Miksi lihavuuden hoito on niin vaikeaa?
Osaatko neuloa pitsivillasukan jos annan sinulle puikot ja lankakerän?
Osaisitko neuloa sen edes, jos antaisin kirjallisen ohjeen? Aikoinaan kun suoritin puolustusvoimien ajolupaa, johon kuuluu pakulla kärrin peruuttaminen ruutuun suoraan ja kääntäen, teki mieleni kaivaa käsilaukusta vieressä naureskeleville miehille lankakerä ja käskeä neulomaan.
Samalla tavalla kuin neulomisessa tai autolla ajamisessa, toisille painonhallinta on perinnöllisesti luontaisempaa, toiset ovat saaneet harjoitusta, opetusta ja tukea enemmän ja toiset ovat kehittyneet ammattilaisiksi asti. Laihduttajana ammattitasolle voidaan katsoa useaan kertaan painoaan pudottaneet jojoilijat, jotka kuitenkin ovat painonhallinnassa vielä noviisin roolissa, sillä todellinen asiantuntija on se, joka on oppinut itselleen sopivan terveellisen elämäntavan.
Olin varmaan kymmenen kieppeillä kun sain ensimmäisen kehoituksen laihduttaa ilman sen kummempia ohjeita. Olin ehkä viidentoista kun minut komennettiin auton ratin taakse ja käskettiin ajaa. Voitte varmaan arvata kuinka hyvin kumpikaan noista taidoista tuli opittua tuolla opetuksella. Neulomaan opin siten, että mummo näytti mallia ja opetti, yhdessä todettiin, että kuusivuotiaan hienomotoriikka ei riittänyt neulomiseen ja vaihdettiin väline helpompaan virkkuukoukkuun. Neulomaan opin sitten muun luokan mukana koulussa ja neulon käytännössä päivittäin edelleen.
Painonhallinta on teoriassa sitä, että input ＝output ja paino pysyy samana ja laihtuminen on sitä kun kulutus on energiansaantia suurempaa. Käytännössä elimistössämme on useita mekanismeja, jotka vaikuttavat ruokahaluun, energiankulutukseen ja painoon.
Ihminen on biologisesti kehittynyt välttämään laihtumista kaikin keinoin. Meidät on ohjelmoitu pitämään makeasta ja rasvaisesta ruuasta ennemmin kuin happamasta ja karvaasta ja minimoimaan energiankulutus silloin kuin se on mahdollista. Ihmiskeho siis toimii "oikein" kun se kerää painoa, mutta ympäristönmuutos tekee liiallisesta rasvakudoksen kerryttämisestä liian helppoa ja terveydelle haitallista. Elämme ympäristössä jossa liikkuminen ilman autoa on usein hankalampaa kuin autoilu, jossa makeaa ja suolaista rasvapitoista ruokaa on saatavilla kellonympäri ja joka ei tule painonhallinnan kannalta tärkeitä tekijöitä; unta, stressittömyyttä ja hidasta, sosiaalista ruokailua.
Genetiikalla on osansa painonhallinnan helppoudessa ja vaikeudessa mutta mitään lihavuusgeeniä ei äärimmäisen, äärimmäisen harvinaisia geneettisia poikkeuksia lukuunottamatta ole. Sen sijaan genetiikka vaikuttaa käyttäytymiseemme, elimistömme reaktioihin ja esimerkiksi temperamenttimme, joka myös vaikuttaa painonhallintaan mm. rutiinihakuisuuden kautta.
Vaikka meillä jokaisella on synnynnäinen mieltymys makeaan, meidän makuaistimme ja palkitsemisjärjestelmämme eroavat toisistaan. Toiset saavat runners high -kokemuksen lähes jokaisella lenkillä, kun taas toinen tylsistyy lenkillä aivokuolleeksi kun mitään palkitsemisreaktiota ei tule. Lihavilla palkitsemisjärjestelmä palkitsee makeasta ja rasvaisesta ruuasta isommin kuin normaalipainoisilla. Ihmisissä on paljon syömistapojen suhteen. Toinen pystyy syömään samaa ruokaa vaikka viikkotolkulla, kun toinen tarvitsee uusia makuärsykkeitä lähes joka aterialla.
Kun paino sitten laihduttaessa putoaa, keho käynnistää kaikki mahdolliset mekanismit painonputoamisen välttämiseksi. Se lisää nälkähormonien määrä, vähentää kylläisyyshormonien tuottoa ja alkaa alentaa perusaineenvaihduntaa sekä melkein huomaamattamme tekemäämme pientä liikehdintää. Yksitään hormoneja ja peptidejä, jotka vaikuttavat ruokahaluun on kymmeniä. Perusaineenvaihdunnan kannalta oleellista olisikin maltillinen ja liikuntaa sisältävä painonpudotus, sillä lihasmassalla on suuri vaikutus perusaineenvaihduntaan ja liikunta helpottaa painonhallintaa sen kaikissa vaiheissa.
Pelkästään me ja ympäristömme ei vaikuta painoomme vaan myös sisällämme olevat bakteerit ja niiden aineenvaihdunta eroavat yksilöiden välillä. Suoliston bakteerikannat kehittyät ympäristömme, ruokailutapojemme ja syömiemme antibioottikuurien kautta ja pyrkivät pitämään yllä itselleen sopivia ruokailutapoja.
Syö vähemmän, liiku enemmän kun on vanhanaikaisuudessaan niin huono ohje, että sen antaja antaa mielestäni itsestään kuvan asiaatuntemattomana hölmönä. Jos haluaa antaa laihduttamiseen neuvoja (ja jos niitä ei ole sinulta pyydetty, niin pidä suusi kiinni, kiitos) on syytä perehtyä paljon suurempaan kokonaisuuteen, esimerkiksi seuraaviin tekijöihin; syömisen säätelyn psykologia, endokrinologia ja ruuansulatuselimistön fysiologia, suolistomikrobiologia ja liikunnan ja terveyden ammattilaisten kohdalla ammattietiikka ja asiakkaan kohtaamistaidot. Äärimmäisen tärkeää ammattilaiselle on myös erottaa oma läskivihansa ja -pelkonsa ja toimia tutkitun tiedon ja hoitomallien mukaan.
Laihdutukseen ja painonhallintaan tarvitaan yksilöllisiä hoitopolkuja apua haluaville.
Ihmiset usein toivovat ravitsemusterapeuteilta ja muilta ammatilaisilta (ja "ammattilaisilta") valmista ohjelmaa, syöt näitä ruokia näillä aterioilla ja näin paljon. Valitettavasti mitään yhtä oikeaa ohjetta ei ole ja neljän tai kahdentoista viikon "kuuri" maustamattomine kanafileineen, rahkoineen ja parsakaaleineen ei ole ratkaisu painonhallinnan ongelmiin. Jokaiselle laihdutuksen ja painonhallinnan kanssa apuja kaipaavalle pitäisi löytyä terveyspalveluistamme apua, mutta tämän hetkiset resurssit ravitsemusterapeuttien, painonhallintaan perehtyneiden sairaanhoitajien ja lääkäreiden ja fysioterapeuttien kohdalla valitettavasti ajavat ihmisiä etsimään apua asioihin perehtymättömiltä, yksioikoisia yhdenmallin ratkaisujen tarjoajilta. Suurin osa näistä painonpudotusyrityksistä tulee epäonnistumaan ja aiheuttamaan pettymyksen, sillä laihdutusbisneshän pyörii vain sillä, että ihmiset epäonnistuvat.
En tosiaan osaa neuloa yhtään mitään, edes ohjeen kanssa! :D
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!❤️
https://jasukuvaa.blogspot.com/