Kandi dialyysipotilaiden fyysisestä aktiivisuudesta
Esittelin kandidaatin tutkielmani Dialyysipotilaiden fyysinen aktiivisuus seminaarissa 10.9 ja kypsyysnäyte on edessä huomenna. Meidän kandeja ei julkaista missään ja koska jouduin kertailemaan omaa tekstiäni joka tapauksessa, tein tähän tiivistelmän. Itse kandi on parikymmensivuinen kirjallisuuskatsaus, joka kaikesta kriiseilystä huolimatta syntyi melko helpolla. Suurin ongelma oli istua alas ja alkaa kirjoittaa. Toki olen AMKiin aikoinaan kirjoittanut suunnilleen samanlaajuisen opparin, joten ihan alkeista ei tarvinnut opetella opinnäytteen tekoa.
Kandin aiheeksi tuli dialyysipotilaiden fyysinen aktiivisuus koska daa, opiskelen liikuntalääketiedettä ja alunperin itselleni tutummasta peritoneaalidialyysista ei löytynyt riittävästi materiaalia. Eli laajensin sitten mukaan sekä kotihemodialyysin, että keskushemodialyysin. Oma aineistoni on rajattu kroonisiin vaikeaa munuaisen vajaatoimintaa sairastaviin aikuisiin, jotka ovat dialyysihoidossa.
Dialyysihan on vaikean munuaisten vajaatoiminnan ylläpito- eli keinomunuaishoitoa. Siitä on hyvin yksilöllisiä muotoja hoitoajan ja -tiheyden puitteissa mutta pääpiirteittäin on siis hemodialyysia, jossa veri otetaan elimistön ulkopuolelle koneeseen kiertämään ja kone puhdistaa verestä pois kuonan ja liian nesteen ja peritoneaalidialyysia. Peritoneaalidialyysissa eli PD:ssä ei olla tekemisissä veren kanssa vaan potilaalle on operoitu vatsaan dialyysikatetri jonka kautta dialyysinesteitä laitetaan vatsaonteloon ja potilaan oma vatsakalvo toimii suodattavana kalvona joka poistaa elimistöstä liiat nesteet ja kuonat ja siirtää ne ulosvalutettavaan dialyysinesteeseen. Tässä pelaillaan solutasolla ja sitä pienemmällä kun kyseessä on painegradientit ja elektrolyyttipitoisuudet yms, jotka eivät ole omaa osaamistani. Eli skipataan se tässä vaiheessa.
Munuaisten vajaatoiminta on itsessään hirveän moneen asiaan vaikuttava ongelma. Perusteet ymmärtääkseen on ymmärrettävä munuaisen moninaiset tehtävät. Virtsan muodostuksen, neste-, elektrolyytti- ja happotasapainon lisäksi munuaiset vaikuttavat hemoglobiinitasoon erytropoietiinin tuotannon kautta, D-vitamiinin määrään ja kalsiumtasapainon kautta luuston vahvuuteen, verenpaineen säätelyyn ja esimerkiksi lääkemetaboliaan. Näin ollen, kun munuaiset sakkaavat, menee aika moni asia äkkiä pieleen, jos jotain ei tehdä. Munuaisten vajaatoiminta vaikuttaa rasva- ja proteiiniaineenvaihduntaan ja riski mm. sydän- ja verisuonitaudeille kasvaa. Näiden ongelmien päälle kun vielä lisätään usein monilääkelääkitys, tarkka ruokavalio ja hoito, joka vie aikaa ja aiheuttaa joskus lisääkin ongelmia, voi liikkuminen olla aika vähissä.
Toisaalta liikunta tekisi dialyysipotilaallekin hirveän hyvää. joitain rajoitteita on dialyysimuodosta riippuen mutta tutkimuksissa suurin syy dialyysipotilaiden liikkumattomuuteen oli haluttomuus liikkua. Hemodialyysin aikainen liikunta tehostaa urean (eli virtsa-aineen) poistumista elimistöstä. PD-nesteissä taas on paljon sokeria, joten liikunta auttaa painonhallintaa. Diabetes on suurin syy munuaisten vajaatoimintaan ja diabeteksen hyvään hoitoon kuuluu liikunta. Dialyysipotilaat ovat suuremmassa riskissä sairastua hauraus-raihnaus-syndroomaan ja liikunnalla voidaan hidastaa sen syntyä sekä pitää yllä lihasvoimaa, -massaa ja toimintakykyä.
