuntia. Eli kesää rittää ihan hyvin.

Nukun noista 1800 tunnista noin 600 tuntia, joten pitäisi keksiä jotain hauskaa tai järkevää tekemistä noin 800 tunniksi. Ideoita?

Puolenvuoden suosituimmat postaukset

Vuosi on melkein puolessa välissä joten palaillaan vähän siihen mikä teitä lukijoina on kiinnostanut eniten tämän vuoden aikana. Samat vanhat postaukset Bluebiitin surkeasta aktiivisuusmittarista ja Kuopion terveystieteiden opinnoista kulkevat edelleen luetuimpien joukossa mutta nostan nyt tähän tämän vuotisista teksteistä viisi suosituinta.

Ykkösenä Lauantain karkkipettymykset Dumlen ja Pandan lakujen uutuuksista. Edelleenkään ei nuo mangolakut houkuttele yhtään.

Kakkosena Opiskelijoiden mielenterveys Edelleen huono ;) kesälomaa ei tänäkään vuonna ole.

Kolmosena esittely Sh-opintojen aikaisista harkkapaikoista.

Neljäntenä Essencen kevään uutuudet.

Viidentenä erektiohäiriöteksti ystävänpäivältä.

Kuvastaa mielestäni aika hyvin tämän vuoden aiheita, että mukana on vain yksi kosmetiikkapostaus. Edelleen meikit ja kosmetiikka kiinnostavat, mutta painopiste on enemmän ehkä tavaroiden loppuun saamisessa ja määrän vähentämisessä ainakin ihonhoidon puolella. Osasyynä on ensi kesää koskeva epävarmuus. Silloin pitäisi olla jo maisteri tai hyvin lähellä sitä ja kosmetiikkavarastonkin pitäisi olla sellainen nopeasti muuttovalmis jos unelmaduuni ilmestyy jostain kauempaa.

Heitelkää toiveita mitä haluaisitte lukea jatkossa. Mitä karkkeja tai muita herkkuja voisin maistella? Kiinnostaako opinnot? Terveys? Mistä näkökulmista?

Ojenna auttava kätesi!

Tänään vietetään Maailman verenluovuttajien päivää.  Tämän vuoden teemana on "Turvallista verta kaikille" Meillä Suomessahan verensiirtojen turvallisuus on huippuluokkaa, mutta maailmalla tilanne voi olla aivan eri. Kun suomalainen luovuttaja menee verenluovutuspaikalle, hän täyttää terveyskyselyn, minkä jälkeen hänet haastatellaan ja luovuttajan hemoglobiini mitataan. Voit testata ennen luovutukseen menoa soveltuvuutesi täältä.

Luovutetusta verestä tutkitaan veriryhmä ja erilaiset vasta-aineet. Yleensä koulussa puhutaan vain ABO-veriryhmistä ja Rh positiivisuudesta tai negatiivisuudesta, mutta todellisuudessa veri ei ihan näin simppeliä ole vaan sieltä voi löytyä muitakin vasta-aineita. Lisäksi tutkitaan virustauteja,  HI-virus, hepatiittivirukset A, B ja C, syfilisbakteeri ja parvovirus. Jos jokin viruksista löytyy verestä, ilmoitetaan luovuttajalle, jotta hän osaisi hakeutua hoitoon. Verenluovutus ei kuitenkaan ole mikään sukupuolitautien testauspaikka ja verenluovutukseen ei pidä mennä jos epäilee, että voi sairastaa jotain näistä taudeista.

Jotta voit luovuttaa verta, tulee sinun:

- olla terve ja tuntea vointisi hyväksi

- olla 18–70-vuotias. Ensiluovutus on mahdollista 59-vuotiaaksi asti, ja 66 vuotta täyttäneenä voit jatkaa, jos luovutat vähintään joka toinen vuosi

- painaa vähintään 50 kg 

- todistaa henkilöllisyytesi. Henkilöllisyyden todentamiseen käy virallinen kuvallinen henkilöllisyystodistus (passi, virallinen henkilökortti) tai ajokortti (myös mobiiliajokortti ja ammattiautoilijan ammattipätevyyskortti käy). Mikäli henkilöllisyystodistuksessa ei ole suomalaista henkilötunnusta, tarvitaan lisäksi erillinen todistus siitä (Kela-kortti tai maistraatin tai veroviranomaisten todistus suomalaisesta henkilötunnuksesta).

