Kehysten merkitys

Silmälasit ovat olleet osa identiteettiäni lähes yhtä kauan kuin päivittäinen meikkaaminenkin. Laseissani on juuri sen verran pienet miinukset, että liikenteessä ja koneella tarvitsen laseja ja muutoin pärjäisin ilman, mutta en enää osaa olla ilman. Piilareitakin kokeilin, mutta ne eivät oikein tuntuneet omalta jutulta kun silmät vuotavat ja kutiavat muutoinkin koko ajan.

Siivoilin muuton jäljiltä väärissä paikoissa olevia tavaroita ja havahtuin siihen, että laseja lähes samoilla vahvuuksilla on taas kertynyt muutamat. Silti tulee laitettua päähän ne yhdet ja samat joka aamu.

Nämä perusvioletit on ne joka aamuiset helpot päähän pistettävät. Joustosaranoilla ja käytöstä löystyneenä hyvät työlasit, joiden oli tarkoitus olla enää vain työlasit uusien hankinnan jälkeen mutta ovat päässä koko ajan.

 

Ruskeat metallisangat olivat aiemmin kokoaikalasini kunnes hävisin tappelussa koppakuoriaiselle ja lasit vääntyivät ja naama turposi niin, että vaihdoin toisiin laseihin. 

Rakastan näitä sangan kuviointeja. Silmälasien muodolla ja värillä on aika suuri vaikutus kasvojen muotoon ja meikkiin. Miinuslasit pienentävät silmiä ja toisaalta hävittävät kivasti kaikki mokat, mutta väriä pitää olla paljon jos haluaa jonkin erottuvan.

 

Mustat peruslasit odottavat ahkerampaa käyttöä. Näissä on kaikkein ajantasaisimmat vahvuudet.

 

Feikkimuoveissa on alla nenätyynyt. Pienen nenäni vuoksi nenätyynyt on ihan must, muuten lasit valuvat ja painavat nenän tukkoon. En myöskään enää nykyisin ota laseihin heijastuksen estoja tai kovapintoja koska ostan uudet lasit noin vuoden välein.

Armeijalasit on hauskaa kyllä, ainoat edes jollain tapaa tunnettua merkkiä. DKNY:n sangat sattuivat olemaan alekorissa kun olin hajoittanut lasini intissä. Valtio taisi maksaa näistä palveluslaseista 29€. Näillä kyllä vielä näkee mutta samantien kun lasit laittaa päähän alkaa päänsärky ja huono olo, eli eivät ihan ole enää sopivimmasta päästä.

 

Tykkäisin käyttää kirkkaita värejä ja suuria muovikehyksiä. Nämäkin lasit valuvat nenällä ja osuvat poskiin jos hymyilen. Rillit huurussa siis koko ajan.

 

Pari vuotta sitten ostetut aurinkolasit, joissa myös kiva sanka.

 

Muistaakseni autokoulussa hankitut aurinkolasit. Nykyään pysyvät päässä korvien ja poskien varassa eivätkä osu nenään ollenkaan.

Mallorcan-reissua varten hankitut uudet aurinkolasit.

Kuten sarjasta huomaa, ihminen palaa siihen mikä on tuttua ja turvallista. Viimeiset kymmenen vuotta olen kulkenut hyvin samantyylisissä suorakaiteen mallisissa laseissa, vaihdellen ruskeaa ja violettia.  Optikon mukaan pääsen ikänäön avulla lopulta laseista eroon, eikä näköni tule enää miinukselle huononemaan eli periaatteessa selviäisin näillä vanhuuteen asti.