Helsingin viikonloppu osa 1

Viikonloppuna oli ihanan aurinkoinen keli. Oli ihana saada muutama kesäpäivä ennen töiden aloitusta. Aloitin reissun lauantaina 5.36 junalla Kuopiosta Helsinkiin. Herätys vartin yli neljä ottaa aina vähän voimille mutta viime vuosina matka Helsinkiin tuntuu henkisesti lyhentyneen ja enää yhden yön tai jopa päiväreissukaan Helsinkiin ei tunnu aivan mahdottomalta.

Päivän ohjelma alkoi vasta puoli yhdeltä ja kävin pitkästä aikaa seikkailemassa Helsingin keskustassa turistina. Maalaisena olen ihan pihalla siitä millä kadulla aina olen, katujen nimet toki ovat niminä tuttuja ja tiedän aina missä asema on, mutta yllätyn aina iloisesti kun jonkun kaupan nimessä on sen kadun nimi. Lauantaiaamuna klo 10.30 kaikki muut olivat nauttimassa aamupalaa tai brunssia mutta itselläni oli jo niin vakava lounasnälkä, että kävelin vähänn tylsänä Aleksanterinkadun Amarilloon ja tilasin saman annoksen, jonka melkein joka kerta tilaan. Oli kyllä hyvä pihvi ja hyvä palvelu.

Reissun varsinainen agenda oli Akavan opiskelijoiden ja SAK nuorten Superseminaari Oodissa. Oodissa oli muuten aivan ihana lauantaikesäpäiväfiilis kun katoksen alla oleva terassi oli auki ja siellä oli bändi esiintymässä.

Päivän aikana nähtiin useita puolituntisia työelämän teemalla.Yllä on SAKn tutkimusasiantuntija Riitta Juntusen dia siitä, kuinka robotisaation on uhattu vievän työpaikat iät ajat. Vanhin Der Spiegelin kansikuva on vuosikymmenten takaa. Tämän esityksen pääpointiksi kääntyi se, että työlainsäädäntö ei tunnista kaikkia nykyisia työnmuotoja,  -aikoja ja työntekijämuotoja. Esimerkiksi Wolt-kuskit eivät ole mielestään yrittäjiä ja Wolt-ei yhtiönä mielestään ole työnantaja mutta meidän lainsäädäntömme tunnistaa vain työntekijän ja yrittäjän, ei mitään välistä.

Korumies-Arvi yllätti, häntä olisi voinut luulla paljon 13 ikävuotta vanhemmaksi.

Jonne Juntura kävi puhumassa nuorten mielenterveydestä ja aiheesta syntyi kivasti keskustelua myös esitystä seuranneella tauolla. Jäin miettimään, että onko mielenterveydestä puhuminen luontevampaa meille korkeakoulutetuille kuin matalammin koulutetuille. Ainakin nuoremmille se on paljon luontevampaa kuin iäkkäämmille sukupolville.

Katri Manninen kävi puhumassa työnmurroksesta tai siitä kuinka mitään murrosta ei ole ja työelämä on aina ollut muutoksessa, jonka myötä työtehtäviä häviää ja uusia syntyy.

Akavan ladyt vetivät vielä päivän yhteen esittelemällä Uraguru-bottia ja kertomalla mitä nuoret pohtivat työelämään liittyen.

Majoituimme Holiday Inn Helsinki City Centerissä. Olin jo vienyt aikaisemmin tavarani säilytykseen ja illalla pyörähdimme hetken huoneessa ennen seuraavaa ohjelmaa.

Hotellihan on siis aivan Rautatieaseman vieressä ja meidän ikkunasta näki Oodin.

 

Olin varautunut ammelilluntaan mutta aikataulu ei sitten oikein sallinut sitä. Suihkussa käymiseen amme taas on ihan pyllystä. Koko kylppäri oli märkä kun pesin hiukset.

Iltaa vietimme Dansken kanssa LAPI-talon Kattohaikara saunatilassa Fredrikinkadulla. Näkymät ikkunoista olivat veikeät ja tila oli muutenkin kiva. Saunaa en tosin kokeillut.Osa lähti vielä jaksoille, mutta minä lähdin yliväsyneenä yrittämään unta hotellille yhdentoista maissa. Edessä on parin vuoden sisään pankki- ja vakuutuspalveluiden kilpailutus kunhan valmistun ja on jotain hajua työtilanteesta, joten oli ihan hyödyllistä kuulla, mitä akavalaisena saan etua.

Sunnuntaiaamuna Telan Janne Pelkonen oli puhumassa meille sukupolvipolittikasta ja eläkkeistä. Harvoin opiskelijana eläkettään miettii, mutta pitäisi ehkä useamminkin.

Sukupolvikokemuksia ei oikein päivällä löydetty, oli hyvin vaihtelevia tekijöitä. Seuraavana päviänä kyllä hoksattiin, että ainakin Kultalonkero on kaikessa karmeudessaan, meidän nuoruuttammen yhdistävä tekijä yhdessä tietotekniikan kehittymisen ja jo opetussuunnitelmasta pudonneen kaunokirjoituksen kanssa.

Kuulema mekin saamme vielä jotain tuottoa eläkemaksuillemme, tosin pienemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Ja jossain vaiheessa saadaan eläkettäkin kunhan eletään riittävän pitkään. Tosin muutoksia joudutaan järjestelmään jossain vaiheessa tekemään.

Uusi kokemus oli myös Kaisaniemenpuistossa istuminen kesäpäivänä.

Illalla käytiin vielä syömässä ja katsomassa Suomen matsia Elmossa.

Mulla on vissiin taas huulipunaa hampaissa.

Maanantai oli varsinainen mässäilypäivä. Hotelliaamupalat Holiday Innissä olivat varsin mainiot, etenkin sunnuntaina letut ja kermavaahto oli piste iin päälle. Ennen Akavan liittokokousta käytiin lounaalla kokouksen järjestävässä hotellissa ja siitä suoraan sai siirtyä ottamaan välipalaa kokoussaliin. Eväitä riitti vielä kokouksen jälkeenkin.

Ylemmässä kuvassa Sture Fjäder pitää katsausta Akavan tilanteeseen ja alempana meidän Maria Jokinen, Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja muistuttaa meidän nuorten haaveista ja meidän kuuntelemisen tärkeydestä.

Päivän päätteeksi kierrettiin Manalan kautta Flooran juhlaan Musiikkitalolle missä taas riitti hyvää syömistä ja juomista.

Illalla kävin vielä Vivace-kuorojen kevätkonsertissa Hakunilan kirkossa. Kuorot olivat parempia kuin odotin ja oli jotenkin liikuttavaa nähdä laulajien kehitystä junioreista nuorisoon, kamarikuoroon ja naiskuoroon.  Kaikkein liikkiksimpia tietysti olivat pienet juniorit, joista osa nautti täysin palkein, osa toivoi vain pääsevänsä pois lavalta ja jokainen uskalsi olla lavalla oma itsensä, ilman rajoittamista.

Aika pajon mahtui taas viikonloppuun.