lauantai 16. helmikuuta 2019

Kerta kiellon päälle


Lisää karkkia kevääseen! Tällä kertaa maistelussa uudet irttarina myytävät kettukarkit, Choco Aakkoset ja Pandan Raffel Choco.


Kettukarkkeja ei ihan joka irttaritiskiltä vielä löytynyt. Ihan hyviä olivat, mutta alkuperäisen kettukarkin eli Pihlajan koostumus on mielestäni kivempi. Pehmeä hedelmäkarkki, pinnalla sokeria.


Choco aakkosten ostoa arvoin alkuun kun katsoin takaa, että mukana on suklaisia vaahtomakeisia. En oikein välitä mistään vaahtomaisista karkeista ja syömättä jäivät nämäkin. Suklaanapit sen sijaan menivät oikein nätisti, samoin aakkoset. Kritisoin edelleen sitä, että aakkosten koostumusta ja mallia muutettiin parisenkymmentä vuotta sitten, vanhat oli parempia. Ja miksi kaikista hedelmäpusseista pitää tehdä choco-versio ja sitten sinne on oikeasti vain heitetty mukaan heikkolaatuista suklaata. Olisivat joko dipanneet aakkosia suklaassa tai sitten suklaatkin olisivat aakkosten mallisia.


Raffel Chocot olivat mielestäni parempia kuin Pandan toiset suklaasipsit, ne suorat. Jotenkin raffelin puristettu perunamassa sopi tähän paremmin. Söin pussin loppuun, toisin kuin suoria sipsejä, mutta ei tarvitse ostaa uusiksi.


Kohta tulee varmaan pääsiäissuklaat kauppoihin. Jos jouluun kuuluu herkkuja niin kyllä kevääseenkin ihan hirveästi. Runebergin torttuja maistelin kahta erilaista, yhden laskiaispullan olen jo maistellut, sitten tulee pääsiäissuklaat, ja kohta on jo kevään jäätelöuutuudet. Uutuuksilla saadaan meidän ostamaan ja mussuttamaan lisää, mutta kevään aikana suurin osa uutuuksista on ollut pettymyksiä, joten ehkä voisi jo opetella pysymään pääasiassa niissä vanhoissa lemppareissa.

torstai 14. helmikuuta 2019

Seisooko?

Ympäri maailmaa parit viettävät tänään romanttista Valentine´s Dayta ja mikäs se romanttisen illan pahemmin pilaisi kuin, se, että päästään vauhtiin ja sitten hommasta ei tulekaan mitään. Homma voi toki lässähtää kaverin sammumiseen sohvalle, kun viiniä tuli otettua hiukan liikaa. Arki-iltana seuraava aamu voi olla jo liian lähellä ja nukkuminen olisi kivempaa. Lastenvahti odottaa kotona vapauttamista tai asutaan edelleen vanhemmilla. Kuitenkin jos kummallakin olisi halua, mutta ei vaan seiso.

Terholla on vähän pienet pallit, joten hän joutuisi hormonitutkimuksiin
Erektiohäiriöt ovat yllättävän yleisiä kaikissa ikäryhmissä, myös nuoret miehet kärsivät impotenssivaivoista. Tyypillisemmin ongelmaa toki on iäkkäämmillä miehillä mutta nuoretkin hakevat Viagra-reseptejä. Nuorten miesten erektio-ongelmat ovat ehkä enemmän psyykkisiä, jännitetään ja stressataan, tai on katsottu liikaa pornoa ja totuttu vain yhdenlaiseen stimulaatioon. Päiheet, steroidit mukaan lukien tuhoavat erektion aika hienosti. Periaatteessa voidaan sanoa, että jokaisella miehellä on joskus erektio-ongelmia, kaikilla viimeistään kaatokännissä, mutta yksi kerta voi muuttua jatkuvaksi ongelmaksi kun sitä jää miettimään ja seuraavillä kerroilla jännittää entistä enemmän.

Ongelma voi olla psyykkisen lisäksi fyysinen tai näiden yhdistelmä. Oireena voi olla joko erektion täydellinen puuttuminen, sen heikkous tai sen loppuminen liian aikaisin. Aamuseisokki ei oikeastaan kerro kuin siitä, että erektio on fyysisesti mahdollinen, mutta yhdynnässä voi olla ongelmia.


