Pinkkiä piiperrystä

 No kiirehän se perinteisesti syynä on ollut. Kuten edellisessä postauksessa kuukausi sitten kerroin, aloitin uudessa työssä opettajana tammikuun alussa. Tammikuun tekstit olinkin tehnyt pääosin etukäteen uutena vuotena, koska arvelin alkuvuoden olevan kiireinen ja väsynyt. Roundissa ehdin käydä laskiaisdonitsilla ja kaakaolla. Töiden lisäksi alkuvuoteen kuuluvat aika tiiviisti kaikkien yhdistyksien järjestäytymiskokoukset eli aika monta arki-iltaa meni kokouksissa, jos ei ollut iltaopetusta. Viikonloput taas menivät toimintakertomuksia tehdessä, itse koulussa opiskellessa tai presidentinvaaleissa. Yhden viikonlopun olin koiravahtinakin. Olin molemmat vaalisunnuntait vaalihommissa aamukahdeksasta iltaysiin. Jos olet joskus käynyt virallisena vaalipäivänä äänestämässä jollain koululla, niin olet törmännyt vaalilautakunnan jäseniin. Äänestyspaikoilla äänestyspäivänä vaalilautakunnat laittavat aamulla äänestyspaikan kuntoon, toimivat päivän vaalivirkailijoina ja -avustajana ja laskevat ä

 Somessa moni on taas valitellut tammikuun kestävän ikuisesti. Kelit ovatkin kyllä olleet karmeat ja pari kertaa tuli pyllähdettyäkin. Muutoin tammikuu on kyllä mennyt todella nopeasti uuteen työhön opetellessa. Aloitin tosiaan vuoden alussa Metropolia Ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Metropolia on opiskelijamäärältään Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja toimii neljällä kampuksella. Me sotelaiset olemme Myllypurossa tekniikan alojen kanssa.  Välillä kampuksella on hirveä kuhina kun suuri osa 6000 opiskelijasta ja 500 työntekijästä on paikalla ja sitten joskus iltaopetuksesta lähtiessä ei paljoa muita näe kuin aulahenkilöstön.  Kampus on otettu käyttään 2019-2020 aikana eli tilat ovat uudet ja tiloja on sen verran neljässä rakennuksessa ja kuudessa kerroksessa, että vähintään parin päivän välein huomaan käveleväni väärään suuntaan tai olevani väärässä kerroksessa. Talojen välillä onneksi pääsee kulkemaan sisäkautta ja porukkaa on niin paljon, ettei kukaan ihmettele uukkareitan