Piru vieköön kantapääni

Töissä olo jouluna ja kenkien vaihdos laukaisi taas plantaarifaskiopatiani kipuilemaan. Samaan aikaan piti vielä tenttikirjasta lukea miten plantaarifaskiopatialle ei oikein muuta voi tehdä kuin odotella. Onneksi tenttikirja on hiukan vanha ja jotain voi tehdä oireita helpottaakseen.

 Plantaarifaskiopatiasta puhutaan usein plantaarifaskiittina, mutta koska kyseessä on harvemmin tulehdustila mihin -iitti viittaisi, on faskipatia parempi sana kuvaamaan kiputilaa. Plantaarifaskiopatiassa tai PF:ssa plantaarifaskia eli jalkapohjan jännekalvo rappeutuu ja paksunee aiheuttaen kipua tyypillisesti kantapään etuosassa. Joskus puhutaan myös luupiikistä, mutta mahdollisesti kuvantamisessa näkyvä luupiikki on ennemmin seuraus kuin syy. Varsinaista syytä PF:lle ei tiedetä mutta siitä kärsii jossain vaiheessa joka kymmenes. Rasitus on kuitenkin usein ainakin osasyynä kiputilan syntymiseen.

Urheilukengät kuluvat aktiivikäytössä jopa uskomattoman nopeasti ja kaapissa lojuessakin niiden liimaukset heikkenevät, joten niillä viime vuosituhannella ostetuilla lenkkareilla ei enää kannata aloittaa tammikuun uutta elämää.

Kipu tuntuu pahiten aamulla tai pitkän istumisen jälkeen ylösnoustessa ja helpottaa yleensä muutaman (kymmenen) askelen jälkeen. Vaiva on yleensä pitkäaikainen ja sen paranemista ei voi välttämättä nopeuttaa mutta oireita voi jonkin verran ainakin oman kokemukseni mukaan helpottaa. Vuosi on nimittäin pitkä aika odottaa tekemättä mitään ja PF voi helposti oireilla jopa niin kauan.

Nastat ovat olleet tälle talvelle taas parhautta.

Pahimmassa vaiheessa kipuun voi käyttää tulehduskipulääkkeitä mutta tärkeintä olisi vähentää jalalle tulevaa rasitusta lepuuttamalla, keventämällä pehmennystyynyllä kantapäätä, valitsemalla hyvät kengät ja vähentämällä ylipainoa. Jos kivun syy on epäselvä tai omat hoidot eivät auta, on syytä tarkistuttaa jalka lääkärillä 1-2 viikon kuluttua.

Kaksilla maihareilla pärjää melkein missä vaan olosuhteissa. Äiti tosin välillä huomauttaa että ne eivät muka sovellu ihan joka paikkaan.

Kotihoitona käytetään jalkaterän venytyksiä (ohje täällä) ja yölastaa tai putkisukasta tehtyä sidosta jolla jalkaterä saadaan venytysasentoon yöksi. Itse olen kokenut vielä tärkeämmäksi venytellä pohkeita (ja löysin tälle ihan tieteellistäkin viitettä) sillä kipu palaa tai pahenee aina kun päästän pohkeet liian jumiin.

Kun löydän hyvän mallin, ostan niitä peräkkäin useamman parin, nämä jo kolmas pari tätä mallia.

Toiset sanovat jalkapohjan hieromisen hierontapallolla tai pakkasessa olleella puolen litran vesipullolla mutta omalla kohdallani etenkin kylmä tuntuu vain pahentavan oiretta. Eli itse koen villasukat paremmaksi konstiksi.

Talvikengät joita olen tarvinnut niin vähän tänä talvena, etteivät ole vielä kunnolla sisäänajetut

Kenkiin kurkkaaminen on myös aiheellista. Itse kokeilin useampaakin mallia ja totesin omalle PF:lleni parhaimmaksi kengät joissa on muutama sentti kantaa/korkoa ja riittävän leveänä. Ei siis ballerinoja eikä korkkareita enää. Pitävä pohja auttaa hillitsemään kipuja koska pohkeeni jumittuvat kun yritän liukkaalla pitää itseni jalkavoimin pystyssä. Tykkään nilkkaa tukevista kengistä mutta kenkä ei saa puristaa pohkeesta, silloin alkaa taas sattua.

Välillä pitää pukeutua juhlaan mutta piikkikorkoihin ei minua enää saa

Työkengissä ovat toimineet aikalailla samat kriteerit kuin muissakin kengissä, mutta vielä huippumukavuus extrana. Etenkin töissä, joissa ollaan jaloillaan, on työkenkiin panostettava, muistettava huoltaa niitä ja uusia ennen kuin kantapäät ovat ihan painuneet. Työkengät voivat kulua rakenteiden osalta puhki jopa vuodessa jos paljon ollaan jaloillaan mutta vähintään vuoden parin välein tulisi työkengät uusia. Vähintäänkin pohjalliset olisi uusittava vuosittain. Tuntuu pahalta maksaa hyvistä työkengistä tiuhaan iso summa, mutta useimmille tulee kalliimmaksi olla sairaslomalla kipeän jalan vuoksi.

Tässä lyhyesti omia kokemuksiani. Kotihoito-ohjeista kannattaa kokeilla mikä toimii itselle ja tarvittaessa käydä lääkärissä jos kipu ei tunnu ollenkaan helpottavan tai jos se on niin paha, ettei arki enää suju.