Puolivälin pohdintoja

Tiedättekö sen fiiliksen kun teiltä kysytään mitä opiskelette tai mitä teette työksenne ja vastauksena on joku hiukan harvinaisempi pääaine, ala tai ammatti. Nyt kaksi ja puolivuotta kun on vastannut samoihin kysymyksiin niin mielentilasta riippuen, tekee mieli selostaa sieltä seiskaluokan terveystiedosta lähtien tai olla puhumatta asiasta ollenkaan.

Kevyttä iltalukemista

Toinen opiskelijana ärsyttävä asia on se, että mitä sulle kuuluu? tuntuu monella muuttuvan automaattisesti mitä siun opinnoille kuuluu? muotoon. Opinnoillehan kuuluu aina hyvää, ne ei karkaa mihinkään, mulle nyt ei välttämättä kuulu niin hyvää. On turhauttavaa tulla tiivistetyksi vain yhdeksi elämän osa-alueeksi ja toisaalta on koomista, että kun ennen elämääni määrittivät se, ketkä ovat vanhempani, kuka on veljeni tai kenen kanssa seurustelen, viime vuosina elämääni ovat määränneet se mitä tai missä opiskelen. (Se, että opintojen ja työn ohessa ei muuta elämää ole, onkin sitten jo ihan toinen asia)

Mutta niin siihen vastaukseeni: Liikuntalääketiedettä. Mihin onkin oikeastaan kaksi vaihtoehtoista jatkokysymystä

a) Niin Jyväskylässä?

b) Ai siusta tulee lääkäri?

Ja sitten selitellään.

Opiskelu vaatii välillä kestävää kankkua ja paljon suklaata

a) Eikun täällä Kuopiossa. Se vähän sekottaa kun me siis mennään sisään terveyden edistämisen ohjelmaan yhdessä kansanterveystieteen ja ergonomian kanssa samasta pääsykokeesta ja opiskellaan yhdessä eka vuos, minkä jälkeen valitaan oma suuntautuminen ja tehdään sen mukaiset perus- ja aineopinnot. Ja sitten kansanterveys ja ergo periaatteessa jatkaa yhdessä vaikkei jatkakaan ja liikuntalääketiede on ihan erillään ja meillä on pakollinen sivuaine urheiluravitsemus. Ja maisterivaihe etenkin on liikuntalääketieteellä ihan omansa. Niin ja opiskellaan suurimmaks osaks etänä mutta liikuntalääketieteessä on sit vähän enemmän läsnäoloja kun muilla paitsi, että riippuu siitä, mitä otat sivuaineeks. Niin ja tutkintotodistuksessa ei lue liikuntalääketieteen maisteri vaan terveystieteiden maisteri, terveysliikunta tai jotakin vastaavaa. Meistä terveyden edistäjistä kun ei ole yksikään vielä valmistunut maisteriksi kun ollaan ensimmäistä vuosikurssia tutkintouudistuksen jälkeen niin ei voi tietää.

Opinnot eroavat hiukan Jyväskylästä, siellä on myös vähän samantyyppinen yhdistelmä eli gerontologia ja kansanterveystiede, liikuntalääketiede ja terveyskasvatus, kummastakin kyllä tulee terveystieteiden maistereita. Ja ehkä noin pari-kolmekymmentä meitä on yhteensä vuosikurssillaan koko maassa. Lukuja vähän vaikea laskea kun osa tulee suoraan avoimen reittiä ja osa tuntuu tulevan timbuktusta ja edelliseltä vuosituhannelta.

b) Ei tuu, kun terveystieteiden maisteri. Eli asiantuntija.

Niin minkä?

-No tämäkään ei tunnu vielä ihan selvältä. Periaatteessa helppoa on vastata, että sen miten liikunnalla ehkäistään ja hoidetaan sairauksia, ylläpidetään terveyttä ja paljonko sitä pitäisi harrastaa, että se olisi turvallista ja tehokasta.

