Ihmeelliset aivoni

Olin tällä viikolla viimeistä kertaa opiskelijabileissä tälle keväälle, koska aloitan ensi viikolla kesätyöt ja Wappu mennee oletettavasti pitkälti sivusuun, joko vuorojen tai kouluhommien tai yleisen väsymyksen vuoksi. Koko omien aivoitusteni ajattelu lähti siitä, kun kuuntelin ihmisten kertovan minulle samoja juttuja, joita he ovat kertoneet vuosia sitten ja tuijottavan naamaani hämmennyksissä ja yrittävän keksiä kuka olen. Käyn opiskelijabileissä lähes viikoittain ja koululla vähän harvinaisemmin, mutta on aina hämmentävää olla se, joka moikkaa tuttuja ja jota kukaan ei tunnista. Jotenkin olisin odottanut, että lihava nainen sinisessä haalarissa (etenkin kun keskimäärin baarissa on vain ne yhdet siniset haalarit) olisi tunnistettava ja välillä loukkaannunkin asiasta, kunnes muistan kääntää asian niin päin, että minulla nyt vain sattuu olemaan muita huomattavasti parempi kasvomuisti.

Muisti on muuten jännä juttu. Edes silloin kun join alkoholia, muistin illasta kaiken. Olen elämäni aikana kahdesti hävittänyt noin tunnin pätkän elämästäni juomalla, mutta monella se tuntuu olevan lähes vakio alkoholia otettaessa. Toisaalta olen kyllä ihan tyytyväinen, sillä jokainen kadonnut muistipätkä on merkki lievästä alkoholiaivovauriosta. Nykyään kun en juo, muistan tietenkin kaiken, myös sen mitä itse toivoisin unohtavani.

Kypärämyssy ei suojaa päätä kaatuessa

Luen paljon, mutta iän myötä keskittymisestä on tullut hankalaa ja esimerkiksi tenttikirjojen mieleen painaminen ei enää onnistu ihan missä vaan. Parhaiten pystyn keskittymään lukemiseen aivan aamusta ja aivan illasta ja nimenomaan pitkällään. Päiväsaikaan jos yritän lukea pystyssä, en keskity ja jos yritän lukea pitkällään, nukahdan.

Aivoni myös pitkälle valikoivat mitä ne muistavat. Saatan muistaa muutaman päivän samaa potilasta hoidettuani hänen lääkelistansa ulkoa, mutta unohdan mitä hän halusi iltapalaksi, saman tien kun kävelen huoneesta ulos. Muuten kyllä muistan ruuan, suurin osa muistoistani itseasiassa palautuukin ruokien kautta. Muistan mitä kakkua oli missäkin juhlissa ja mitä oli eväänä milläkin reissulla. Toki myös musiikki tuo muistoja esiin.

Jos nyt ei kaikkia muistojaan, niin muistiaan onneksi voi suojella. Alkoholin vähentäminen, niin että muistikatkoja ei illan jälkeen ole, on yksi tärkeimmistä. Sen lisäksi aivoille pitäisi tarjota laadukasta ruokaa, pehmeitä rasvoja, sopivasti työtä ja lepoa ja etenkin liikuntaa. Liikunta auttaa hoitamaan sekä korkeaa kolesterolia että verenpainetta ja auttaa painon ja verensokerin hallinnassa mikä kaikki on aivoille eduksi. Näillä kaikilla tekijöillä on vaikutusta Alzheimerin ja verisuoniperäisen dementian esiintymiseen ja tietysti myös aivoverenkiertohäiriöihin, jotka voivat aiheuttaa muistinongelmia muiden neurologisten ongelmien lisäksi. Liikunta parantaa myös unta ja lisää sitä kautta aivojen palautumista. Vielä jos liikunta on sosiaalista, saadaan lisähyötyjä.

Lajista riippumatta, kypärän tulee olla sopivan kokoinen ja kunnolla kiinnitetty.

Alkoholi muuten on osallisena noin puolessa Suomen melkein kahdestakymmenestä vuosittaisesta aivovammasta. Kolmannes liikenneonnettomuuksista on pyöräilyonnettomuuksia ja niissä syntyneistä aivovammoista noin kolme neljästä olisi voitu ehkäistä oikein käytetyllä pyöräilykypärällä. (Duodecim 7/2003)

Elikkäs nyt kevään tullessa ja pyöriä esiin kaivettaessa, tarkistapa kypärän olemassaolo ja sen sopivuus. Ja harkitse pyörän jättämistä kotiin terassille lähtiessä tai keksi keino jolla se kypärä varmasti on päässä myös kotiin lähtiessä. Tukka muuten kasvaa uudestaan, aivot ei 😏