Pinkkiä piiperrystä

Työskentelen Metropolia AMK:ssa      Kaivelin hetki sitten vanhoja kuvia ensimmäisten opiskelujen ajalta ja nyt sopivasti syksyn yhteishaun alla, ajattelin muistella niitä hetken.   Vanhaa kuvaa on rajaamisen jälkeen terävöitetty tekoälyllä Miehän opiskelin sairaanhoitajaksi englanniksi eli tutkintona oli Bachelor of Health Care (Sairaanhoitaja AMK). Jotta valmistuva sairaanhoitaja saa oikeuden kutsua itseään sairaanhoitajaksi ja saa Valviran laillistuksen, on tutkinnon oltava sisällöltään sama kuin suomeksi opiskellessa. Mikä järki sitten on opiskella enkuksi?   No ensinnäkin, tulevat luokkakaverit muodostavat paljon värikkäämmän ja monikulttuurisemman porukan. Pääsee tutustumaan ihmisiin ihan eri puolilta maailmaan. Meidän ryhmässä oli ihmisiä mm. Keniasta, Nepalista, Etelä-Koreasta, Yhdysvalloista ja Belgiasta.   Toisena kieli. Ei todellakaan tarvitse olla olla ällää kirjoitettuna enkusta, että voi opiskella enkuksi. A-kielenä kirjoitetusta englannista r...

 Elokuussa oli ihan kivoja säitä kulkea töihin mekoissa. Nyt aamut alkavat olla jo viileitä, mikä ei toki estä mekon käyttöä. Vaatii vain hiukan enemmän mietintää mitä lisätä mekkoon. Omalla kohdallani suurempi syy housuihin siirtymisessä on seuraavien viikkojen lukujärjestykset. Kun töissä joutuu kuitenkin vaihtamaan labravaatteisiin, niin en välttämättä jaksa alkaa sukkahousuja miettimään vaan heitän vaan farkut jalkaan.   Musta mekko Aarre kirpparilta, vihreä ribbimekko Cubus omasta kaapista ennen leikkausta, vaaleanpunainen hupparijakku äidin kaapista.  Mullahan ei kotona ole kokovartalopeiliä ja mekko on helppo heittää päälle. Se on hyvä, jos ei kiristä ja purista ja peittää rintsikat ja alkkarit vaikka kyykkää ja kumartaa. Toiset mekot imartelevat vartaloa enemmän kuin toiset mutta en enää jaksa kovin paljoa välittää mekon siluetista vaan rakennan sortsi/sukkahousu-mekko-jakku/liehuke/takki-komboja joissa on mukava olla.   Mekko Lumoan, neule .OBJECT kirpparilt...

 Tai seitsemää kuukauttahan tässä aletaan lähennellä mutta joka tapauksessa.   No käytännössähän mie syön kaikkea mitä ennenkin. Ennen kuin alat katsella kuvia, niin muutama huomio: - nämä on vain yksittäisen ihmisen ruokailuja viikon varrelta, ei kenellekkään muulle suositeltavia annoskokoja tai ruokavalintoja. - ruokailut ei ole HUS:n ohjeen mukaisia esimerkiksi kasvisten ja herkkujen määrän osalta. - jokaiselle meistä sopii vähän erilainen ruokavalio, etenkin lihavuusleikkauksen jälkeen. -ruokavalinnat eivät myöskään ole kaikkein ympäristöystävällisimpiä. Lihavuusleikkauksen jälkeenkin voi syödä vegaanisti tai kasvisruokavoittoisesti mutta se vaatii proteiinin saannin turvaamiseksi vielä tavanomaistakin tarkempaa ruokavaliota. -kaikkia annoksia ei ole syöty loppuun ja toisissa on voitu santsata. Kuvatessa ei aina voi olla varma mikä menee alas ja riittää täyttämään mahan. Osan kuvista muisti ottaa vasta kun oli jo osan syönyt.    Maanantaina oli kampuspäivä ja aam...

 Olipahan taas fiksu veto ajankäytöllisesti tehä koko kesäloman ajan podcastia. Vaikka olihan se hauskaa kavereiden kanssa höpötellä. Se kaikki muu sitten oli vähän tylsempää. Mutta koska kaikkea pitää kokeilla ennen kuin tietää onko se sen arvoista. Ja nimenomaan kokeiluhan tämä oli.   Ensimmäiset kaksi jaksoa ovat omaan korvaan hirveää kuultavaa, koska editoin ne liian tiukkaan. Ja nyt kokemuksesta voin sanoa, että paljon kivempaa ja helpompaa on nauhoittaa kaverin kanssa. Yksinään puhuminen on paljon haastavampaa. Nauhoittaminen onnistuu muuten paremmin aina kun painaa tallenna-nappia. Tuli tämäkin kokeiltua. Laitan tähän vielä listauksen jaksoista, jos et ole käynyt kuuntelemassa. Ja noi podivieraiden tilit on tietenkin Insta-tilejä, käy ihmeessä seuraamassa jos aiheet kiinnostaa.   1. Mie puhun nyt julkisesti puhumisesta   2. Mie puhun nyt tulevaisuudesta ja unelmista    3. Mie puhun nyt syömishäiriöstä    4. Mie puhun nyt lihavuusleikkaukses...

 Nyt kun ei ole vuotta enää jäljellä kuin tuo lyhyt syksy, niin alkaa pannurojektin kanssa vähän iskeä epätoivo. Tiedän kyllä, että on loppuviakin tuotteita vielä luvassa mutta moni tuote jää kyllä kesken.     Paleteista Catricen Blossom Glow eye & cheek palette ei houkuttele oikeastaan ollenkaan käyttämään. Pari kertaa kesälomalla yritin tähän tarttua mutta ei vaan inspiroi. Satunnaisessa käytössä työreissuissa aikoinaan toimi mutta taitaa olla tämän aika vuoden vaihteessa kadota.   Essencen all aboput bronze -luomiväripaletissa nuo vaaleammat sävyt on tosi kauniita mutta tummia ruskeita on ihan liikaa. Luulen, että vuodenvaihteessa on tästä otettu irti se mitä haluan.    The Manizer Sisters -kasvopaletissa alkaa Mary-Loussa olla enää vain jämät jäljellä. Cindy-Louta saan vielä hetken pakertaa ja Betty-Loutahan saisin varmaan loppuikäni työstää.       Lumene Valo kirkastava geelinaamio on nyt vihdoin päässyt käyttöön mutta harvaksel...

 Maanantaina oli taas aika palata töihin. Viime viikolla alkoi tuntua jo siltä, että ihanhan tässä on valmis loman jälkeen lähtemäänkin hommiin. Toki viime viikolla piti jo vähän katsella juttuja läpi kun opetuskin alkoi heti maanantaina. Olen nyt pari kesää saanut nauttia tästä pitkästä opettajan kesälomasta ja ihanaahan se on. Mutta kyllä ensi kesänä on jo sitten aika etsiä kesätöitä, ettei ihan unohdu tuo potilastyö.   Lomalla on kyllä ehtinyt paljon.      Heti loman alkuun käytiin Helin kanssa Visbyssä .    Juhannuksen vietin vanhemmillani Liperissä ja sitten tultiin äidin kanssa miun luokse.     Ehdittiin käymään Hangossa     Ja Fazerilla ja Heurekassa        Ja Vallisaaressakin    Luukissa kävin serkkujen kanssa ja muutoin kesä on pitkälti mennytkin lenkkeillessä pitkin poikin pääkaupunkiseutua,  salilla ja kirjoja lukiessa. Ja toki pienenä kesäprojektina oli tuo Pinkkiä porinaa-podcast. ...