Sitten ihmetellään hetki, että kaikkihan tietää että liikunta on terveellistä ja osaa liikkua yms. Että niin, esim. ne UKK-liikuntapiirakat on ihan tutkimustietoon perustuvaa ja sitä tutkimusta on tehny mm. liikuntalääketieteilijät.

Omaa asiantuntijuuttaan on muuten hirveän vaikea arvioida, kun kuuntelee muiden kandi- ja graduesityksiä, tuntuu ettei osaa mitään mutta sitten kun itse avaa suunsa, jossain fuksien tai muiden alojen ihmisten kanssa niin sitä puhuukin muille hepreaa. Tenttikirjaa lukiessa tuntuu monesti, että kyllähän minä nämä jo tiedän. Kunnes sitten tulee vastaan se phosphatidylinositol-3,4,5-triphosphate ja et ymmärräkkään enää yhtään mitään.

 Yleensä jatkoselittelynä tulee, että no mitä työ sitten teette isona?
-Älä kysy niin vaikeita, en tiiä. Riippuu siitä mikä kelläkin on oma kiinnostuksen kohde ja aikasempi ammattitausta ja urheilutausta. Meitä on tutkijoina, yrittäjinä, järjestöissä, opettajina, pomoina, alaisina, liikuntalääketieteen klinikoilla, kuntotestaajina. Hops-opettajaltakin meinas mennä jo hermo kun selitin haluavani tehdä asiakastyötä, tutkimusta, opettaa ja kirjoittaa alan oppikirjan.

Tänään oli ihan vaihtelua kuulla uusi kysymys: Oliko vaikea päästä sisälle?
-itsehän pääsin toisella yrittämällä, takana avoimesta perus- ja aineopinnot ja yksi sivuaine, toiset on päässy ekalla kerralla suoraan lukiosta. Viime vuonna terveyden edistämiseen pääsi vajaa 9% pääsykokeessa käyneistä, jos osasin laskea oikein ja . Jyväskylään terveystieteiden vastaavaan ohjelmaan on ilmoitettu päässeen 5,4 % (en tiedä oliko kaikista hakijoista vai pääsykokeessa käyneistä) plus 10 suoraan maisteriopintoihin liikuntalääketieteeseen. Ja nämä vaihtelee paljon vuosittain, sinä vuonna kun itse pääsin sisään niin meille oli suhteessa helpompi päästä kuin lääkikseen. Hakijamäärät tosin terveyden edistämiseen ovat aika hyvin kasvaneet viime vuosina ja itsellä meni ensimmäinen vuosi ennen kuin oikeasti tajusi edes päässeensä sisään.

Opintojen pitäisi teoriassa olla aika lailla puolivälissä, vaikkakin minun avoimen opinnoilla pitäisi olla jo viimeinen vuosi. Mutta liikaa töitä ja kaikkea muuta ja mikä kiire valmiissa mualimassa. Luennoilla ehtii hyvin tehdä villasukkia. Puupuikot on ihan hyvät, ei kilise, kunhan ei pudottele niitä edeltävän rivin penkkien alle, silloin puhisee.

Portfolio on ollut aika monelle se murheen kryyni, kun se voi olla missä muodossa vaan ja sisältää mitä vaan mutta sen pitäisi näyttää osaamisesi. Pointtihan olisi koota sitä säännöllisesti opintojen edetessä, mutta kun yhtä aikaa tuntuu ettei etene ja toisaalta aika karkaa käsistä. Osa samaanaikaan aloittaneista alkaa lähestyä valmistumista ja samaan aikaan kiittelet itseäsi miten fiksusti valitsit opinnot, joissa herätyskelloa tarvitsee kerran kuussa. Kukin tahdillaan ja tyylillään. Minä kaikesta heti innostuvana näköjään tarvitsen aikaa nähdäkseni niitä juttuja, joita en todellakaan halua tehdä jatkossa, onnellisemmat tietävät jo alussa mitä haluavat.

Kavereiden pariutuessa ja vakiintuessa, minä murehdin sitä, lähteekö kakku irti vuuasta ja loppuuko virkatun tilkkutäkin pääteltävät langat tämän vuoden puolella.

Edit. 1.12 otsikko