Millaista on olla lihava?
Somen ihmemaailmassa Jodelissa kyseltiin jokunen aika sitten millaista on olla lihava. En jaksanut kännykällä näpytellä vastausta joten tässäpä tulee.
Lihavana oleminen on pelkoa. Pelkoa siitä, että työpaikan tykyjumppa on joku hassunhauska juttu joka vaatii pukeutumista johonkin asuun, ahtautumista pieneen tilaan tai haastaa tasapainoa liikaa. Pahinta tietenkin olisi jos aktiviteetissa olisi suoraan sanottu painoraja jonka ylität. Pelkoa saatko töitä lihavana ja onko työpaikassa riittävän isoja työvaatteita. Pelkoa siitä, että julkisessa liikennevälineessä olet liian iso ja viet osan vieruskaverin tilasta ja joudut pahimmillaan kuvatuksi someen. Sitten niska ja selkä jumissa kenotat joko käytävään tai ikkunaan päin ettet vain veisi toisen tilaa vaikka toinen tönii kyynärpäillään sinun puolellesi. Pelkoa siitä, että lääkäri toteaa poskiontelontulehduksen johtuvan lihavuudesta. Pelkoa siitä, että talvitakki hajoaa ja koko kaupungista ei löydy vaatekauppaa joka möisi riittävän isoja kokoja.
Lihavana oleminen on pettymystä. Pettymystä kun oma vartalo ei toimi niin kuin sen haluaisi toimivan. Linkkarit eivät enää onnistukaan ja tavankin vatsalihakset vetävät heti hapoille. Pääkään ei toimi niin kuin haluaisi vaan varautuu kaikkeen pettymykseen jo valmiiksi "ei onnistu"-asenteella. Ihmissuhteissa lihava joutuu olemaan varovainen, ettei tule uutta pettymystä kun miehet lyövät hänestä vitsillä vetoa. Tai lähestyvät vasta kun kaikki muut on kokeiltu. Jos lihavana et lähde känniääliön matkaan, saat varmasti kuulla olevasi lihava jolla ei ole varaa olla ottamatta ensimmäistä vastaantulevaa miestä. Toisaalta lihavahan on paras mahdollinen baarikaveri, koska hänen rinnallaan näytät aina kauniilta.
Lihavana oleminen on jatkuvaa oman arvonsa todistamista. Lihavahan on laiska, tyhmä ja saamaton. Todistaakseen olevansa minkään arvoinen, on lihavan oltava aina parempi ja tehtävä enemmän kuin muut. Koska lihavuushan tarkoittaa, ettei ihmisellä ole itsekuria. Niimpä lihava vähintäänkin julkisesti on nälkäkuurilla, koska olit mitä tahansa niin säälittävä, julkisesti syövä läski ei saa olla.
Lihavana olo on sitä, että yhteiskunta sanelee roolin johon sinun täytyy mahtua. Voisin väittää, että se rooli lihavalle naiselle on vielä pienempi kuin lihavalle miehelle. Lihavan naisen täytyy haluta laihtua eikä kyse ole terveydellisistä syistä vaan siksi, että olisi laihempana kauniimpi ja haluttavampi. Lihavan pitää pitää huolta itsestään mutta samaan aikaan ihmetellään miksi se vaivautuu meikkaamaan kun on lihava (=turhaa, koska lihava ei voi olla kaunis). Lihava nainen on ruma feministi joka ei edes saa miestä ja jos sattuu suunsa avaamaan julkisesti, kyse on vain katkeran naisen tilityksistä.
