Kuka tätä kirjottaa?
Olen nyt vähän reilun vuoden kirjoitellut tätä blogia ja ajattelin, että olisi ihan kohteliasta esitellä itsensä. Kokosin teille ystäväkirjan sivun niin omista outouksistani kuin kauneuteen liittyvistä jutuista.
Nimi: Katja Eve(liina), käytän sekä Katjaa, että Eveä, että myös paljon pelkkää sukunimeäni. Hieman sekopäistä mutta Eveä käyttää lähinnä perhe, Katja olen työ- ja asiallisemmissa harrasteporukoissa ja sukunimellä kuljen kavereiden ja koulun tuntemana. Itselle ei sekavaa, muille kylläkin. Tosin siinä vaiheessa kun Liinaa alan käyttää, ollaan jo psykoosin partaalla, sitä ei nimittäin käytä kukaan.
Ikä: 25
Ammatti: sairaanhoitaja (sisätaudit), nykyisin päätoiminen terveyden edistämisen ja liikuntalääketieteen opiskelija. Sivuaineina urheiluravitsemus ja terveyden edistäminen ja terveystieto. Älä edes kysy miten on periaatteessa kaksi pääainetta ja toinen on kuitenkin vielä myös sivuaineena. Mutta jonkinlainen liikunta- ja terveysalan ammattilainen pitäisi tulla.
Asun: Kuopiossa. Yksin. En kestä solu tai kimppa-asumista edellisen osoitteen kämppismäärän jälkeen. Kolmen hengen solussa ehti olla laskujeni mukaan 12 kämppistä neljään vuoteen.
Olen hyvä: Puhumisessa, lukemisessa ja epäoleellisuuksien muistamisessa.
Olen toivoton: Kertotaulussa. Osaisin siis kyllä laskea mutta en luetella ulkoa niin kuin ne kuulema pitäisi osata. Muistan hirveästi outoja faktoja ja laajoja skaaloja mutta yksittäiset numerot ja historian päivät on ihan utopiaa.
Haaveilen: Siitä, että tietäisin mistä saan elantoni puolen vuoden päästä, ja vuoden ja kolmen. Ja siitä, että olisi edes joku varmuus jostakin. Vaikka en ole muuttanut usein, viime vuodet on ollut aika nomadi-olo kun koulut, harjoittelupaikat, työpaikat ja ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet koko ajan.
Pelkään: Myöhästymistä ja uusien ihmisten kohtaamista, etenkin uusissa paikoissa. Olen kroonisesti etuajassa joka paikassa, koska pelkään myöhästyväni. Jos paikka on uusi, etsin sen vähintään Google Mapsista, mieluiten kaivan pohjapiirroksen jostain. Kaikkein eniten inhoan soittaa tuntemattomille ihmisille. Periaatteessa pelossa ei ole kyse niistä uusista ihmisistä tai myöhästymisestä vaan minusta. Siitä, että tulee tunne että mokaan ja minua ei hyväksytä. Sen vuoksi ammattiroolissa soittaminen ja vaikeidenkin uutisten kertominen puhelimessa ei tunnu yhtään pahalta.
Nautin: Siitä kun pakollisen aerobisen osuuden jälkeen pääsee painotreeniin. Paljon myös yksinolosta, musiikista ja vapaudesta tehdä mitä itse haluaa. Ja siitä, että ei tarvitse mennä ulos palelemaan. Aamulla oli kylmä tulla töistä kun unohti kalsarit.
Inhoan: Matematiikan testejä ja tilanteita joissa en voi onnistua. Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen omaisen kohtauksen aikoinaan kuudennen luokan matikkakilpailussa. Yhtäkkiä tuli vaan tunne, etten osaa mitään ja täältä on pakko päästä pois tällä sekunnilla. Sain myöhemmin kuulla, että kaikki tehtävät mitä olin ehtinyt tehdä, olivat 100% oikein.
Erikoisinta minussa: Näen aivan kahelina ja kaheleita unia. Ja miun murre on vähän outo sekoitus Pohjois-Karjalaa, Keski-Pohjanmaata ja Savoa sairaalajargonilla. Ja mie haluun väen vänkään vielä kirjottaakin sillä sekotuksella.
Sitten niitä kauneuspuolen tutustumisia.
Joku kommentoi joskus, että olisit ihan nätti kun olisit laihempi. Omasta mielestäni olen kyllä ihan nätti nytkin. Etenkin kun vertaa siihen kun olin laihimmillani, tukka tippui ja naama oli kestoharmaa.
Hiukset: Kuivat, nyt normaalipaksuudessaan. Juurikasvu näkyy liikaa ja koska olen laiska värjäämään, kevään aikana yritetään siirtyä punaisesta ruskeampiin sävyihin ja lähemmäs omaa väriä. Hiuksissa on ongelmakohta oikealla jakauksen vieressä. Parin sentin levyydeltä tukka näyttää ja tuntuu krepatulta oljelta. Ollut siinä muutaman vuoden, välillä katoaa ja sitten taas ilmestyy.
