keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Mua pelottaa, sattuuko se?

Tällä kertaa tammikuun terveysteemaan liittyen vieraskynänä on bioanalyytikko-opiskelija Sanna.

Jännittää. Hermostuttaa. Pelottaa. Pelkoa ei tarvitse hävetä. Kaikki ihmiset pelkäävät jotain ja tutkimusten mukaan joka kuudes aikuinen kärsii toimintakykyyn vaikuttavasta pelosta. Joillekin pelon kohde on neulat. Laboratorion näytteenotossa työskennellessäni olen kohdannut viikoittain ihmisiä, joita näytteenotto pelottaa. Osa kertoo pelostaan avoimesti, osa ei. Näytteenottajan olisi aina syytä tietää, jos asiakasta jännittää tai pelottaa, jotta hän pystyisi toimimaan tilanteessa niin, että kokemus olisi mahdollisimman myönteinen asiakkaalle. 

Mitä se pelko sitten on? Biologisen määritelmän mukaan pelko on ihmisen perustunne, jonka tarkoituksena on suojella ihmistä vaaralta. Pelko voidaan myös määritellä reaktioksi uhkaa tai varaa kohtaan. Se muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja aiheuttaa fyysisiä muutoksia kehossa, saaden esimerkiksi sydämen sykkeen kohoamaan ja kädet vapisemaan. Pelko on aina yksilöllistä eli myöskään näytteenottoa pelkäävät ihmiset eivät ole homogeeninen joukko, jonka jäseniin voi kaikkiin suhtautua samalla tavalla. 

Neulapelko voi johtua aiemmista huonoista kokemuksista, muiden kertomuksista tai vaikkapa siitä, että ei ole ikinä aikaisemmin otettu verikokeita. Yleisimmin ihmiset pelkäävät neulanpistosta aiheutuvaa kipua. Lapsiin pelko tarttuu helposti vanhemmista, siksi olisikin hyvä, jos pelkäävä vanhempi ei olisi tilanteessa mukana. Tietenkään vanhemmat eivät tahallaan lietso lastensa pelkoja, mutta lapset vain ovat erittäin hyviä vaistoamaan vanhempiensa mielialoja ja matkimaan vanhempiensa käytöstä erilaisissa tilanteissa. 


Näytteenottaja voi lievittää asiakkaan pelkoa olemalla itse rauhallinen ja kertomalla, mitä tehdään ja miksi tehdään. Pelkoon ei saa suhtautua vähättelevästi. Pelkäävä asiakas olisi hyvä laittaa makuuasentoon mahdollisen pyörtymisen varalta. Itse olen huomannut, että moni asiakas ei muista pelätä, jos hänen huomionsa saa kiinnitettyä johonkin muuhun kuin meneillään olevaan toimenpiteeseen. Lasten kanssa on hyvä painottaa, että saa itkeä, saa vaikka huutaa, mutta käsi täytyy pitää paikallaan ja mahdollisimman rentona, jotta näytteenotto sujuu ongelmitta. 

Kaikki näytteenottoa pelkäävät tai jännittävät eivät suinkaan pelkää neuloja vaan myös verikokeiden tulokset saattavat pelottaa. Pelko saa ihmisen lykkäämään verikokeisiin menoa tai jopa kokonaan välttämään sitä. Monien tautien kannalta varhainen diagnosointi on erittäin tärkeää, ja koska jopa 70 % diagnooseista tai hoitopäätöksistä perustuu laboratoriokokeiden tuloksiin, olisi lääkärin määräämissä kokeissa syytä käydä viivyttelemättä.

Onko siellä lukijoissa neula- tai pistokammoisia?

1 kommentti:

  1. Itsekin bioanalyytikkona törmään näihin pelkopotilaisiin monta kertaa viikossa. Lapsien kanssa on tullut huomattua myös se, että monesti se kiinnipitäminen on siinä näytteenottotapahtumassa paljon pahempi asia kuin se itse pistäminen. Ja vanhempien/lapsen mukana olevan aikuisen toiminta on kyllä ihan ensiarvoisen tärkeää, sillä aikuisen pelko ja hysteria todellakin tarttuu siihen lapseen! Mielenkiintoinen teksti :)

    VastaaPoista