Sairaanhoitajanpäivä 12.5

Tämän viikon hoitotieteen seminaarissa todettiin, että paljon on hoitoala kehittynyt viime vuosikymmeninä mutta paljon olisi vielä kehitettävääkin. Tärkeimpinä asioina esille nousivat se, että meidän hoitajien pitäisi itse arvostaa ammattiamme paljon enemmän, sillä kuka sitä arvostaa, jos emme me itse. Toisena aiheena puhuimme kollegiaalisuudesta ja toisten arvostamisesta.

Suomessa on koulutettu sairaanhoitajia 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Alkuun sairaanhoitajia koulutti Diakonissalaitos ja Punainen risti ja ensimmäiset uskontoon liittymättömät sairaanhoidon koulutukset alkoivat 1889 Helsingin yleisessä sairaalassa. Koulutuksen pituus oli alunperin 3 kuukautta kun nykyään sairaanhoitajan koulutus ammattikorkeakoulussa on kolme ja puoli vuotta.

Lastenhoitotyön työpaja, opeteltiin pukemaan nukkeja.

Suomalaiseen sairaanhoidon opetukseen haettiin jo aikaisessa vaiheessa oppia mm. Englannista, jossa esimerkiksi Helsingin sairaalan ylihoitajattarena toiminut Sophie Mannerheim opiskeli Florence Nightingale koulussa. Florence Nightingale onkin syy, miksi sairaanhoitajanpäivää vietetään nimenomaan 12.5. Hän syntyi 12.5 vuonna 1820 ja hänen tehtyään merkittävän uran sairaanhoidon koulutuksen, hoitotieteen ja tilastotieteen saralla. Nightingale toimi sairaanhoitajana Krimin sodassa ja ymmärsi ympäristöhygienian merkityksen. Siihen aikaan suurin osa sotilaista kuoli nimittäin tartuntatauteihin sotavammojen sijaan. Nightingalen suurimpia saavutuksia oli sairaanhoitajien harjoittelukoulujen perustaminen, mutta hän teki paljon myös naisten oikeuksien ja köyhien eteen.

Nykyään sairaanhoitajantutkinnon kuuluu varustaa opiskelija EU:n ammattidirektiivin mukaisen minimiosaamisen mukaan.

Direktiivin mukaan yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen on annettava seuraavat tiedot ja taidot:

• laajat tiedot yleissairaanhoidon perustana olevista tieteenaloista, mukaan luettuina riittävät tiedot terveen ja sairaan ihmisen rakenteesta, fysiologiasta ja käyttäytymisestä sekä ihmisen terveydentilan ja fyysisen ja sosiaalisen ympäristön välisestä yhteydestä;
• tietous ammatin luonteesta ja ammattietiikasta sekä terveyden- ja sairaanhoidon yleisperiaatteista;
• riittävä kliininen kokemus: tällainen kokemus on hankittava ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan valvonnassa ja sellaisissa yksiköissä, joissa on riittävästi ammattihenkilöstöä ja asianmukaiset apuvälineet potilashoitoa varten;
• kyky osallistua hoitohenkilökunnan käytännön koulutukseen ja kokemus työskentelystä tällaisen henkilökunnan kanssa;
• kokemus työskentelystä yhdessä muiden terveysalan ammateissa toimivien kanssa. 

(Sairaanhoitajaliitto)

Mitä sairaanhoitajat sitten opiskelevat ja osaavat? Somessa näkee ja kuulee välillä sekä itkettäviä, että naurattavia versioita. Ammattikorkeakoulukohtaisia eroja on mutta iso osuus opinnoista on samaa koko maassa. Suoraan EU-direktiivistä tulee kuitenkin se, että opetusta on oltava vähintään 4600 tuntia ja siitä teoreettista kolmasosa ja kliinistä opetusta puolet.



Otin siis vanhan ammattikorkeakouluni uusimman suomenkielisen HOPSin käsittelyyn. Omani on jo vanha ja koska opiskelin englanniksi, on HOPS-pohjassa muun muassa Survival Finnish-kurssi. Perusopintoja eli kieli-, viestintä- ja tietotekniikkaopintoja on noin 20 op. Niin ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossakin 1 opintopiste  = 27 tuntia töitä, Bolognan prosessin mukaisesti. Ammatillisia opintoja on 97 op ja niihin lukeutuu mm. anatomia ja fysiologia, etiikka, terveyden edistäminen, hoitotyön eri erikoisalat (gerontologinen, sisätauti, kirurginen, palliatiivinen, lapset ja nuoret, ja mielenterveys- ja päihde) sekä farmakologia. Sitten päälle vähän vapaavalintaisia ja noin 2000 tuntia palkatonta harjoittelua eri puolilla terveydenhuollon alaa. Ja tietysti opinnäytetyö.

Kirjoista päätellen tässä vaiheessa on tehty opparia, luettu lastentautien tenttiin ja tehty sivussa avoimessa liikuntalääketieteen opintoja.

Omiin suorituksiin kun vertailee niin on jonkin verran taas muutosta ollut. Toki paketteja jaetaan uusiksi mutta omassani on esimerkiksi ravitsemus, psykologia ja mikrobiologia ja patologia ominaan. Myös hoitotiede on omana pakettinaan. Hoitotiedettä onkin sitten tullut tehtyä vähän enemmän valmistumisen jälkeen. AMK:ssa 6 op ja sen jälkeen sitten noin kymmenkertaisesti. AMK- ja yliopistokoulutukset hoitotyössä ja -tieteessä hämmentävät monia. Kyse on kuitenkin osin samasta kuin miksi AMK kouluttaa insinöörejä ja yliopisto diplomi-insinöörejä tai AMK tradenomeja ja YO ekonomeja. Hoitotiedettä ei tosin voi hakea opiskelemaan ilman aikaisempaa tutkintoa.

Koska maailma ja hoitotyö ovat muuttuneet hirvittävän nopeasti, ovat kokeneempien kollegojen muistelut ajoista jolloin sideharsot, tippapullot ja neulat uudelleenkäytettiin, jolloin siltavahdille piti soittaa ambulanssin tulosta ja jolloin mekon kanssa piti olla tietyn väriset sukat, aivan ihania. Etenkin kun itse ei enää tarvitse keitellä niitä tippapulloja tai mittailla hameenhelmaa. Hakekaa kätilö! on ihanaa seurattavaa tv:stä mutta Elossa24h on enemmän nykypäivää.

Kiitokset ja tsempit kaikille kollegoille! Hyvät äitienpäivät kaikille äideille!

Lähteet: Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sophie_Mannerheim
https://fi.wikipedia.org/wiki/Florence_Nightingale
Sairaanhoitajaliitto:  https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/opiskelu-sairaanhoitajaksi/
Kajander-Unkuri S: https://www.utu.fi/fi/yksikot/med/yksikot/hoitotiede/ajankohtaista/Documents/lectio_Kajander-Unkuri.pdf 
Centria AMK(oman ryhmäni ops): https://soleops.cou.fi/opsnet/disp/fi/ops_KoulOhjOps/tab/tab/sea?ryhma_id=2040652&koulohj_id=2004029&valkiel=en&stack=push