Angelo tarvitsee pumppua kovettamaan koko miehen

Monet sairaudet voivat aiheuttaa erektiohäiriöitä joko vaikuttamalla miehen hormonitoimintaan tai peniksen verenkiertoon. Erektio aiheutuu parasympaattisen hermoston reagoidessa seksuaaliseen stimulukseen vapauttamalla typpioksidia. Typpioksidi rentouttaa verisuonten seinämien lihakset, jolloin verta pääsee kulkemaan enemmän paisuvaiskudokseen, jolloin penis kasvaa ja jäykistyy. Jos verisuonet ovat kalkkiutuneet, ei erektiokaan toimi kunnolla. Sydän- ja verisuonitaudit eivät siis oireile vain sydänkohtauksina ja katkokävelynä vaan voivat jo huomattavasti aikaisemmin oireilla seksielämää häiritsevästi. Myös diabetes, munuaisten vajaatoiminta, eturauhasvaivat ja monet neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa erektiohäiriön. Masennus, tupakointi, alkoholi, ylipaino ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lisäävat impotenssivaivojen todennäköisyyttä.

 Sinisten pillereiden ja elintapamuutosten lisäksi nykyään on paljonkin tehtävissä seisokin eteen. Toki kuten melkein kaikissa terveysasioissa, saadaan paras ja kestävin tulos (vaikka toki kestoseisokkia ei tavoitella) vähentämällä tupakointia, alkoholia ja ylipainoa sekä lisäämällä liikuntaa.

Tablettihoitona käytetään muitakin lääkeaineita kuin sildenafiilia joka Viagrana paremmin tunnetaan. Kaikki tabletit vaikuttavat samalla tavalla, mutta vaikutusajat vaihtelevat. Tadalafiililla vaikutusaika on peräti puolitoista vuorokautta, sildenafiililla noin kuusi tuntia. Tablettihoidot vahvistavat olemassa olevaa erektiota ja vaativat seksuaalisen stimuluksen toimiakseen. Koska veri pakkaa alapäähän, näitä lääkkeitä ei koskaan saa käyttää yhdessä nitrojen kanssa.

Penispumppu on hiukan erinäköinen vempele, tämä on Angelo-pumppu

Muita hoitovaihtoehtoja ovat mm. virtsaputkeen asetettava kapseli, jolla saa erektion ilman seksuaalista ärsykettäkin. Pistoshoitojakin voidaan käyttää jos tablettihoito ei ole riittävä, tällöin lääkettä pistetään suoraan peniksen paisuvaiskudokseen. Voitte arvata miksi Viagrasta kuulee paljon enemmän kuin pistoshoidoista 😉 Pistosten riskinä voi olla priapismi, eli kestoseisokki, joka ei sitten enää ole naurun asia vaan voi tuhota paisuvaiskudoksen kokonaan ja on kuulemma äärimmäisen kivulias tila. Myös apuvälineitä kuten voidaan penisrengasta, penispumppua ja erektioproteesia voidaan käyttää.

Huhujen mukaan seksielämää saattaisi olla vielä yli nelikymppisenä, mutta nuorena saa jo hyvin tehtyä elintavoillaan sillekin haittaa. Viikonloppun romantiikka voisikin sitten olla sohvalla löhöämisen sijaan yhteinen lenkki ulkona. Ja jos lenkin jälkeen huvittaa kokeilla seisooko, muistakaa turvaseksi!

Lisätietoa Terveyskylän Miestalosta, Terveyskirjastosta, ja omalta terveysasemalta


Hyvää ystävänpäivää kaikille!

tiistai 12. helmikuuta 2019

Mitä blogeja luen?

Luen blogeja sekä Bloggerin lukulistan, Lilyn etusivun että Blogit.fi kautta. Pääasiassa luen kauneus- ja terveysblogeja mutta myös henkiökohtaiseen talouteen ja perhejuttuihin liittyviä blogeja. Satunnaisesti klikkailen ihan otsikoiden perässä, välillä hyvinkin mielenkiintoisiin aiheisiin päätyen. Tällä kertaa ajattelin esitellä muutaman blogin, joita seuraan, mutta joiden kirjoittajat tunnen ihan IRL muista yhteyksistä kuin blogimaailmasta.

Terveydellä, Saara on 21-vuotiaan terveyden edistämisen, kansanterveystieteen ja viestinnän opiskelija. Blogin Saara aloitti aivan vastikään mutta takana on jo melkein kolmen vuoden terveystieteiden opiskelut, joten tekstit ovat asiapitoisia. Saaran blogissa on hyvät kuvat ja etenkin Saaran instaa @saaryaa kannattaa seurata kuvien vuoksi.


Saaran kanssa ollaan ylläripylläri siis tavattu kohta kolme vuotta sitten meidän ensimmäisenä päivänä yliopistossa. Ollaan samalla terveyden edistämisen vuosikurssilla, mutta tehdään aivan eri opintoja, koska Saara on kansanterveytieteen puolella ja tullut suoraan lukiosta ja minä teen liikuntalääketiedettä ja sähellän kaikkea muuta sivussa ja alla on toinen tutkinto ja monta vuotta avoimen opintoja.


