10 vuotta sitten

Roomassa syksyllä 2009

Täytän huomenna 28 vuotta. Meinasin jo viime vuonna sanoa koko ajan olevani 28 ja tänä vuonna on ikäkriiseilty harvinaisen paljon.

Abikronikka 2010, kuva vanhojen tanssipäivältä 2009

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen mm.
-saanut ajokortin
-kirjoittanut ylioppilaaksi

Lakkiaiset 2010

-käynyt armeijan
-muuttanut Kokkolaan
-asunut Saksassa kolme kuukautta

Intissä 2011

Kotona 2012

-valmistunut sairaanhoitajaksi
-muuttanut Kuopioon
-melkein valmistunut terveystieteiden kandidaatiksi
-työskennellyt isosena, lihanjalostamolla, lasten liikuntakerhossa, terveyskeskuksessa ja sairaalassa
-hakenut viisi kertaa korkeakouluun

Saksassa keväällä 2013

-ollut ehdolla kolmissa vaaleissa ja päässyt kertaalleen läpi
-toiminut puheenjohtajana, varapuheenjohtana, sihteerinä, hallituksen jäsenenä, opiskelijaedustajana siellä täällä
-tutustunut satoihin ellei tuhansiin uusiin ihmisiin

2014 tukka jäi Mallorcalle

Kymmenen vuotta sitten kun täytin kahdeksantoista, ajatukset tulevasta kymmenestä vuodesta olivat aika erilaiset. Kun kymmenen vuotta sitten söimme savustettua kuhaa joka paljastui haueksi, en kuvitellut lukevani sairaanhoitajaksi saatikka muuttavani koskaan Kokkolaan. Minustahan piti tulla lääkäri siihen asti kunnes opo antoi ymmärtää, ettei minusta koskaan tulisi lääkäriä. Armeijaan meno oli 18-vuotiaana tiedossa, mutta kotiuduin lopulta huoltopalvelualiupseerina vaikka vannoin, että en mene armeijaan kokkaamaan. Päädyin lopulta Kokkolaan melkein vahingossa, mutta en olisi varmaan koskaan valmistunut sieltä jos armeija ei olisi jo opettanut, että kaikki paska loppuu joskus. Etenkin Saksassa tästä opista oli paljon apua.

2015 aikainen kevät ja vähän myöhästynyt valmistuminen

Kuopio oli alunperinkin suunnilmana. Kymmenen vuoden päästä tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mihin sitä sitten onkaan Kuopiosta päätynyt. Tällä hetkellä Puijonlaaksossa on hyvä olla, mutta työkuviot voivat viedä minne vaan.

2016 blogin alkuvaiheen kuvia

 18-vuotiaan minun olisi ehkä ollut vaikea kuvitella juuri ajokortin saaneena ja ensimmäistä kertaa baariin pääsevänä olevani autoton absolutisti. Perinteinen ajatus, opiskele, mene töihin, naimisiin saa lapsia oli vahvana mielessä ja kun nyt katsoo peiliin, löytyy sieltä edelleen opiskeleva pätkätyöläinen, joka miettii jaksaakö lähteä kauppaan, löytyykö kotoa jotain päivälliseksi vai söisikö vain jäätelöä.

2017 Halloween-meikki

 Sain 18-vuotislahjaksi kavereilta kuulokkeet, kortsuja ja paistinpannun. Kuulokkeet hajosivat jossain vaiheessa, kortsut vanhenivat käytönpuutteessa ja paistinpannukin kului Kokkolassa asuessa puhki. Tänä vuonna ostin itselleni lahjaksi uuden paistinpannun.

2018

18-v synttäreille kutsuin varmaan nelisenkymmentä ihmistä, joista paikalle tuli alle kymmenen. Pari muutakin turhaankoollekutsuttua juhlaa viettäneenä olen päätynyt siihen, etten enää syntymäpäiviä juhli. Tänä vuonna ei sentään seuratta tarvitse olla, sillä olen yön töissä.

Amsterdamissa keväällä 2019

Kymmenessä vuodessa eniten onkin ehkä eniten yllättänyt yksinäisyys. Kaverit vakiintuvat töihin ja parisuhteisiin ja koko ajan joku on raskaana. Kellään vaan ei oikein tunnu olevan aikaa pitää yhteyttä. Toki vapaus tehdä niin kuin haluaa, nukkua yövuorojen välissä ilman häiriötä ja päättää itse kaikesta on ihan mukavaa mutta jossain vaiheessa alkaa tympiä mennä aina leffaan yksin, lähteä opiskelijabileisiin aina yksin, istua juhlapyhät töitä lukuunottamatta yksin.

Onneksi sentään vanhapiikaverosta luovuttiin vuonna 1975.