Tunnustus: Käyn kampaajalla kerran vuodessa, hyvänä vuonna kaksi. Sen myös huomaa hiusten kunnosta.
Iho: Kuiva mutta muuten helppo. En ole ikinä saanut kunnollista kipeää finniä. Paljon pisamia ja iän myötä luomia. Ihoni on muuten todella vaalea, mutta on niin ohut, että näyttää punaiselta koska verenkierto paistaa läpi.
Tunnustus: Olen käynyt kasvohoidossa tasan kerran ja toisen ihmisen meikattavana kahdesti kun koemeikki lasketaan.
Silmät: Vihreät. Etenkin vasen vuotaa heti kun tuulee. Ripset on pitkät mutta yhtä värittömät kuin kulmat. Käytännössä näkymättömät ilman meikkiä.
Tunnustus: En osaa taivuttaa ripsiäni.
Suu: Muuten hyvä mutta retentiokaari on taas irti. Olen ollut oikomishoidossa 6- vuotiaasta asti ja hampaiston virheet ovat niin pieniä, ettei niitä kukaan muu kuin minä huomaa. Pelkään muuten myös hampaideni irtoavan vaikka ne kunnolla kiinni onkin.
Korvat: Vähemmänkin korvanlehteä olisi riittänyt. Enää en uskalla pitää kovin painavia korviksia kun tuntuu että korvanlehti lähtee valumaan ja repeämään. Meidän suvussa on kyllä ihan kunnollisiakin hörökorvia, oma hörökorvaisuus ei haittaa kuin nukkuessa kun korvat kipeytyy kyljellään nukkumisesta.
Kynnet: Käsidesi söi.
Tunnustus: En ole ikinä tehnyt ranskista kynsiini.
Ja pari sanaa terveydestä kun siitäkin yritän kirjailla:
Syön: Liian vähän oikeaa ruokaa
Liikun: todella kausittaisesti, kaikki tai ei mitään. Liikunnassa pitää olla tavoite, että teen jotain. Eikä mikään laihdun kolme kiloa tai juoksen vitosen riitä vaan pitää olla peli, esitys tai ainakin parempi kun vieressä treenaava mummeli.
Migreeni: näköauran sijaan haistan vanhan veneenmoottorin bensakäryn jo hyvissä ajoin. Kertoo etten ole syönyt ja nukkunut.
DOMS: saan aina ihan hirveät käsikivut kun treenaan, sitten en saa nukuttua kun koskee. Etenkin nyt kun lauantaina kävi salilla ja oli viime yön töissä. Yövuorokrapula on todellisuutta.
 |
| Ensimmäinen blogiin otettu kasvokuva arkistoista |
Nimi: Katja Eve(liina), käytän sekä Katjaa, että Eveä, että myös paljon pelkkää sukunimeäni. Hieman sekopäistä mutta Eveä käyttää lähinnä perhe, Katja olen työ- ja asiallisemmissa harrasteporukoissa ja sukunimellä kuljen kavereiden ja koulun tuntemana. Itselle ei sekavaa, muille kylläkin. Tosin siinä vaiheessa kun Liinaa alan käyttää, ollaan jo psykoosin partaalla, sitä ei nimittäin käytä kukaan.
Ikä: 25
Ammatti: sairaanhoitaja (sisätaudit), nykyisin päätoiminen terveyden edistämisen ja liikuntalääketieteen opiskelija. Sivuaineina urheiluravitsemus ja terveyden edistäminen ja terveystieto. Älä edes kysy miten on periaatteessa kaksi pääainetta ja toinen on kuitenkin vielä myös sivuaineena. Mutta jonkinlainen liikunta- ja terveysalan ammattilainen pitäisi tulla.
 |
| Maisemat kesällä |
Asun: Kuopiossa. Yksin. En kestä solu tai kimppa-asumista edellisen osoitteen kämppismäärän jälkeen. Kolmen hengen solussa ehti olla laskujeni mukaan 12 kämppistä neljään vuoteen.
Olen hyvä: Puhumisessa, lukemisessa ja epäoleellisuuksien muistamisessa.
Olen toivoton: Kertotaulussa. Osaisin siis kyllä laskea mutta en luetella ulkoa niin kuin ne kuulema pitäisi osata. Muistan hirveästi outoja faktoja ja laajoja skaaloja mutta yksittäiset numerot ja historian päivät on ihan utopiaa.
 |
| Vetoan laskemitaitottomuuteen |
Haaveilen: Siitä, että tietäisin mistä saan elantoni puolen vuoden päästä, ja vuoden ja kolmen. Ja siitä, että olisi edes joku varmuus jostakin. Vaikka en ole muuttanut usein, viime vuodet on ollut aika nomadi-olo kun koulut, harjoittelupaikat, työpaikat ja ihmiset ympärillä ovat vaihtuneet koko ajan.
