Lihavuusleikkauksen vuosikontrolli

 Leikkauksesta tuli vuosi viime viikolla ja kontrollikäyntejä Jorvissa oli sekä viime, että edellisellä viikolla. Ensin oli tietysti käytävä labroissa ja sitten ravitsemusterapeutilla, sairaanhoitajalla ja lääkärillä.

 

Lääkärin loppulausunto oli, että hieno ja ongelmaton painonpudotus. Toki ohjeistuksena oli lisätä energian saantia ja proteiinia, koska syön liian vähän mikä sitten ylläpitää lähes jatkuvaa makeanhimoa. 

 

Ja D-vitamiinia ja tyroksiinia vähän lisättiin labrojen perusteella. Muuten labrat olivat parhaat mitä minusta on aikuisiällä saatu.

 

 Monesti ne kuvat mitä lihavuusleikatuista näkyy julkisuudessa, ovat hyvin paljon laihtuneiden kuvia. Toki itselläkin oli ajatus, että olisi tässä vuoden kohdalla vaatekoko vielä pienempi. Etenkin kun oma vertaistukiryhmä, jossa on samaan aikaan leikattuja täyttyy muiden kuvista ja painonpudotuksista, tuntuu, ettei ole tehnyt riittävästi. 

 

Tässä kohtaa huomaa sitten sen vaikeuden kun päänsisällä on sekä alan ammattilainen, potilas että nollarin laihuusihanteiden keskellä kasvanut teini. Rooli vaihtuu kuin sivupersoonat tilanteen mukaan. Ammattilainen tietää, että terveyden kannalta on pudotettu ihan riittävästi kun monta sairautta on hoidettu täysin oireettomaksi. Potilas yrittää ottaa neuvoa vaikka se onkin vaikeaa ja teini itkee tuskaansa että,

  entä jos en saakkaan painoa enää putoamaan?  Entä jos se nouseekin tulevaisuudessa? Enkö vieläkään kaiken jälkeen kelpaa ja ole riittävä?