Diginatiivi vai sittenkin vain huono saksanlukija?
Itseäni muutamaa vuotta nuoremmista puhutaan diginatiiveina ja totta onkin, että he ova eläneet koko elämänsä aikakaudella, jolla netti on ollut kaikkien saatavissa ja ja kaikki maailman tieto heti näpeissä. Diginatiivius ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorilla olisi automaattisesti hallussa elämässä oleellisemmat digitaidot kuten lukutaito, saatikka media- tai terveyslukutaito.
Itseäni aina hämmästyttää kun törmään äitini ikäluokan ihmiseen joka ei osaa neuloa kantapäätä mutta vielä hämmentävämpää on se lukutaidottomien määrä mikä meillä olevinaan lähes täysin lukutaitoisessa Suomessa on. Osa ei osaa muodostaa kirjaimista sanoja ollenkaan ja osa tunnistaa sanat mutta ei osaa yhdistää niitä niin, että pärjäisi nyky-yhteiskunnassa. Kun pelkän lukemisen lisäksi pitäisi pystyä tulkitsemaan ja käyttämään niin mediasta kuin muualtakin tulevaa tietoa tai toimia terveyttään tukevasti saamansa tiedon perusteella ollaan jo niin monimutkaisessa asiassa, ettei se ilman koulutusta ja tukea onnistu.
Diginatiivius ei myöskään tarkoita sitä, että osaa käyttää Wordia tekstinmuotoiluun tai Excelistä saa jotain järkevää ulos. Lukemattomia kertoja on meinannut tämäkin tietokone lentää ikkunasta ulos kun en ymmärrä miksi muotoilu jättää kummallisia tyhjiä välejä tai sivunumerot heittävät. En ole ehkä ihan diginatiivisukupolvea mutta kuitenkin kohtalaisen hyvä laitteiden kanssa. Silti perusasiat ovat hukassa. Syynä on se, etten ole saanut ATK-opetusta tietokoneen käynnistämistä pidemmälle vaan olen lukenut pitkää saksaa ala-asteelta lähtien. Jätin kyllä saksan lukioon mennessä mutta otin ATK:n sijaan italiaa tilalle.
Toisaalta ikäluokkani on (olen siis 28-vuotias) tottunut elämään netin ja kännykän kanssa mutta ainakin itse koen jo tipahtaneeni kärryiltä kokonaan. Osaan lukea romaania neljällä kielellä, tieteellistäkin tekstiä kolmella, en silti ymmärrä puoliakaan hymiöstä mitä tulee vastaan. Osaan lukea neuleohjetta mutta saan nippanappa blogin sivupalkkiin ne toiminnot mitä haluan. Gradun sisältö ei niinkään varmaan tuota ongelmia, mutta muotoilu Wordilla ja analyysi SPSS:llä tulee tuottamaan harmaita hiuksia. Instagramin tarinoita en oikein osaa käyttää ja käytän edelleen paperikalenteria.
Olen aina ollut huono analysoimaan tekstejä ja taidetta. Kirjat, näytelmät ja maalaukset ovat mielestäni parhaimmillaankin asteikolla tosi hyvä- tykkään- en tykkää- tosi surkea ja lukion äidinkieli olikin aika tuskaa näiden analyysien osalta. Asiatekstiä on paljon helpompi tulkita, mielestäni suurin osa laeistakin on helpompia kuin runoanalyysi. Luen siksi, että nautin juonikuvioista tai uuden tiedon oppimisesta, en siksi, että saisin analysoitua jotain, minkä kirjailija ehkä tarkoitti joksikin aivan muuksi.
Roikun siis kännykässäni hyödyntäen siitä lähinnä Bookbeatia, Google Play kirjoja ja Whatsappia, koska en muuta osaa sillä tehdä. Töissä ohjelmat ovat onneksi melko simppeleitä vaikkakin ajoittain hyvin takkuilevia ja asiat monen klikkauksen takana mutta ne hoituvat mekaanisesti kun vain opettelee ulkoa mistä klikata. Ja vaikka töissäkin voisi melkein kaiken kirjata suoraan puhelimeen, kummasti paperi vain täyttyy päivän aikana kun se tuntuu luontevammalta välineeltä.
Digitaalisuus on antanut paljon, enhän kirjoittaisi tätäkään tekstiä ilman konetta ja nettiä, mutta paljon se on muuttanut käyttäytymistämme. Nuorena opittu tekniikan ja sovellusten käyttö muokkaa aivojamme niin hyvässä kuin pahassakin mutta emme koskaan pääse siihen, että ihminen osaisi käyttää kaikkea sisäistä ja ulkoista kapasiteettiaan opettamatta. Pelaaminen voi olla jo nyt hyvä taito ja e-urheiluun kuuluu myös fyysisen kunnon ylläpito. Itseäni pelaaminen ei vielä kiinnosta, mutta odotan innolla sitä aikaa, kun pystymme oikeasti harrastamaan liikuntaa pelien avulla virtuaalitodellisuudessa.