Minä olen lihava. Sen ei pitäisi olla sen suurempi osa identiteettiäni kuin se, että olen sairaanhoitaja, vihreäsilmäinen, karjalainen, neuloja, pisamainen tai kiharatukkainen. Silti se on ensimmäinen asia jonka ihmiset minusta huomaavat. Se on se tekijä, joka rajoittaa elämääni eniten ja eniten vääristä syistä. Tietenkin lihavuus on terveysriski mutta niin on esimerkiksi pisamainen ihonikin tai itä-suomalainen geeniperimänikin. En valinnut lihavuutta sen enempää kuin ihoani tai geenejäni muutoinkaan ja tuntuisi aika kummalliselta jos joku alkaisi rannalla huutamaan, että mitä teet täällä valkoisella ihollasi, saat vielä syövän ja yhteiskunta joutuu maksamaan. Sekä lihavuuteni, että syöpäriskini ovat minun ja lääkärini välinen asia.
Yhteiskunnan asia sen sijaan on miettiä kuinka se suhtautuu ylipainoon ja lihavuuteen. Ylipaino herättää keskustelua ja niin sen tuleekin tehdä, koska kyseessä on epidemia joka aiheuttaa yksilöllistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia kuluja. Valitettavasti tässäkin asiassa ne, joilla on vähiten todellista tietoa, ovat kovaäänisimpiä. Painonhallinnassa 1+1 ei ole puhtaasti 2 vaan puhutaan paljon syö vähemmän kuluta enemmän -tasoa monimutkaisimmista asioista. Suomessa on niin paljon "laihdutustietoa" että jos 1+1 olisi 2 ei meillä voisi olla yhtään ylipainoista suomalaista. Paljon on tarpeen pudottaa kiloja suomalaisten hyvinvoinnin vuoksi, mutta vielä tärkeämpää olisi luoda yhteiskunnassa tilaa kaikenkokoisille ja -näköisille ihmisille.
 |
| Kuva on ajalta ennen kuin olin lihava |
Lihavana oleminen on pelkoa. Pelkoa siitä, että työpaikan tykyjumppa on joku hassunhauska juttu joka vaatii pukeutumista johonkin asuun, ahtautumista pieneen tilaan tai haastaa tasapainoa liikaa. Pahinta tietenkin olisi jos aktiviteetissa olisi suoraan sanottu painoraja jonka ylität. Pelkoa saatko töitä lihavana ja onko työpaikassa riittävän isoja työvaatteita. Pelkoa siitä, että julkisessa liikennevälineessä olet liian iso ja viet osan vieruskaverin tilasta ja joudut pahimmillaan kuvatuksi someen. Sitten niska ja selkä jumissa kenotat joko käytävään tai ikkunaan päin ettet vain veisi toisen tilaa vaikka toinen tönii kyynärpäillään sinun puolellesi. Pelkoa siitä, että lääkäri toteaa poskiontelontulehduksen johtuvan lihavuudesta. Pelkoa siitä, että talvitakki hajoaa ja koko kaupungista ei löydy vaatekauppaa joka möisi riittävän isoja kokoja.
Lihavana oleminen on pettymystä. Pettymystä kun oma vartalo ei toimi niin kuin sen haluaisi toimivan. Linkkarit eivät enää onnistukaan ja tavankin vatsalihakset vetävät heti hapoille. Pääkään ei toimi niin kuin haluaisi vaan varautuu kaikkeen pettymykseen jo valmiiksi "ei onnistu"-asenteella. Ihmissuhteissa lihava joutuu olemaan varovainen, ettei tule uutta pettymystä kun miehet lyövät hänestä vitsillä vetoa. Tai lähestyvät vasta kun kaikki muut on kokeiltu. Jos lihavana et lähde känniääliön matkaan, saat varmasti kuulla olevasi lihava jolla ei ole varaa olla ottamatta ensimmäistä vastaantulevaa miestä. Toisaalta lihavahan on paras mahdollinen baarikaveri, koska hänen rinnallaan näytät aina kauniilta.
Lihavana oleminen on jatkuvaa oman arvonsa todistamista. Lihavahan on laiska, tyhmä ja saamaton. Todistaakseen olevansa minkään arvoinen, on lihavan oltava aina parempi ja tehtävä enemmän kuin muut. Koska lihavuushan tarkoittaa, ettei ihmisellä ole itsekuria. Niimpä lihava vähintäänkin julkisesti on nälkäkuurilla, koska olit mitä tahansa niin säälittävä, julkisesti syövä läski ei saa olla.
