Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita
Kuuntelin Rebecca Solnitin kirjan Miehet selittävät minulle asioita (S & S 2019) viikonloppuna. Solnit mainitaan usein mansplaining-termin keksijänä. Itse hän ei ota siitä kunniaa, mutta hänen esseensä toimi laukaisevana tekijänä. Kaikkihan lähti siitä, kun mies mansplainasi Solnitille tämän omasta kirjasta vaikka ei ollut edes lukenut sitä.
Solnit nostaa esille useita tärkeitä teemoja kirjassaan. Hän itse ei edes pidä mansplaining-termistä mutta puhuu paljon siitä, kuinka naisten sanominen vaiennetaan joko kieltämällä hänen todistuksensa arvo. Esimerkkejä tästä ovat arabialainen oikeusjärjestelmä jossa naisen sana ei oikeudessa riitä todistukseksi, mutta myös meillä länsimaissa tapahtuva naisten vaientaminen esimerkiksi raiskaustapauksissa leimaamalla nainen syylliseksi tai jopa halukkaaksi tapahtuneeseen raiskaukseen. Vähintään leimataan nainen hermoheikoksi, tunteelliseksi ja hysteeriseksi kun hän pitää puoliaan faktoihin perustuen. Solnit nimittää tätä Kassanda-syndroomaksi.
Toinen tärkeä teema kirjassa on naisiin kohdistuva väkivalta. Solnit on amerikkalainen ja luonnollisesti kirjan esimerkit miesten naisiin kohdistamista raiskauksista, pahoinpitelyistä ja murhista ovat amerikkalaisia. Meillä suomalaisilla ei kuitenkaan ole tässä kovin paljon parempaa sanottavaa, sillä olevinaan tasa-arvoisesta yhteiskunnasta huolimatta naisiin kohdistuva väkivalta, etenkin lähisuhdeväkivalta on suomalainen häpeäpilkku. Todennäköisimmin naisen pahoinpitelee ja tappaa puoliso tai entinen sellainen. Puhutaan, että Amerikassa raskaana olevien suurin kuolinsyy on murha, yleensä puolison tekemänä. Toisaalta myös täysin vieraat miehet ympäri maailmaa kokevat oikeudekseen huoritella, pahoinpidellä tai tappaa naisen, joka kieltäytyy heidän seksiehdotuksestaan.
Esseekokoelmassa paneudutaan myös köyhien riistoon, tasa-arvoiseen avioliittoon jaVirginia Woolfia. Solnit käsittelee tasa-arvoista avioliittoa siitä näkökulmasta kuinka tasa-arvoinen avioliitto on uusi ajatus myös naisen ja miehen välisessä avioliitossa, jossa mies perinteisesti on ollut omistaja ja nainen alisteinen miehelleen. Myös heteroliitot voivat hyötyä tasa-arvoisten avioliittojen perinteisiä rooleja rikkovista suhteista.
Solnitin esseet kulkevat sujuvasti aiheesta toiseen ja tekstiä on miellyttävä kuunnella äänikirjana. Miehet selittävät minulle asioita käsittelee maailmaa laajasti ja haastaa sekä keskittymään kuuntelemiseen, että ajattelemiseen.
Vaikka Solnit käyttääkin pitkälti amerikkalaisia esimerkkejä ja niiden lisänä maailmalta kuuluneita tapahtumia, on meillä Suomessakin edelleen töitä tasa-arvon kanssa. Meillä on ongelmia sekä naisten, että miesten oikeuksissa, roolien rikkomisessa ja omannäköisen elämän sallimisessa. Ja on huomattava, että saavutetut oikeudet eivät ole automaatioita vaan vaativat jatkuvaa työtä. Muutoin voimme huomaamattamme valua takaisin vanhoihin epätasa-arvoisiin rooleihin. Maailmalla on heikennetty esimerkiksi oikeutta ehkäisyyn ja abortteihin ja jos haluamme pitää niistä kiinni, emme voi ottaa oikeuksia automaattisesti annettuina.
Loppuun pakko mainita aihetta sivuten; törmäsin Facebookissa ehkä omituisimpaan mitä x-asia kertoo sinusta?- nimitestiin. Vanhanapiikana toki käytän tyttönimeäni edelleen, enkä kyllä ole siitä luopumassa vaikka naimisiin menisin, mutta silti. Tyttönimesi ei kerro sinusta mitään muuta kuin sen, mihin perheeseen olet syntynyt. Todennäköisesti se kertoo isäsi sukunimen, koska meillä Suomessa suurimmalla osalla vielä on isältä siirtynyt sukunimi. Solnitkin puhuu siitä, kuinka patriarkaalinen nimijärjestelmä ja sukuluettelointi kadottaa naisia.