- hemoglobiinisi olla hyvä (naiset vähintään 125 g/l ja miehet 135 g/l). Hemoglobiini mitataan aina paikan päällä

- asua pysyvästi Pohjoismaissa tai muissa EU- tai Efta-maissa

- pystyä täyttämään terveydentilakysely suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi

- edellisestä kokoverenluovutuksestasi olla kulunut vähintään 91 vuorokautta (naiset) tai vähintään 61 vuorokautta (miehet). Testaa laskurilla​!​

 

Lähde Veripalvelu

 

Suomessa verenluovutuksesta ei lain mukaan makseta. Jos luovutuksesta maksettaisiin, se voisi houkutella heikossa rahatilanteessa olevia valehtelemaan terveydentilastaan ja voisi syntyä vaaratilanteita sekä luovuttajalla että veren saajalle.

 

 

Veri luovutetaan suonesta kokoverenä mutta se jaetaan eri komponenteiksi tarpeen käytettäväksi tarpeen mukaan. Yleisimmin kun puhutaan verensiirrosta, on kyse punasolujen siirrosta eli niistä eniten verennäköisistä pusseista. Punasoluja käytetään leikkauksissa tai onnettomuuksissa verta menettäneillä, synnyttäneillä, syöpä- tai munuaisenvajaatoimintapotilailla. Yksi punasolupussi nostaa aikuisella hemoglobiinia noin 10 pykälää. Verihiutalevalmiste ei sitten enää näytäkään vereltä vaan on vaaleaa. Normaalista verenluovutuksesta saadaan vain yksi neljäsosa yhden verihiutaleannoksen verihiutaleista joten niitä on yhdessä annoksessa neljän eri luovuttajan verihiutaleet. Vaihtoehtona on Helsingin Kivihaan verihiutaleluovutus, jossa verestä kerätään suoraan pelkästään verihiutaleet jolloin saadaan yhdestä luovuttajasta riittävästi yhteen annokseen.Verihiutaleita annetaan syöpäpotilaille ja isoissa verenvuodoissa auttamaan hyytymistä. Plasmaa käytetään myös tietyissä hyytymisongelmissa, verenvuotosairauksissa, maksaongelmissa ja siitä voidaan tehdä albumiinia tai immunoglobuliineista vasta-aineita. Valkosoluja voidaan antaa tietyissä harvinaisemmissa tulehdustiloissa, mutta ne yleensä kerätään erikseen kutsutuilta luovuttajilta.

Verivalmisteiden siirto potilaalle ei ole ihan yksinkertainen homma, vaikka se siltä toivon mukaan joskus näyttää. Siirtoja tekevät hoitajat opiskelevat erillisen kurssin aiheesta ja sen tentti on suoritettava 3-5 vuoden välein uudestaan. Veripalvelun Verivalmisteiden käytön opas on reilu 80 sivuinen, joten ihan pelkästään neulalla toisesta ulos ja toisesta sisään hommasta ei ole kyse. Ennen siirron aloitusta pitää laboratoriolla olla tiedossa veriryhmä ja mahdolliset vasta-aineet, jotta he osaavat antaa sopivan verivalmisteen. Meillä töissä kaksi sairaanhoitajaa tarkistaa verituotepussin ja siirron tietojen vastaavuuden minkä jälkeen voidaan siirtyä potilaan luo. Verituotteet tiputetaan suodattimellisen veriletkuston kautta, joka on hiukan erilainen kuin normaali tiputusletkusto. Ennen ja jälkeen tiputuksen seurataan verenpainetta ja lämpöä, ja koko tiputuksen ajan pitää seurata potilaan vointia harvinaisten, mutta mahdollisten komplikaatioiden vuoksi. Hätäveritiputukset toki ovat tilanteena hiukan erilainen, mutta yhtä lailla siinäkin varmistutaan että oikea potilas saa oikeat veret eikä ongelmia tule.

 

 

Joka arkipäivä tarvitaan Suomessa 800 luovuttajaa ja eilen kun katsoin veritilanteen, näyttivät sekä O-, AB+ että AB- olevan hyvin vähissä. Omaa B+ onneksi näytti riittävän. Haluaisin käydä luovuttamassa verta kun hemoglobiinini on niin korkea ja muutenkin voisin hyvin luovuttaa. Muutaman kokeilukerran perusteella on vaan huomattu, että minusta ei saa verta ulos. Käykää siis te muut mahdollisuuksien mukaan. Juhlapyhät kuten nyt tuleva Juhannus, usein näkyvät verenluovutuksen määrässä. Mutta verta tarvitaan vuoden jokaisena päivänä.