Saara saa miut välillä tuntemaan itteni todella vanhaks 😉 Kuuden vuoden ikäeron huomaa siitä, että minä en aina ihan pysy kehityksen mukana etenkään somen kanssa. Välillä kadehdin Saaraa sen käsittämättömästä kyvystä saada uusia ystäviä älyttömän nopeaan.


Toinen yliopistolta löytyvä kirjoittaja löytyy Everything makes me smile, by Heidi. Heidi opiskeli aikaisemmin ravitsemustiedettä ja on nykyään lääkiksessä kolmatta vuotta. Heidin tekstit kertovatkin paljon näistä opinnoista ja  kummastakin alasta kiinnostuneiden kannattaa selailla vanhoja tekstejä. Heidin kanssa törmäilen lähinnä kokouksissa.


Kolmannen blogin kirjoittajan olen tuntenut yli kaksikymmentä vuotta. Nyt voi todeta, että hitto kun ollaan vanhoja. Saligootti-blogia kirjoittava Pinja on nimittäin ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti tuttu. Melkein koko peruskoulu oltiin samalla luokalla. Meistä en laita yhteistä kuvaa, koska tuoreimmat taitaa olla jostain kymmenen vuoden takaa, eikä kumpikaan meistä näytä niiltä kuvilta enää. Joten laitan vaan kuvan meidän vanhasta pelipaidasta. Pinja saa sitten halutessaan julkaista meistä jäätäviä kuvia aikojen takaa. Pine kuulema mahtuu vielä pelivaatteisiin (Minä en mahdu, mutta se on omat stoorinsa), koska teki hurjan rutistuksen ja laihdutti 30 kiloa ja on nykyään todellinen aktiivitreenaaja. Pinja kirjoittaakin blogia nimenomaan aktiiviliikkujan näkökulmasta.

Peruskouluvuosiinhan mahtuu vaikka mitä, mutta etten saa kuulla kunniaani jälkikäteen, totean vain, että meillä oli partion lisäksi yhteisenä harrastuksena lentopallo, jota pelasimme mm. Pelinoidat nimisenä Liperin Taimen joukkueena. Jossain vaiheessa melkein kaikki meidän ikäluokan tytöt pelasivat lentopalloa ja meitä oli kaksikin joukkuetta samaa ikäsarjaa, mutta lopulta meitä olin vain minä, joka jouduin joka vuosi vaihtamaan joukkuetta, aina joko nuorempiin tai vanhempiin.

Jos Saara ja Heidi saa miut tuntemaan vanhaks, niin Pinja saa miut tuntemaan itseni ehkä haahuilevaksi kun en ole vakiintunut vielä mihinkään, en työhön, asumiseen tai parisuhteeseen saatikka säänölliseen salirytmitykseen.

Käykää kurkkaamassa tyttöjen blogit ja kertokaa mitä tykkäsitte.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Olkapääprobleemia

Olkapää alkaa hiljallee olla taas toimintakuntoinen. Hoidin sitä hauiksen pitkän pään jänteen tulehdustilana, hoitona noin ylipäänsä vastaaviin ongelmiin kun on parin viikon kuuri Buranaa ja lepoa. Konsultoin lääkäriä WhatsAppissa ja vastaus oli lähinnä tylsistynyt jaaaaha. Yleisesti suositan kyllä käymään lääkärissä jos nivelkipu alkaa yllättäen, onnettomuuden jälkeen tai se ei kipulääkkeellä ja levolla helpota. Tässä tilanteessa nyt koin, että selviän omahoidolla vaikka avustaja olisi ollut tarpeen siinä vaiheessa kun piti saada vaatteet päälle. Kipu tuntui koko ajan olkapään etupuolella ja jonkin verran olkavarressa.

Kävin lopulta fysioterapeutilla arviossa, kipukohdassa ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta muualta sitä löytyi sitten. Kipu tuntui koko ajan olkapään etupuolella ja jonkin verran olkavarressa, mutta koska ihminen voimantuoton ja -siirron suhteen on kuitenkin mekaaninen kone, niin pienet muutokset ketjun alkupäässä, tällä kertaa lavassa, voivat aiheuttaa isojakin ongelmia.

Kuvat Principles of anatomy & physiology.