Solnit nostaa esille useita tärkeitä teemoja kirjassaan. Hän itse ei edes pidä mansplaining-termistä mutta puhuu paljon siitä, kuinka naisten sanominen vaiennetaan joko kieltämällä hänen todistuksensa arvo. Esimerkkejä tästä ovat arabialainen oikeusjärjestelmä jossa naisen sana ei oikeudessa riitä todistukseksi, mutta myös meillä länsimaissa tapahtuva naisten vaientaminen esimerkiksi raiskaustapauksissa leimaamalla nainen syylliseksi tai jopa halukkaaksi tapahtuneeseen raiskaukseen. Vähintään leimataan nainen hermoheikoksi, tunteelliseksi ja hysteeriseksi kun hän pitää puoliaan faktoihin perustuen. Solnit nimittää tätä Kassanda-syndroomaksi.
Toinen tärkeä teema kirjassa on naisiin kohdistuva väkivalta. Solnit on amerikkalainen ja luonnollisesti kirjan esimerkit miesten naisiin kohdistamista raiskauksista, pahoinpitelyistä ja murhista ovat amerikkalaisia. Meillä suomalaisilla ei kuitenkaan ole tässä kovin paljon parempaa sanottavaa, sillä olevinaan tasa-arvoisesta yhteiskunnasta huolimatta naisiin kohdistuva väkivalta, etenkin lähisuhdeväkivalta on suomalainen häpeäpilkku. Todennäköisimmin naisen pahoinpitelee ja tappaa puoliso tai entinen sellainen. Puhutaan, että Amerikassa raskaana olevien suurin kuolinsyy on murha, yleensä puolison tekemänä. Toisaalta myös täysin vieraat miehet ympäri maailmaa kokevat oikeudekseen huoritella, pahoinpidellä tai tappaa naisen, joka kieltäytyy heidän seksiehdotuksestaan.
Esseekokoelmassa paneudutaan myös köyhien riistoon, tasa-arvoiseen avioliittoon jaVirginia Woolfia. Solnit käsittelee tasa-arvoista avioliittoa siitä näkökulmasta kuinka tasa-arvoinen avioliitto on uusi ajatus myös naisen ja miehen välisessä avioliitossa, jossa mies perinteisesti on ollut omistaja ja nainen alisteinen miehelleen. Myös heteroliitot voivat hyötyä tasa-arvoisten avioliittojen perinteisiä rooleja rikkovista suhteista.
Solnitin esseet kulkevat sujuvasti aiheesta toiseen ja tekstiä on miellyttävä kuunnella äänikirjana. Miehet selittävät minulle asioita käsittelee maailmaa laajasti ja haastaa sekä keskittymään kuuntelemiseen, että ajattelemiseen.
Vaikka Solnit käyttääkin pitkälti amerikkalaisia esimerkkejä ja niiden lisänä maailmalta kuuluneita tapahtumia, on meillä Suomessakin edelleen töitä tasa-arvon kanssa. Meillä on ongelmia sekä naisten, että miesten oikeuksissa, roolien rikkomisessa ja omannäköisen elämän sallimisessa. Ja on huomattava, että saavutetut oikeudet eivät ole automaatioita vaan vaativat jatkuvaa työtä. Muutoin voimme huomaamattamme valua takaisin vanhoihin epätasa-arvoisiin rooleihin. Maailmalla on heikennetty esimerkiksi oikeutta ehkäisyyn ja abortteihin ja jos haluamme pitää niistä kiinni, emme voi ottaa oikeuksia automaattisesti annettuina.
Loppuun pakko mainita aihetta sivuten; törmäsin Facebookissa ehkä omituisimpaan mitä x-asia kertoo sinusta?- nimitestiin. Vanhanapiikana toki käytän tyttönimeäni edelleen, enkä kyllä ole siitä luopumassa vaikka naimisiin menisin, mutta silti. Tyttönimesi ei kerro sinusta mitään muuta kuin sen, mihin perheeseen olet syntynyt. Todennäköisesti se kertoo isäsi sukunimen, koska meillä Suomessa suurimmalla osalla vielä on isältä siirtynyt sukunimi. Solnitkin puhuu siitä, kuinka patriarkaalinen nimijärjestelmä ja sukuluettelointi kadottaa naisia.
Kommentit
Lähetä kommentti