Loppuun vielä vinkiksi, että etenkin afrikkalaistaustaisista luovuttajista on pulaa, koska heillä esiintyy harvinaisia veriryhmiä, joille tarvitaan saman ryhmän luovuttajia. Myös kantasoluluovuttajista on pulaa ja etenkin nuoria tarvitaan pelastamaan henkiä!

Kuvat ja tietolähde Veripalvelun verkkosivut

Ei oo mun juttu

Meitä on moneen lähtöön, onneksi ja kaikki monelle sopivat jutut ei vaan kolahda kaikille. Listasin muutaman jutun jotka eivät itselle ole ainakaan vielä kolahtaneet. Mahtavuutta on sekin, että mieli voi jossain vaiheessa muuttua.

- Curly girl; Oma tukkani on selkeästi luonnonkihara, pienenä se oli valkoinen pilvi. Päänahkani on kuitenkin aina ollut hankala, yleensä kuiva ja kutiseva ja se ei kestä kovin pitkiä pesuvälejä. Jos päästän tukkani aivan valloilleen kiharan kanssa, en saa sitä mitenkään järkevästi kiinni ja työnutturan teosta tulee ihan mahdoton urakka. Suurin syy siihen, että en ole curly girliin lähtenyt, on kuitenkin laiskuus ja se, että olen tyytyväinen tukkaani tälläisenä kuin se nyt on. Paljon kosteutusta vaativana luonnonkiharana oikealla tyroksiiniannoksella, jolloin se myös pysyy päässä.

- Tinder;  Olen nyt pariin kertaan ladannut Tinderin ja koen koko sovelluksen ahdistavana. Ahdistun jos en saa matcheja ja ahdistun jos saan matcheja. Ei vain ole minun juttuni.

- Spotify; En ole vieläkään hankkinut Spotifyita, koska puhelimeni akku ei kestä enää lisäsovelluksia ja kuuntelen koko ajan Bookbeatia. Jos haluan kuunnella musiikkia (eli oikeastaan vain Helsinkiin junalla mennessä) käytän edelleen 10 vuotta vanhaa mp3-soitintani.

- Snapchat, En vaan ymmärrä.

 - Tehtävien tekeminen etuajassa; Timantit syntyvät paineen alla ja parasta tuotantoa tulee sunnuntaiaamuisin ennen aamupalaa. Varmaan jokainen haluaisi olla ihminen, joka on tehnyt tehtävät ajoissa ja voi ottaa chillisti palautuspäivänä mutta kouluhommien suhteen tämä ei tule koskaan kohdallani toteutumaan.

- Pienten yksityiskohtien viilaaminen; En jaksa vaivautua. Kandissakin opettaja joutui korjaamaan kummallisia lauseita ihan koska en ollut jaksanut lukea kunnolla läpi mitä tuotin. Tämä on sinällään jännä asia, että esimerkiksi tapahtumaa järjestäessä tai pakatessa, varmistan että mukana on aivan kaikki pienet asiat mitä tarvita voi varasukkahousuja ja rakkolaastareita myöten. Olen aina se, jonka laukusta löytyy lääke mihin tahansa vaivaan, mutta siivous, koulutehtävä, taulujen ripustus ym. niin suurin piirtein sinne päin on paljon enemmän tyyliäni. Blogitekstitkin aina vain räkäisin ulos ja kuvat on otettu miten sattuu ja sen vuoksi useimmissa kuvissa minulla on huulipunaa hampaissa.

- Juhannus; en tykkää juhannuksesta. Ei ole kavereita, joiden kanssa sitä viettäisin joten olen taas perinteisesti töissä. Ehkä hiukan ongelmakierre, mutta kun on kaikki juhannukset aikuisena ollut töissä niin sama jatkaa.

- Festarit; Festarit on ihan ok, mutta en jaksa/ymmärrä sitä kun koko kesän somefiidit on täynnä festareita. Tykkään ehkä muutenkin enemmän konserteista joissa voi istua ja joiden jälkeen voi mennä kotiin/hotelliin nukkumaan ilman, että kaikki kamat on märkiä. Työstä johtuen en ole uskaltanut ostaa lippuja festareille kymmeneen vuoteen, eikä kyllä ole kaveriakaan jonka kanssa lähteä. Nykyään tuntuu, että joka festareilla on samat suomalaisartistit, joten ei senkään puoleen kiinnosta.

Oliko ihan kummallisia ajatuksia vai pystyitkö samaistumaan johonkin kohtaan.