Gradu- ja harkkapäiväkirjat osa 1

Harjoituspyörissä on nuottitelineet, jotta harjoituksen aikataulu on näkyvillä. HIIT-harjoittelussa on vuorotellen kevyempiä ja raskaampia osioita.

Hupsista, syksy taisi tulla ja mennä. Jokainen joka on kysynyt syksyn aikana kuulumisiani on saanut vastaukseksi että No harkkaa ja gradua, eipä tässä sen kummempia. Niin ei sen kummempia, mitä nyt pitäisi saada hommat kasaan jos meinaa kesäkuussa saada maisterin paperit ulos.

Teen sekä harjoittelun, että gradun Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitokselle eli KuLTulle. KuLTu on yksi Suomen kuudesta liikuntalääketieteen keskuksesta ja kuten muutkin liikuntalääketieteen keskukset, toimii julkisen rahoituksen varassa. KuLTun taustayhteisönä toimii Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö ja sen tehtävänä on mm. tuottaa liikuntalääketieteellistä tutkimustietoa ja liikunnan täsmähoitoa, siirtää niitä terveydenhuoltoon ja kouluttaa liikuntalääketieteen erikoislääkäreitä ja osin myös meitä perus- ja jatko-opiskelijoita.

Opiskelen siis neljättä ja itselleni viimeistä vuotta Itä-Suomen yliopistossa pääaineenani Liikunta- ja urheilulääketiede (pääaineen nimi vaihtelee vähän vuosikurssista riippuen joten puhumme yleisesti vain liikuntalääketieteestä). Tälle viimeiselle vuodelle jäi gradun ja harkan lisäksi ainoastaan portfolio- ja tieteellisen esittämisen kurssit sekä graduseminaarit. Tässä vaiheessa toivon, että olen päivittänyt HOPSini oikein eikä ylläreitä tule. Kurssit ovat yhteensä 7 opintopistettä, gradu kaikkinensa 30 op ja harkka 5-10, josta teen todennäköisimmin 5 op ja sitten teen vielä kirjatenttiä puuttuvat 5 op. Yksi opintopistehän on laskennallisesti se 27 tuntia työskentelyä.

Teen harjoittelun BestTreat-tutkimukseen, joka KuLTun, Yliopiston, TK:n ja KYSin yhteishanke ei-alkoholiperäisen rasvamaksataudin liikuntainterventiotutkimus. Olen ollut muutaman päivän yliopistolla avustamassa tutkittavien alkumittauksissa ja KuLTulla mukana rasitusergometrikokeissa (eli polkupyörällä tehtävissä kuntotesteissä) ja tutkimusryhmän harjoituksissa.

Kyseessä on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, eli kaikille tehdään samat alku-, (väli-) ja loppumittaukset, mutta interventio eli liikuntaharjoittelu toteutetaan vain puolelle tutkittavista. Tutkittavat arvotaan alkuvaiheessa joko interventioryhmään harjoittelemaan HIIT-harjoittelua polkupyörällä tai sitten kontrolliryhmään, joka elää entiseen tapaan tutkimuksen ajan. Ryhmien tuloksia verrataan sitten lopussa, jotta nähdään onko harjoittelulla ollut vaikutusta ja kuinka paljon. Tutkimuksessa puhutaan usein myös sokkouttamisesta eli siitä, että tutkittava ei tiedä kumpaan ryhmään kuuluu. Liikuntatieteissä sokkouttaminen on kuitenkin melko mahdotonta. Ihminen kyllä huomaa jos pääsee interventioryhmään polkemaan.

Tiistaina KuLTulle tuli pienen kesämökin kokoinen paketti

Harjoittelu on talven kahdesta projektista se kevyempi, vaikka välillä tahtookin väsyttää kun päivän aikana tulee paljon muistettavaa. Näin sairaanhoitajana ei niin hirveän paljoa uutta tule ja päätavoitteeni onkin saada kokonaiskuva siitä, mitä tutkimuksen eri vaiheissa käytännössä tapahtuu. Voin kyllä kuvitella, että opiskelijalle, joka tulisi suoraan lukiosta tai toiselta alalta, olisi koko ajan ihmeteltävää.

Gradu sen sijaan etenee hitaasti, välillä takapakkiakin ottaen mutta varmasti. Graduni aiheena on lihasvoiman yhteys sydänriskitekijöihin. Virallisesti toki paljon monimutkaisempi ja informatiivisempi. Olen kaikkea muuta kuin tilastotieteen ihmelapsi, joten tilastollinen analyysi on hidasta ja välillä turhauttavaa. Itse kirjoittaminen on vielä helppoa mutta kun ensin pitää tehdä suunnitelma, jonkin ohjeen mukaisesti josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan ja täyttää erinäisiä paperilappuja jotka pitää jokainen toimittaa eri paikkaan ja sitten tietokone jumittaa ja tulee kaikkea muuta pientä, meinaa välillä pinna palaa. Ja välillä joutuu rajaamaan itseään, että pysyy aiheessaan eikä ala tutkailla ihan mitä sattuu artikkeleita PubMedistä.

Rakastan (ehkä outo sanavalinta) kirjatenttejä ja tekisin niitä mieluummin sen 30 opintopisteen edestä kuin kirjoittaisin opinnäytetyötä. Gradusta puhutaan monesti isona pahana peikkona ja koska esimerkiksi isäni kirjoitti graduaan 15 vuotta, olen yrittänyt asennoitua siihen, että se on vain opinnäytetyö. Tottakai sen haluaa tehdä niin hyvin kuin osaa ja pystyy, mutta siinä ollaan oppimassa. Gradut eivät ole vielä tieteellisiä julkaisuja vaan nimenomaan opinnäytetöitä, joissa opiskelija opettelee tuottamaan tieteellistä tekstiä ja tutkimustuloksia. Eli tärkeintä on saada homma kasaan ja paperit ulos. Aika harva kyselee ensimmäisten työpaikkojen jälkeen, että mistäs muuten teit gradun ja minkä arvosanan sait siitä. Ainakaan sairaanhoitajan opinnäytetyöstä ei kukaan ole koskaan kysynyt. Oli muuten kardiomyopatiasta ja seksuaalisuudesta, arvosana siellä heikommassa päädyssä janaa. Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Arvaattekos mitä siitä tulee?

Vertaistuki etenkin hiukan edellä olevilta opiskelijoilta on ollut kullan arvoista. Ohjaustakin meillä saa kun sitä tarvitsee, mutta usein on nopeampaa kilauttaa kaverille ja kaveri ymmärtää paremmin sen fiiliksen kun et saa neljään tuntiin mitään järkevää aikaiseksi ja tekisi mieli heittää läppärillä vesilintua.

Opinnoista valmistuminen vaatii siis pitkää pinnaa ja istumisen kestävää takalistoa. Välillä pitää muistutella itseään miksi halusi opiskelemaan ja mikä on se juttu siinä omassa alassa. Välillä iskee paniikki siitä, että aika kuluu eikä ole valmista ja välillä taas siitä, että apua nää opinnot on kohta kasassa ja pitää siirtyä työelämään.

Mihis teidän syksy on mennyt?