Kuinka diginatiiviksi tunnet itsesi?
Itseäni aina hämmästyttää kun törmään äitini ikäluokan ihmiseen joka ei osaa neuloa kantapäätä mutta vielä hämmentävämpää on se lukutaidottomien määrä mikä meillä olevinaan lähes täysin lukutaitoisessa Suomessa on. Osa ei osaa muodostaa kirjaimista sanoja ollenkaan ja osa tunnistaa sanat mutta ei osaa yhdistää niitä niin, että pärjäisi nyky-yhteiskunnassa. Kun pelkän lukemisen lisäksi pitäisi pystyä tulkitsemaan ja käyttämään niin mediasta kuin muualtakin tulevaa tietoa tai toimia terveyttään tukevasti saamansa tiedon perusteella ollaan jo niin monimutkaisessa asiassa, ettei se ilman koulutusta ja tukea onnistu.
Diginatiivius ei myöskään tarkoita sitä, että osaa käyttää Wordia tekstinmuotoiluun tai Excelistä saa jotain järkevää ulos. Lukemattomia kertoja on meinannut tämäkin tietokone lentää ikkunasta ulos kun en ymmärrä miksi muotoilu jättää kummallisia tyhjiä välejä tai sivunumerot heittävät. En ole ehkä ihan diginatiivisukupolvea mutta kuitenkin kohtalaisen hyvä laitteiden kanssa. Silti perusasiat ovat hukassa. Syynä on se, etten ole saanut ATK-opetusta tietokoneen käynnistämistä pidemmälle vaan olen lukenut pitkää saksaa ala-asteelta lähtien. Jätin kyllä saksan lukioon mennessä mutta otin ATK:n sijaan italiaa tilalle.
Toisaalta ikäluokkani on (olen siis 28-vuotias) tottunut elämään netin ja kännykän kanssa mutta ainakin itse koen jo tipahtaneeni kärryiltä kokonaan. Osaan lukea romaania neljällä kielellä, tieteellistäkin tekstiä kolmella, en silti ymmärrä puoliakaan hymiöstä mitä tulee vastaan. Osaan lukea neuleohjetta mutta saan nippanappa blogin sivupalkkiin ne toiminnot mitä haluan. Gradun sisältö ei niinkään varmaan tuota ongelmia, mutta muotoilu Wordilla ja analyysi SPSS:llä tulee tuottamaan harmaita hiuksia. Instagramin tarinoita en oikein osaa käyttää ja käytän edelleen paperikalenteria.
Olen aina ollut huono analysoimaan tekstejä ja taidetta. Kirjat, näytelmät ja maalaukset ovat mielestäni parhaimmillaankin asteikolla tosi hyvä- tykkään- en tykkää- tosi surkea ja lukion äidinkieli olikin aika tuskaa näiden analyysien osalta. Asiatekstiä on paljon helpompi tulkita, mielestäni suurin osa laeistakin on helpompia kuin runoanalyysi. Luen siksi, että nautin juonikuvioista tai uuden tiedon oppimisesta, en siksi, että saisin analysoitua jotain, minkä kirjailija ehkä tarkoitti joksikin aivan muuksi.
Roikun siis kännykässäni hyödyntäen siitä lähinnä Bookbeatia, Google Play kirjoja ja Whatsappia, koska en muuta osaa sillä tehdä. Töissä ohjelmat ovat onneksi melko simppeleitä vaikkakin ajoittain hyvin takkuilevia ja asiat monen klikkauksen takana mutta ne hoituvat mekaanisesti kun vain opettelee ulkoa mistä klikata. Ja vaikka töissäkin voisi melkein kaiken kirjata suoraan puhelimeen, kummasti paperi vain täyttyy päivän aikana kun se tuntuu luontevammalta välineeltä.
Digitaalisuus on antanut paljon, enhän kirjoittaisi tätäkään tekstiä ilman konetta ja nettiä, mutta paljon se on muuttanut käyttäytymistämme. Nuorena opittu tekniikan ja sovellusten käyttö muokkaa aivojamme niin hyvässä kuin pahassakin mutta emme koskaan pääse siihen, että ihminen osaisi käyttää kaikkea sisäistä ja ulkoista kapasiteettiaan opettamatta. Pelaaminen voi olla jo nyt hyvä taito ja e-urheiluun kuuluu myös fyysisen kunnon ylläpito. Itseäni pelaaminen ei vielä kiinnosta, mutta odotan innolla sitä aikaa, kun pystymme oikeasti harrastamaan liikuntaa pelien avulla virtuaalitodellisuudessa.
Kuinka diginatiiviksi tunnet itsesi?
Kommentit
Lähetä kommentti