Gradu- ja harkkapäiväkirjat osa 2
Harjoittelu loppuukin jo tällä viikolla. Ja sen jälkeen olisi vielä viimeisteltävänä oppimispäiväkirja, minkä jälkeen ei ole enää mitään perusteltua syytä prokrastinoida gradun kanssa. Gradun tuloksia pitäisikin hiljalleen alkaa olla sen verran, että pystyn ensi kuussa esittelemään niitä graduseminaarissa ja tieteellisen esittämisen kurssilla.
Harjoittelussa olen päässyt näkemään tutkimuksen toteutuksen alusta loppuun tutkittavien osalta. Tutkimussuunnitelma, rahoituksen haku, käytäntöjen suunnitteleminen ym. ovat osioita, joihin ei tässä harjoittelussa ollutkaan tarkoitus paneutua sen syvemmin vaan olen ollut mukanan nimen omaan käytännön toteutuksessa. Toki olen tutkimussuunnitelmankin lukenut ja perehtynyt ylipäänsä miksi tätä tutkimusta tehdään.
Meillä liikuntalääketieteessä/terveysliikunnassa harjoittelut ovat hyvin yksilöllisiä verrattuna sairaanhoitajan tutkintoon, jossa oli tarkat tavoitteet jotka kaikkien tuli täyttää. Koska liikuntalääketieteessa taustat ovat hyvin erilaisia, on minulla ollut hyvinkin erilainen harjoittelu kuin joillakin kurssikavereillani. Itse halusin nimenomaan nähdä tutkimuksen toteutuksen käytäntöä, koska pelkkiä tutkimusartikkeleita lukiessa selviää mitä on tehty mutta ei miten. Harva myöskään on tehnyt harjoittelua näin pienellä osa-aikaprosentilla kuin minä, mutta minulle omiin aikatauluihin joustava harjoittelu on ollut oikeastaan ainoa mahdollinen tänä talvena.
Hoitajaharjoitteluihin verrattuna olen ollut paljon itseohjautuvampi, pitkälti juuri aikataulujen vuoksi ja olen saanut valita mikä on oman oppimisen kannalta oleellista nähdä. Ei siis ole tarvinnut olla joka aamu aamuseiskalta töissä vain sen vuoksi, että joku muukin menee seiskaan. Ja nyt muutaman vuoden töissä oltuaan ei ole enää yhtä hermostunut jos ohjaaja katoaa vessaan 😉 sitä osaa jo itsekin miettiä mitä voisi tehdä.
Gradun suhteen olen toisaalta pettynyt itseeni ja toisaalta hyvin tyytyväinen. Pettynyt olen lähinnä tahtiin jolla olen jaksanut gradua tehdä. Kuvittelin taas ideaaliminän, joka kirjoittaisi kahdeksan tuntia päivässä sormet viuhuten mutta jo pari tuntia on haastavaa istua ja kirjoittaa putkeen.
Tyytyväinen olen siihen, etten ole saanut vielä hermoromahdusta SPSS:n kanssa. SPSS on tilastotieteen ohjelma, jota käytetään etenkin terveys- ja ihmistieteissä ja se on lähes kaikkien opiskelijoiden kauhu. Niin suuressa määrin, että se löytyy myös monen haalareista merkin muodossa.
Olen kuitenkin saanut jo monennäköistä tulostetta SPSS:stä ulos ja osa on jopa ihan asiaakin, joten nyt hiljalleen kiihdytetään vauhtia ja gradu on tänä keväänä valmis.
Harjoittelussa olen päässyt näkemään tutkimuksen toteutuksen alusta loppuun tutkittavien osalta. Tutkimussuunnitelma, rahoituksen haku, käytäntöjen suunnitteleminen ym. ovat osioita, joihin ei tässä harjoittelussa ollutkaan tarkoitus paneutua sen syvemmin vaan olen ollut mukanan nimen omaan käytännön toteutuksessa. Toki olen tutkimussuunnitelmankin lukenut ja perehtynyt ylipäänsä miksi tätä tutkimusta tehdään.
Meillä liikuntalääketieteessä/terveysliikunnassa harjoittelut ovat hyvin yksilöllisiä verrattuna sairaanhoitajan tutkintoon, jossa oli tarkat tavoitteet jotka kaikkien tuli täyttää. Koska liikuntalääketieteessa taustat ovat hyvin erilaisia, on minulla ollut hyvinkin erilainen harjoittelu kuin joillakin kurssikavereillani. Itse halusin nimenomaan nähdä tutkimuksen toteutuksen käytäntöä, koska pelkkiä tutkimusartikkeleita lukiessa selviää mitä on tehty mutta ei miten. Harva myöskään on tehnyt harjoittelua näin pienellä osa-aikaprosentilla kuin minä, mutta minulle omiin aikatauluihin joustava harjoittelu on ollut oikeastaan ainoa mahdollinen tänä talvena.
Hoitajaharjoitteluihin verrattuna olen ollut paljon itseohjautuvampi, pitkälti juuri aikataulujen vuoksi ja olen saanut valita mikä on oman oppimisen kannalta oleellista nähdä. Ei siis ole tarvinnut olla joka aamu aamuseiskalta töissä vain sen vuoksi, että joku muukin menee seiskaan. Ja nyt muutaman vuoden töissä oltuaan ei ole enää yhtä hermostunut jos ohjaaja katoaa vessaan 😉 sitä osaa jo itsekin miettiä mitä voisi tehdä.
Gradun suhteen olen toisaalta pettynyt itseeni ja toisaalta hyvin tyytyväinen. Pettynyt olen lähinnä tahtiin jolla olen jaksanut gradua tehdä. Kuvittelin taas ideaaliminän, joka kirjoittaisi kahdeksan tuntia päivässä sormet viuhuten mutta jo pari tuntia on haastavaa istua ja kirjoittaa putkeen.
Tyytyväinen olen siihen, etten ole saanut vielä hermoromahdusta SPSS:n kanssa. SPSS on tilastotieteen ohjelma, jota käytetään etenkin terveys- ja ihmistieteissä ja se on lähes kaikkien opiskelijoiden kauhu. Niin suuressa määrin, että se löytyy myös monen haalareista merkin muodossa.
Olen kuitenkin saanut jo monennäköistä tulostetta SPSS:stä ulos ja osa on jopa ihan asiaakin, joten nyt hiljalleen kiihdytetään vauhtia ja gradu on tänä keväänä valmis.
Tsemppiä, opiskelu on haastavaa mutta niin palkitsevaa!
VastaaPoista