Olkapäähän koostuu simppelisti ajateltuna olkaluun päästä ja lapaluun kuopasta. Todellisuudessa olkapään rakenne on huomattavasti monimutkaisempi ja olkanivel koostuu kolmesta eri nivelestä, varsinaisesta olkanivelestä, lapa-solisluunivelestä ja  solisluu-rintalastanivelestä. Näistä se varsinainen olkanivel on se pallonivel, joka liikkuu lähes vapaasti joka suuntaan. Olkanivelen liikkuvuuteen liittyy myös sen heikkous, muihin niveliin verrattuna sen nivelsiteet ovat heikot ja olkapää pysyy paikallaan pitkälti lihastuen ansiosta. Olkapää onkin aikuisilla yleisimmin poispaikoiltaan mennyt nivel.


Lihakset ja jänteet, jotka pitävät olkapäätä paikoillaan muodostavat kalvosinkiertäjäksi kutsutun rakenteen, johon kuuluvat lavanaluslihas (m. subscapularis), ylempi lapalihas (m. supraspinatus), alempi lapalihas (m. infraspinatus) ja pieni lapalihas (m. teres miner). Näistä alttein vaurioille on supraspinatus, jonka läpäiseviä repeämiä meistä puolella on kasikymppisinä. Kiertäjäkalvosimen ongelmia voivat aiheuttaa vammat ja nivelrikko, mutta etenkin huonolla tekniikalla tehdyt toistuvat liikkeet rassaavat supraspinatusta, joka hankautuu olkaluun pään ja olkalisäkkeen välissä.

Olkanivelen liikkeeseen liittyy vahvasti myös lavan liike. Lapaluun pitää päästä liikkumaan, jotta olkapään liike syntyy normaalilla tavalla. Jos lapa ei pääse liikkumaan, kasvaa kiertäjäkalvosimen rasitus ja lopulta ei liiku mikään.


Itselläni kipu alkoi kun olin kuukauden saikutellut ensin viisureiden poiston, sitten flunssan jälkeen. Kävin salilla, menin samana iltana yövuoroon jolloin palautuimiselle ei jäänyt aikaa ja kun nukkumapäivän jälkeisenä päivänä heitin painavan repun selkään ja lähdin viemään kirjastoon kirjoja, sain kirjaston lunkulla todeta, että nyt ei olka ole kunnossa. Käsi liikkui ja nousi kuitenkin vaakatason yläpuolelle, joten arvelin sen hoituvan ajan kanssa.



Sali, yövuoro tai reppu eivät tosin olleet varsinaisia syitä olkapään ongelmaan. Tiesin jo itsekin, että treenittömän kuukauden aikana, ryhti oli painunut eteenpäin. Kun ei salilla käynyt, niin suurin osa ajasta meni joko tietokoneen tai kirjan ääressä, jolloin olkapäät kääntyvät turhan herkkään eteenpäin, rintalihas alkaa kiristää ja lapa laiskistuu. Fyssari totesikin pienen rintalihaksen olevan jumissa, lavan kääntyneen eteen ja yläselän liikkuvuuden olevan aika olematon.


Olisin varmastikin voinut jatkaa salitreenejä ennen fyssarikäyntiä, mutta koska olkapää tuntui jotenkin oudolta, halusin tsekata sen. Nyt kun selkä liikkuu paremmin, kädet liikkuvat paremmin ja salilla tekeminenkin olisi varmasti paljon mielekkäämpää. Mutta koska on helmikuu, niin mulla on taas uusi flunssa ja viikonloppua on vietetty salin sijaan kurkkukivun, nuhan ja päänsäryn kanssa. Vointi muuten on siinä rajalla, että jotain treeniä pystyisi kyllä tekemään, mutta kun öitä ei saa nukuttua, niin en näe järkeväksi alkaa hajoittaa paikkoja, pientä liikkuvuustreeniä tulee kyllä tehtyä kotonakin.


Lähteet: Duodecim. Kipeä olkapää-kiertäjäkalvosinoireyhtymä https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk01041

Käypä hoito. Olkapään jännevaivat yleistyvät iän myötä. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00115

Tortora & Derrickson. Principles of anatomy & physiology.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Harkkapaikkoja

Mansikkapilven Noora kirjoitti omista sairaanhoitajaopintojen aikaisista harjoittelupaikoistaan ja ajattelin vastata kertomalla omista harjoittelupaikoistani. Jos vertaatte Nooran harjoitteluihin, niin ammattikorkeakoulu- ja opiskelijakohtaiset erot harjoitteluissa ovat aika suuria. Tässä vaiheessa kaivellaan koneelta CV esille, sillä vaikka muistankin suurimman osan harjoitteluista ja potilaista/asiakkaista, niin järjestys on vähän jo sekoittunut muistoissa. Olen opiskellut Centria AMK:ssa vuosina 2011-2015 ja suorittanut suurimman osan harjoitteluista Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa. Sairaaloiden ja kuntayhtymien nimet muuten muuttuvat sitä vauhtia, että saa aina selvittää paikan nykyistä nimeä. Centriakin oli vielä Keski-Pohjanmaan AMK silloin kun aloitin opinnot.