Lihavana olo on sitä, että yhteiskunta sanelee roolin johon sinun täytyy mahtua. Voisin väittää, että se rooli lihavalle naiselle on vielä pienempi kuin lihavalle miehelle. Lihavan naisen täytyy haluta laihtua eikä kyse ole terveydellisistä syistä vaan siksi, että olisi laihempana kauniimpi ja haluttavampi. Lihavan pitää pitää huolta itsestään mutta samaan aikaan ihmetellään miksi se vaivautuu meikkaamaan kun on lihava (=turhaa, koska lihava ei voi olla kaunis). Lihava nainen on ruma feministi joka ei edes saa miestä ja jos sattuu suunsa avaamaan julkisesti, kyse on vain katkeran naisen tilityksistä.
Minä olen lihava. Sen ei pitäisi olla sen suurempi osa identiteettiäni kuin se, että olen sairaanhoitaja, vihreäsilmäinen, karjalainen, neuloja, pisamainen tai kiharatukkainen. Silti se on ensimmäinen asia jonka ihmiset minusta huomaavat. Se on se tekijä, joka rajoittaa elämääni eniten ja eniten vääristä syistä. Tietenkin lihavuus on terveysriski mutta niin on esimerkiksi pisamainen ihonikin tai itä-suomalainen geeniperimänikin. En valinnut lihavuutta sen enempää kuin ihoani tai geenejäni muutoinkaan ja tuntuisi aika kummalliselta jos joku alkaisi rannalla huutamaan, että mitä teet täällä valkoisella ihollasi, saat vielä syövän ja yhteiskunta joutuu maksamaan. Sekä lihavuuteni, että syöpäriskini ovat minun ja lääkärini välinen asia.
Yhteiskunnan asia sen sijaan on miettiä kuinka se suhtautuu ylipainoon ja lihavuuteen. Ylipaino herättää keskustelua ja niin sen tuleekin tehdä, koska kyseessä on epidemia joka aiheuttaa yksilöllistä kärsimystä ja yhteiskunnallisia kuluja. Valitettavasti tässäkin asiassa ne, joilla on vähiten todellista tietoa, ovat kovaäänisimpiä. Painonhallinnassa 1+1 ei ole puhtaasti 2 vaan puhutaan paljon syö vähemmän kuluta enemmän -tasoa monimutkaisimmista asioista. Suomessa on niin paljon "laihdutustietoa" että jos 1+1 olisi 2 ei meillä voisi olla yhtään ylipainoista suomalaista. Paljon on tarpeen pudottaa kiloja suomalaisten hyvinvoinnin vuoksi, mutta vielä tärkeämpää olisi luoda yhteiskunnassa tilaa kaikenkokoisille ja -näköisille ihmisille.
Tekstisi oli tosi hyvin kirjoitettu. Rohkeasti puut sanoiksi ajatuksesi. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti maailma muuttuisi niin ettei lihavienkaan ihmisten täytyisi perustella olemassaoloaan.
VastaaPoistaKiitos
PoistaHyvin ja koskettavasti kirjoitettu teksti, ja niin totta.
VastaaPoistaKiitos
PoistaRohkea Katja, hieno teksti! Ja totta, myös lihava ihminen muutakin kuin lihava, mutta tämä välillisesti kuitenkin määrittelee ihmisen. Itse juuri järkytyin työpaikan Tyhy-jumpassa laihoja ihmisiä olemalla hyväkuntoinen lihava 😀
VastaaPoistaKiitos
Poista"En valinnut lihavuutta sen enempää kuin ihoani tai geenejäni"? Kyllä valitsit lihavuutesi, sillä syöt enemmän kaloreita kuin kulutat. Sinulla on mahdollisuus laihduttaa, mutta koska syöt liikaa kaloreita, olet tietoisesti valinnut lihavana olemisen. Simppeliä.
VastaaPoista