Flying without the wind

Eli kuinka tästä päädyttiin...  Kuvassa ei ole mitään muotoilutuotetta, vain suihkutettavaa hoitosprayta, eikä se ole ilmassa sähköisyyden vuoksi vaan pelkän kostealla tukalla nukkumaanmenon luoman rakenteen vuoksi.

 ...tähän.

Olin parikymppiseksi asti pitkätukkainen ja väri pysyi lähes aina bruneten ja eri sävyisten punaisten maailmassa.

 Tekstin ensimmäinen kuva on ala-asteen ensimmäiseltä luokalta ja naapurin Leila laittoi tukan aamulla kuvausta varten.

Kakkosluokalla sitten unohdin koko koulukuvauksen minkä näkeekin kampaamattomasta tukasta.

Neljännellä luokalla kuvassa on mukana jo meikkiäkin.

Kuudennen ja seitsemännen luokan aikaan hiukset olivat varmaankin pisimmillään mitä ovat olleet.

 Rippipäivänä tuuli niin paljon, että pöytäliinatkin olisivat lentäneen ilman mölkkypalikoita. Tämä on ainoa rippipäivän kuva jossa hiukset eivät ole naamalla.







Vanhojen päivää varten hiusten yläosa värjättiin punaiseksi ja alimmat hiukset tumman ruskeiksi. Vanhojen päivän värin haalistuttua, koska punainen ei vaan pysy hiuksessani hoidin sitä miten, hiuksiin tehtiin raitoja. Lopputuloksena oli raitaosioiden pois palaminen, kun hius ei kestänyt vaalennusta.

Yo-juhlissa olin taas brunette jo armeijaan lähtöäkin ajatellen.

 AMK:in ekana syksynä leikkasin tukan edestä polkkamittaan ja takaa niskan paljaaksi. Armeijan ja kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi hiuksia putoili aivan valtavasti ja sain kerätä aamuisin hiuksia tyynyltäni.

 Alkuun pidin lyhyttä tukkaa hyvinkin tummana ja hiukan violettiin vivahtavana, kunnes sain päähäni kokeilla kerrankin olla blondi.

 Aloitin vaalennusprojektin Suomessa mutta pääsin loppuun vasta Saksan vaihdon puolivälissä. Tuloksena mielenkiintoinen keltainen.

 Tässä vaiheessa hius oli vielä yllättävän hyvässä kunnossa ja kestikin varmaan puolisen vuotta ennen kuin alkoi kuivahtaa. John Friedan Sheer Blonde ja Go Blonde tuotteet joita hamstrasin Saksasta ennen kuin niitä alkoi Kokkolastakin saada, saattoivat vaikuttaa asiaan.

Välillä piti saada vähän väriä elämään ja kokeilin pinkkiä ja violettia tukkaa. Violetti haalistui mielenkiintoisesti ja jouduin olemaan reilun kuukauden homeenvihreänsinisillä latvoilla.

 Lopulta annoin oman värin kasvaa takaisin ja kuivat vaalennetut latvat leikattiin kokonaan pois. Siltä ajalta ei taida ollakkaan yhtään kuvaa ennen kuin tapahtui Mallorca.

Sivusiiliin päädyin, koska olin Mallorcalla eräänä iltana jalkahoidossa ja liikkeeseen tuli käymään paikallinen kampaaja, joka oli asunut Ruotsissa. Hän käski tulla seuraavana päivänä kampaamoonsa hiustenleikkuuseen. En tiedä oliko minun ruotsini vai hänen, mutta toispuolisiilistä tuli molempipuolisiili.

 Nyt olen kohta parisen vuotta pitänyt mallin suunnilleen samana, niskasta paljaana ja toinen puoli pitkänä, toinen lyhyenä.

Koska hiukseni on luonnonkihara ja tekee täysin mitä lystää, ovat aamukampaukseni hyvin mielenkiintoisia.

Nyt talvisaikaan käytän Cutrinin Winterism shampoota ja hoitoainetta, sekä Schwartzkophin Gliss Total Repair- suihketta. Kun jaksan, vaihdellen Rich Argan Oil Elixiriä- hiusöljyä ja Bonacure Moisture Kick- hiuksiin jätettävää hoitoemulsiota (molemmat tämän syksyn LivBoxeista).

Talvesta huolimatta hius ei ole kuivaa ja muotoilu etenkin työpäivinä on äärimmäisen helppoa. Käytän lähes ainoastaan XZ muotoilusuihketta ja sitäkin lähinnä sen vuoksi, että hiuslaatuni on ohut ja liukas, enkä saa pinnejä pysymään päässä töissä ilman muotoiluaineen karhennusta. XZ on toiminut minulla hyvin jo useamman pullon verran. Omistan muutaman muunkin muotoilusuihkeen mutta ne vaativat lämpöaktivaation ja olen tainnut föönata hiukseni viimeksi 2014.

Nyt kun tukka on kasvanut takaisin kilpirauhaslääkityksen vuoksi, en oikein tiedä mitä tukalle tekisin, antaisinko kasvaa takaisin pitkäksi vai lyhentäisinkö taas lähemmäs siiliä. Joka tapauksessa tykkään hiuksistani.