Vuosien mittaan on aika monta kirjaa tullut vähintäänkin selattua läpi


Ensimmäinen harjoittelu meillä englanninkielisellä linjalla oli jo heti ensimmäisenä syksynä, eli olimme opiskelleet ehkä pari kuukautta siinä vaiheessa. Tämä harjoittelu tehtiin vanhainkodissa ja tarkoituksena oli lähinnä tutustua suomalaiseen terveydenhuoltoon ja kohdata vanhuksia. Me suomalaiset opiskelijat noin ylipäänsä pääsimme oman kokemukseni mukaan tekemään enemmän harjoitteluissa, koska kielen ja ohjaamisen kanssa oli vähemmän väärinymmärrysten riskejä. Tästä harjoittelusta muistan vieläkin monta, nyt jo edesmennyttä vanhainkodin asukasta. Tämän harjoittelun tein kotipaikkakunnalla ja se toisaalta vahvisti sen, että en halua työskennellä siellä jatkossa, sillä oikeastaan jokainen paikan mummo ja pappa oli jonkun koulukaverin isovanhempi. Tässä harjoittelussa eettisen pohdinnan kohteena oli se, onko hoitajan tehtävä viedä potilasta tupakalle ja seistä vieressä kärsien passiivisesta tupakoinnista. Kumman oikeus menee edelle, asiakkaan oikeus tupakoida vai hoitajan oikeus savuttomuuteen. Kirjalliset tehtävät tässä harjoittelussa oli ihan hirveät mutta seuraavissa osattiinkin sitten soveltaa jo hienosti ja paperilla käsitellyt potilaat olivat aika lennokkaasti mielikuvituksen tuotetta. Meillä joka harjoittelusta piti tehdä sekä lääketehtävät, että jokin hoitotyön tehtävä, jos oikein muistan.


 Ensimmäisenä keväänä olin terveyskeskuksen kuntoutusosastolla vuodeosasto/perushoidon harkassa. Tänne lopulta päädyinkin sitten pitkäksi aikaa töihin lopulta. Perushoidon lisäksi päästiin opettelemaan potilasjärjestelmään kirjaamista. Tästä harjoittelusta mieleen on jäänyt etenkin potilas joka puolisonsa kanssa kutsui minut kotiinsa kunhan potilas olisi kotiutunut. Näitä kahvittelu ym. pyyntöjä tulee aina joskus ja ne ovat aina yhtä vaikeita. Itsestään selvää on, että niihin ei lähdetä, mutta sen kertominen kauniisti ja toisen tunteita loukkaamatta on aina yhtä kiusallista.

En muista oliko kyse sitten kakkosvuoden syksystä, mutta jossain vaiheessa meillä oli "harjoitteluprojekti" Mind Stimulating Activities for the Elderly, opiskelijoiden tuttavallisemmin kutsuma MISTAKE. Sen tarkoituksena oli, että suomenkieliset sh- ja th-opiskelijat ja meidän enkkuryhmämme kävisivät palvelukodeissa ym pitämässä viriketoimintaa vanhuksille. Homma vähän kaatui siihen, että ainakaan meidän paikassamme henkilökunnan resurssit eivät rittääneet tukemaan toimintaa vaan me opiskelijat jäimme keskenämme asukkaiden kanssa, mikä ei ollut tarkoitus. Tästä muistan sen, että Länsi-Suomeen aikoinaan jääneet evakot ilahtuivat kovasti kun heidän kanssaan puhui omaa murretta.

 Kakkosvuonna olin sitten sydänosastolla ensimmäisessä erikoissairaanhoidon harjoittelussa. Kokkolassa sydänvalvonta on samassa osaston kanssa ja siihenkin pääsin vähän tutustumaan. Meni kyllä monta vuotta ennen kuin pääsin oikeasti kärryille c-pap- ja kaksoispaineventilaatiohoidoista. Ikinä en ole urallani tämän harjoittelun jälkeen yhtä tarkkaan mittaillut pissoja.

Seuraavaksi olin medisiinisella poliklinikalla ja pienessä sairaalassa siellä on melkein kaikki saman käytävän varrella suunnilleen niin, että yhtenä päivänä olin infuusiopolilla ja seuraavana päivänä viereisessä huoneessa tekemässä tähystyksiä. Oli hyvä harkka, tuli ihan älyttömästi kaikkea uutta nähtyä. Gastroskopioita, kolonoskopioita, rasitusergometreja, diabetesohjausta, hiv-lääkityksiä, kortisoni-injektioita, ravitsemusterapiaa, biologisia lääkkeitä ja vaikka mitä.