Mitä opin kandia tehdessäni? Sain paljon käytännön juttuja sairaanhoitajan työhöni, etenkin dialyysipotilaiden ravitsemukseen ja liikuntaohjaukseen. Paljon myös sain potilailta kun uskaltauduin kyselemään heidän liikuntatavoistaan ja liikunnan esteistä. Suurin juttu ehkä oli munuaisten monipuolisuuden kirkastuminen. Munuaiset on ihan aliarvostettu elin, josta ainakin itse koulussa muistan puhutun vain virtsantuoton yhteydessä. Sairaanhoitajaopinnoissakaan ei paljoa munuaissairauksia käsitelty vaikka munuaisten vajaatoiminta on todella yleinen etenkin vanhusväestössä.
Pitäkää huolta munuaisistanne!
Kandin saa kokonaisuutena käsiinsä pyytämällä katjaek(at)student.uef.fi
 |
| Kuvat lainattu Munuais- ja maksaliitolta. |
Dialyysihan on vaikean munuaisten vajaatoiminnan ylläpito- eli keinomunuaishoitoa. Siitä on hyvin yksilöllisiä muotoja hoitoajan ja -tiheyden puitteissa mutta pääpiirteittäin on siis hemodialyysia, jossa veri otetaan elimistön ulkopuolelle koneeseen kiertämään ja kone puhdistaa verestä pois kuonan ja liian nesteen ja peritoneaalidialyysia. Peritoneaalidialyysissa eli PD:ssä ei olla tekemisissä veren kanssa vaan potilaalle on operoitu vatsaan dialyysikatetri jonka kautta dialyysinesteitä laitetaan vatsaonteloon ja potilaan oma vatsakalvo toimii suodattavana kalvona joka poistaa elimistöstä liiat nesteet ja kuonat ja siirtää ne ulosvalutettavaan dialyysinesteeseen. Tässä pelaillaan solutasolla ja sitä pienemmällä kun kyseessä on painegradientit ja elektrolyyttipitoisuudet yms, jotka eivät ole omaa osaamistani. Eli skipataan se tässä vaiheessa.
Munuaisten vajaatoiminta on itsessään hirveän moneen asiaan vaikuttava ongelma. Perusteet ymmärtääkseen on ymmärrettävä munuaisen moninaiset tehtävät. Virtsan muodostuksen, neste-, elektrolyytti- ja happotasapainon lisäksi munuaiset vaikuttavat hemoglobiinitasoon erytropoietiinin tuotannon kautta, D-vitamiinin määrään ja kalsiumtasapainon kautta luuston vahvuuteen, verenpaineen säätelyyn ja esimerkiksi lääkemetaboliaan. Näin ollen, kun munuaiset sakkaavat, menee aika moni asia äkkiä pieleen, jos jotain ei tehdä. Munuaisten vajaatoiminta vaikuttaa rasva- ja proteiiniaineenvaihduntaan ja riski mm. sydän- ja verisuonitaudeille kasvaa. Näiden ongelmien päälle kun vielä lisätään usein monilääkelääkitys, tarkka ruokavalio ja hoito, joka vie aikaa ja aiheuttaa joskus lisääkin ongelmia, voi liikkuminen olla aika vähissä.
Toisaalta liikunta tekisi dialyysipotilaallekin hirveän hyvää. joitain rajoitteita on dialyysimuodosta riippuen mutta tutkimuksissa suurin syy dialyysipotilaiden liikkumattomuuteen oli haluttomuus liikkua. Hemodialyysin aikainen liikunta tehostaa urean (eli virtsa-aineen) poistumista elimistöstä. PD-nesteissä taas on paljon sokeria, joten liikunta auttaa painonhallintaa. Diabetes on suurin syy munuaisten vajaatoimintaan ja diabeteksen hyvään hoitoon kuuluu liikunta. Dialyysipotilaat ovat suuremmassa riskissä sairastua hauraus-raihnaus-syndroomaan ja liikunnalla voidaan hidastaa sen syntyä sekä pitää yllä lihasvoimaa, -massaa ja toimintakykyä.
Mitä opin kandia tehdessäni? Sain paljon käytännön juttuja sairaanhoitajan työhöni, etenkin dialyysipotilaiden ravitsemukseen ja liikuntaohjaukseen. Paljon myös sain potilailta kun uskaltauduin kyselemään heidän liikuntatavoistaan ja liikunnan esteistä. Suurin juttu ehkä oli munuaisten monipuolisuuden kirkastuminen. Munuaiset on ihan aliarvostettu elin, josta ainakin itse koulussa muistan puhutun vain virtsantuoton yhteydessä. Sairaanhoitajaopinnoissakaan ei paljoa munuaissairauksia käsitelty vaikka munuaisten vajaatoiminta on todella yleinen etenkin vanhusväestössä.
Pitäkää huolta munuaisistanne!
Kandin saa kokonaisuutena käsiinsä pyytämällä katjaek(at)student.uef.fi
Kommentit
Lähetä kommentti