Pelkään: Myöhästymistä ja uusien ihmisten kohtaamista, etenkin uusissa paikoissa. Olen kroonisesti etuajassa joka paikassa, koska pelkään myöhästyväni. Jos paikka on uusi, etsin sen vähintään Google Mapsista, mieluiten kaivan pohjapiirroksen jostain. Kaikkein eniten inhoan soittaa tuntemattomille ihmisille. Periaatteessa pelossa ei ole kyse niistä uusista ihmisistä tai myöhästymisestä vaan minusta. Siitä, että tulee tunne että mokaan ja minua ei hyväksytä. Sen vuoksi ammattiroolissa soittaminen ja vaikeidenkin uutisten kertominen puhelimessa ei tunnu yhtään pahalta.
Nautin: Siitä kun pakollisen aerobisen osuuden jälkeen pääsee painotreeniin. Paljon myös yksinolosta, musiikista ja vapaudesta tehdä mitä itse haluaa. Ja siitä, että ei tarvitse mennä ulos palelemaan. Aamulla oli kylmä tulla töistä kun unohti kalsarit.
Inhoan: Matematiikan testejä ja tilanteita joissa en voi onnistua. Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen omaisen kohtauksen aikoinaan kuudennen luokan matikkakilpailussa. Yhtäkkiä tuli vaan tunne, etten osaa mitään ja täältä on pakko päästä pois tällä sekunnilla. Sain myöhemmin kuulla, että kaikki tehtävät mitä olin ehtinyt tehdä, olivat 100% oikein.
Erikoisinta minussa: Näen aivan kahelina ja kaheleita unia. Ja miun murre on vähän outo sekoitus Pohjois-Karjalaa, Keski-Pohjanmaata ja Savoa sairaalajargonilla. Ja mie haluun väen vänkään vielä kirjottaakin sillä sekotuksella.
Sitten niitä kauneuspuolen tutustumisia.
Joku kommentoi joskus, että olisit ihan nätti kun olisit laihempi. Omasta mielestäni olen kyllä ihan nätti nytkin. Etenkin kun vertaa siihen kun olin laihimmillani, tukka tippui ja naama oli kestoharmaa.
Hiukset: Kuivat, nyt normaalipaksuudessaan. Juurikasvu näkyy liikaa ja koska olen laiska värjäämään, kevään aikana yritetään siirtyä punaisesta ruskeampiin sävyihin ja lähemmäs omaa väriä. Hiuksissa on ongelmakohta oikealla jakauksen vieressä. Parin sentin levyydeltä tukka näyttää ja tuntuu krepatulta oljelta. Ollut siinä muutaman vuoden, välillä katoaa ja sitten taas ilmestyy.
Tunnustus: Käyn kampaajalla kerran vuodessa, hyvänä vuonna kaksi. Sen myös huomaa hiusten kunnosta.
Iho: Kuiva mutta muuten helppo. En ole ikinä saanut kunnollista kipeää finniä. Paljon pisamia ja iän myötä luomia. Ihoni on muuten todella vaalea, mutta on niin ohut, että näyttää punaiselta koska verenkierto paistaa läpi.
Tunnustus: Olen käynyt kasvohoidossa tasan kerran ja toisen ihmisen meikattavana kahdesti kun koemeikki lasketaan.
Silmät: Vihreät. Etenkin vasen vuotaa heti kun tuulee. Ripset on pitkät mutta yhtä värittömät kuin kulmat. Käytännössä näkymättömät ilman meikkiä.
Tunnustus: En osaa taivuttaa ripsiäni.
Suu: Muuten hyvä mutta retentiokaari on taas irti. Olen ollut oikomishoidossa 6- vuotiaasta asti ja hampaiston virheet ovat niin pieniä, ettei niitä kukaan muu kuin minä huomaa. Pelkään muuten myös hampaideni irtoavan vaikka ne kunnolla kiinni onkin.
Korvat: Vähemmänkin korvanlehteä olisi riittänyt. Enää en uskalla pitää kovin painavia korviksia kun tuntuu että korvanlehti lähtee valumaan ja repeämään. Meidän suvussa on kyllä ihan kunnollisiakin hörökorvia, oma hörökorvaisuus ei haittaa kuin nukkuessa kun korvat kipeytyy kyljellään nukkumisesta.
Kynnet: Käsidesi söi.
Tunnustus: En ole ikinä tehnyt ranskista kynsiini.
Ja pari sanaa terveydestä kun siitäkin yritän kirjailla:
 |
| Näitä kuluu paljon |
Syön: Liian vähän oikeaa ruokaa
Liikun: todella kausittaisesti, kaikki tai ei mitään. Liikunnassa pitää olla tavoite, että teen jotain. Eikä mikään laihdun kolme kiloa tai juoksen vitosen riitä vaan pitää olla peli, esitys tai ainakin parempi kun vieressä treenaava mummeli.
Migreeni: näköauran sijaan haistan vanhan veneenmoottorin bensakäryn jo hyvissä ajoin. Kertoo etten ole syönyt ja nukkunut.
DOMS: saan aina ihan hirveät käsikivut kun treenaan, sitten en saa nukuttua kun koskee. Etenkin nyt kun lauantaina kävi salilla ja oli viime yön töissä. Yövuorokrapula on todellisuutta.
Kommentit
Lähetä kommentti