Simulaatiotunti, opeteltiin pukemaan nukke

Kakkosvuoden kevään olin harjoitteluvaihdossa Saksassa Fuldassa. Suunnilleen kylmin kevät Saksassa ikinä, Suomessa oli koko ajan lämpimämpää. Ison osan ajasta olin Fulda Klinikumissa Herz-, Thorax- unf Gefässchirurgie 2A:lla. Aamuvuorot alkoivat kuudelta ja päivän ainoa tauko oli yhdeksältä. Meno oli vähän kuin villissä lännessä tai ainakin parikymmentä vuotta Suomea jäljessä. Potilailla piti olla omat vaatteet, vain leikkaussalivaatteet annettiin. Myös omat pyyhkeet piti olla ja pesut tehtiin pesuvadeilla, koska suihkuun ei päässyt ennen kuin hakaset oli poistettu. Suomessahan haava pidetään suojattuna ja kuivana 24h. Potilaat myös saattoivat olla osastolla viikkokaupalla leikkauksen jälkeen, koska meidän terveyskeskusvuodeosastoa vastaavia ei ole.

Fuldassa ollessa pidin blogia englanniksi. Piti ihan itsekin kaivella se esiin, koska olin unohtanut sen nimenkin. Mutta löytyy siis täältä

Fuldan asunnolla, meillä oli kuuden hengen sekasolu

Toinen Saksan harjoittelupaikka oli Ambulante Pflege Tabita, eli yksityinen kotihoito. Saksassa kotihoito on joko yksityistä tai kirkon järjestämää. Tämä oli myös hyvin hämmentävää, tehtiin siis kotihoidon, ei kotisairaanhoidon hommia vaikka sairaanhoitajan mukana olinkin. Pestiin, puettiin tukisukkia ja mitattiin verensokeria. Insuliiniannostusta hoitaja ei saanut muuttaa ja muutoinkin meininki oli enemmän, että ruoka annostellaan sokerin ja insuliiniannoksen mukaan kun meillä insuliini annostellaan ruuan ja verensokerin mukaan. Kolmesta kuukaudesta on riittänyt juttuja kerrottavaksi viimeiset kuusi vuotta.

Kolmantena vuonna tein lasten harkan korva-nenä- ja kurkkupolilla, eli jos lapsellasi on mikä tahansa muu vaiva kuin korvatulehdus tai allergia, niin älä kysy minulta. 

Osaan sentään syöttää vastasyntyneen tuttipullolla ja vaihtaa vaipan, koska seuraava harjoittelu oli synnys- ja naistentautien osasto. Vastasyntyneet on kyllä huippuja ja napanuora on muuten yllättävän sitkeä leikata poikki. Isät on myös synnytyksessä välillä hauskoja, välillä rasittavia. Luulin joskus haluavani kätilöksi, mutta ainakaan synnytyssalin puolelle en tämän harkan perusteella enää halunnut töihin. Oli todella hyvä harjoittelu nähdä ja tehdä, mutta vahvistui se, että omat vahvuudet on muualla.

Psykiatrian harjoittelu suljetulla osastolla ei myöskään ollut minun juttuni. Tiesin sen kyllä jo etukäteen ja osasin asennoitua. Paljon kyllä tuli nähtyä täälläkin. Tähän päivään on parhaiten psykalta kulkenut liikunnan merkitys psyykkiseen hyvinvointiin.

Ns. syventävän harjoittelun tein jaettuna päiväkirurgialle ja päivystykseen. Näistä kumpikaan ei ollut juttuni, mutta ne olivat ne osa-alueet, jotka tuntuivat heikoimmilta valmistumisen lähestyessä ja syventävällä harjoittelulla pystyin vähän paikkaamaan. Päiväkirurgia oli kaikkein vähiten minun juttuni koko kolmeen ja puoleen vuoteen. Päivystys taas on minulle liian hektistä, voisin kuvitella toimivani esimerkiksi sairaaanhoitajan päivystysvastaanotolla mutta pelkäsin meneväni lukkoon esimerkiksi traumapotilaiden kanssa. Toisaalta ikä ja kokemus ovat tuoneet varmuutta ja nykyään uskoisin pärjääväni sielläkin kun vaan perehdytyksen saa.

Valmistumispäivä
Ohjaajia oli hyvin monenlaisia vuosien varrella, niin hyviä kuin vähemmän hyviäkin. Kaikilta kuitenkin oppi jotain ja omien opiskelijoideni kanssa yritän olla ohjaaja, jolta uskaltaa kysyä mitä vaan. Pyrin siihen, että samalla kun opetan miten tehdään, opettaisin myös miksi tehdään, sillä jokin lakanankulmien taittelu voi tuntua tyhmältä jos ei tiedä miten suuri merkitys suorilla ja hankaamattomilla lakanoilla on painehaavojen kannalta.

Kesätyöt lähenevät hiljalleen, kiinnostaisiko kuulla vanhoista kesätyöpaikoista. Niitäkin on kertynyt reilun kymmenen vuoden ajalta.




perjantai 8. helmikuuta 2019

Alkuvuoden suosikit


Pyryttää taas siihen malliin lunta, että kuvaaminen on hyvin mielenkiintoista. Sisälle ei riitä valoa ja näköjään kamera ei halua tarkentaa. Mutta näillä mennään, sisältö onneksi ratkaisee. Alkuvuosi on kiristelty pakkasissa ja kasvoja lukuunottamatta ihoni huonoimmassa kunnossa vuosiin. Vielä en ole löytänyt kropalle talvilempparia mutta kasvoilla on pyörinyt samat tuotteet päivästä toiseen.


Nezantolia on menossa kolmas pullo. Ensimmäisen sain edustajalta töissä, mutta muut olen ostanut. Kyseessä on siis vesipohjainen nenänkostutussuihke, joka sisältää myös kasviglyseriinia, merisuolaa ja Yerba Santaa. Yerba Santan merkitys vissiin oli se, että tämä pysyisi nenän limakalvolla paremmin ja kyllä Nezantol mielestäni kostuttaa limakalvoja pidempään kuin pelkkä keittosuola, jota myöskin on käytössä. Etenkin aamuisin tulee käytettyä, mutta kyllä myös pitkin päivää. Kostuttaa limakalvoja estäen nenäverenvuotoja ja helpottaa myös nenän tyhjäksi niistämistä.


Olen jotenkin hurahtanut voidemaisiin luomiväreihin pannuprojektin paletin kanssa. Essencen metal shock solar explosion sävyssä on ollut kaikkein eniten käytössä. Tässä tykkään sävyn lisäksi etenkin siitä, että applikaattorilla saa värin levitettyä suoraan luomelle ja sitä ei välttämättä tarvitse alkaa sormin häivytellä.

Lumenen Arktis rich eye cream on ihan huippu. Tykkään monesta muustakin sy-voiteesta, mutta olen aina kaipaillut hieman paksumpaa ja kosteuttavampaa voidetta ja tässä se nyt on. Pakkasaikaan aamuin illoin käytössä. 


Lumene Instant Glow Fresh Skin Tint on ollut kiireaamujen lemppari. Laitan alle vain seerumin ja tämän lisäksi ei tarvitse välttämättä mitään kasvoille. Joskus olen jatkanut sitten meikkipuuterilla kevyesti. Tämä menee kyllä heittämällä ohi Lumenen sävyseerumista, seerumi jää iholleni kiiltämään rasvaisena ja vaatii aina puuterin, tämä ei.  Minulla on käytössä vaalein sävy universal light. Vähän kyllä arvoin kaupassa light- ja medium-sävyjen välillä.

Lumene Longwear Blur meikkipuuteri sävyssä 0 on kiilannut taas ohi pannuprojektin puuterista. Meikkipuuteri vaan on jotenkin niin helppo silloin kun iho ei ole kuiva.

Suosikit varmaan alkavat vaihtua taas kevääntullessa. Oliko nyt tuttuja tuotteita mukana suosikeissa?

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Terho goes Tahkofest

Viime viikonloppuna Tahkolla järjestettiin opiskelijoiden talvitapahtuma Tahkofest. Pakkasta oli ihan kiitettävästi, mutta nättiä oli. Tapahtuma oli perjantaista sunnuntaihin, mutta me terholaiset lähdettiin Tahkolle jo torstaina. Nämä kuvat ovat omiani, lisää löytyy Instagramista #terhory ja #terhogoestahkofest



Oma varustus oli jo ihan kiitettävän iso kolmeksi yöksi ja voitte arvata kun muiden satseihin lisättiin vielä lautailu- ja laskettelukamat niin tavaran kokonaismäärä oli aivan jäätävä. Koska ruokatarpeetkin piti saada mukaan, saatettiin menomatkalla istua aika sillit purkissa meiningillä.


Meillä oli kaksi vastakkaista Penthousea, ja rappusia tuli rampattua aika paljon neljän päivän aikana kun aina se tavara mitä tarvitsit oli väärässä kämpässä. Pistokkeellisia autopaikkoja oli vain yksi per asunto. Niimpä sunnuntaina etsittiin sitten käynnistyskaapeleita kun autoja oli useampi kuin se yksi per asunto. Kylmää parkkitilaa kyllä löytyi hyvin.


Toisessa penthousessa oli 12 vuodepaikkaa ja toisessa 16. Olivat peilikuvia, mutta varustuksessa oli hiukan eroja mm. toisessa oli bilispöytä ja toisessa taas isommat saunatilat. Toisessa asunnossa oli koko ajan vähän viileä ja toisessa vähän kuuma vaikka termostaatit oli asetettu samaan. Samoin toisen asunnon pesutilat olivat aivan jäätävät.


Majoitustilaa oli makkareissa ja parvella sekä alhaalla isossa tilassa. Mulle sattui kyllä niin pirun huono tyyny, että niskat olivat jumissa. Lakanat eivät kuuluneet asunnon hintaan mutta osalle oli jostain syystä jätetty pyyhkeet ja lakanat vuoteelle.





Muut kävivät rinteessä ja harrastivat muutenkin enemmän liikuntaa, minä keskityin saunojen lämmittämiseen ja saunomiseen. Pakkasten kurittama iho ei kyllä tosin oikein välittänyt kun pahimmillaan saunoin sekä yöllä että päivällä saman vuorokauden aikana. Oli väärät voiteet mukana. Muutenkin kosmetiikka oli ihan minimissä ja en jaksanut meikata koko reissun aikana.


Keittiöt kummassakin asunnossa olivat vähän naftit, jääkaappeja oli tuplat, mutta jos toisen jääkaapin ovi oli auki, keittiöön ei mahtunut kulkemaan. Varustus oli kuitenkin ihan hyvä, muutamia rikkinäisiä astioita lukuunottamatta. Tehtiin aamupalat ja päivälliset aina porukalla. Yllä olevassa kuvassa jonotetaan aamupuuroa. 


Perjantai-illan jälkeen meidänkin kämpästä löytyi sitä sun tätä siivottavaa, lähinnä vieraiden jäljiltä.  Tämä epämääräinen jäätynyt "pissakannu" tosin oli jo edellisten jäljiltä parvekkeella. 


Tahkofestillä olisi ollut iltabileet sekä perjantaina, että lauantaina. Itse kävin baarissa vain lauantaina jolloin esiintyi Redrama. En ole Redramaa pahemmin kuunnellut, mutta olin kyllä positiivisesti yllättynyt keikasta. Oli ihan mukava hengailla, paitsi että joku minisetä heilui niin humalassa, että talloi pariin otteeseen varpailleni. Opiskelijatarjouksista huolimatta Piazza oli kyllä todella kallis. Vettä sai vain pullovetenä ja sekin taisi maksaa 2,5€.

Sunnuntaiaamuna viimeisen yhteisen aamupalan jälkeen autot lähtivät kotia kohti. Osa kuskeista testattiin vielä Terhon yhteistyökumppanin Promillesin testeillä, että ovat ajokuntoisia. Meidän meno tosin oli niin rauhallista, että kolmeen iltaan ei saatu yhteistä jallupulloa tyhjennettyä.

Oli tosi mukava viikonloppu, välillä tosin teki hiukan tiukkaa katsoa porukan menoa selvinpäin. Unet jäi hiukan lyhkäisiksi kaikkina kolmena yönä ja kotona tulikin sitten nukuttua melkein 12 tunnin yöunet. Jotenkin kummasti tavara tuntui vaan lisääntyneen viikonlopun aikana, ja istuttiin kotiinpäinkin silleinä.

Tahkofest järjestettiin nyt toista vuotta peräkkäin ja ihan ei vieläkään vakuuttanut järjestelyiden osalta kun hissiliput ja tarjoukset eivät toimineet ihan niin kuin piti. Josko ensi vuonna sitten olisi toimivampaa.


Meidän auto koukkasi kotimatkalla vielä Nilsiään Pizzeria Väinöön. Jos Tahkolle on reissua, niin kannattaa käydä. Ihan älyttömän hyvät pizzat, laaja täytevalikoima ja pizzan saa gluteenittomana ja vegaanisena halutessaan.


Ehdittiin melkein Siilinjärvelle ennen lumipyryn alkua ja viimeiset kilometrit ajettiin kyllä sellaisessa valkoisessa helvetissä, että hirvitti. Välillä tuulilasista ei nähnyt mitään ja kun tiputettiin porukkaa kyydistä, piti pihateillä ihmetellä onko tässä tietä ollenkaan. Ei ihme, että sunnuntaina pelti kolisi ympäri Suomea.