#TärkeäOsaMinua : ammatti-identiteettini

 Disclaimer: Työskentelen akavalaisessa ammattiliitossa.

Vaikka en olekaan potilastyössä, olen ennen kaikkea sairaanhoitaja ja terveystieteilijä. Se on minulle identiteetti, joka ohjaa tapaani katsoa maailmaa ja kohdata ihmisiä. Vaikka luopuisin Valviran myöntämästä ammatinharjoitusoikeudesta (mikä ei ole käynyt mielessäkään) ei tuota identiteettiä saisi minusta enää irti. 

Sairaanhoitaja, terveystieteilijä, järjestöasiantuntija

Olen aina ollut jotenkin helposti moniin asioihin identifioituva ja kokenut itseni osaksi suurempaa joukkoa niin työelämässä kuin harrastuksissakin. Olen martta ja sotilaskotisisar, olen (edelleen) liperiläinen ja silti vantaalainen, olen montaa asiaa mutta kyllä identiteetti hoitajana ja terveystieteilijänä, sitä kautta terholaisena (roikun edelleen ainejärjestössäni mukana) ja tajalaisena on se, millä eniten itseäni ajattelen ja millä itseni useimmiten esittelen. Työssä ollaan kuitenkin arjen tunneista kolmasosa ja asiantuntijatyössä asiat pyörivät usein mielessä vapaa-ajallakin. Ja kummasti myös aika iso osa vapaa-ajan ihmisistä on oman alan ihmisiä.

Alikersanttina lähdössä reserviin. Valmiina aloittamaan sairaanhoitajaopinnot.

Mutta miten siihen oman alan identiteettiin kasvetaan? Julia Thurén pohti omaa ammatti-identiteetin kehitystään pari viikkoa sitten osana Akavan #TärkeäOsaMinua -kampanjaa. Oma hoitajan identiteettini lähti kasvamaan oikeastaan armeijassa ollessani. Miustahan piti alunperin tulla lääkäri mutta opinto-ohjauksesta ja arvosanoista johtuen päädyin abivuonna RN-tutkinnon (enkunkielinen sairaanhoitajatutkinto) pääsykokeisiin Jyväskylään ja vaikka jätin pääsykokeen kesken, pääsin silti opiskelemaan Kokkolaan. Koko inttivuoden ajan tiesin, että miulla on se opiskelupaikka ja lopulta intissäkin piti päättää, että haluanko lääkintämieheksi vai AUKiin. Valitsin kuitenkin AUKin, mikä on sitten kantanut johtamisopintojen jatkumisena läpi uran. 

Halloween-bileet 2012 eli kakkosvuoden syksyllä

Aloitin sitten seuraavana syksynä hoitajaopinnot. Inttivuosi oli kyllä ihan hyvä pohja hoitajaopinnoille, molemmissa meno oli välillä yhtä päätöntä ja päivän päätteeksi on mustelmilla. Myös ensimmäiset yövuoroja sisältävät harjoittelut tulivat aika äkkiä, joten vartiossa väsyneenä olosta on jo oppinut valvomiseen keinoja. Meidän enkunkielinen porukka oli aika tiivis ja kuten sanottua, harjoitteluun päästiin äkkiä, mikä auttoi heti luomaan ajatusta siitä, että sairaanhoitaja minusta tulee. Siihen aikaan Kokkolassa sote-alat olivat vielä eri kampuksella kuin muut alat, mikä omalta osaltaan tuki sotelaiseksi kasvua. 

Kolmosvuoden lastenhoitotyön opintojen työpajassa nukkejen kanssa.

Opintojen aikana harjoittelut, tuutorina ja silloisessa ainejärjestössä Klastissa (nyk. Costo) toimiminen olivat myös tärkeä osa identiteetin muodostumista. Oman alan kesätyöt, päin naamaa huutavat kirurgit ja naimatarjouksia heittelevät potilaat toivat kokemusta. Sairaanhoitajana etiikka on mielestäni vahvasti läsnä myös identiteettiin liittyen ja sitä mukaa kun sain eettistä varmuutta toimia erilaisissa vaativissa ja välillä hyvinkin oudoissa tilanteissa, koin myös hoitajan ammatti-identiteetin vahvistuvan. 

Ensimmäisiin oman alan kesätöihin pääsin toisen opiskeluvuoden jälkeen 2013. Sen jälkeen töitä tulikin tehtyä keikkaillen ja pätkissä opintojen ohessa. Tuo ensimmäinen kesä kuitenkin jo oikeastaan sitoi sen, että sisätaudit ja osastotyö on minun juttuni. Opinnoissahan tuli eteen vielä synnäriä, leikkuria ja päivystystä, mutta minä olin jo oman juttuni siinä kohden löytänyt. Se kesä oli erikoinen siinäkin mielessä, että vaikka vapaita viikonloppuja oli vähän, ehdin silti bilettää älyttömän paljon muiden kesähoitajien kanssa. Samoissa porukoissa pyöriminen niin töissä, opinnoissa kuin vapaallakin kuplauttaa, mikä on tiettyyn rajaan asti myös identiteetin kasvua tukevaa. 

2015 keväällä sairaanhoitajan paperit kourassa.

Lue lisää: Menneiden kesien kesäduunit

Ensimmäiset rajatut lääkeluvat olivat yksi merkittävä merkkipaalu myös ammatti-identiteetin kannalta. Nyt on oikea hoitaja kun saa ihan itse antaa lääkkeitä. Valmistuessa myös se, kun perjantaina sai paperit kouraan ja maanantaina aloitin ensimmäisen oman ohjattavan opiskelijan kanssa oli iso askel. Työhän ei muuttunut muutoin kuin että lääkkeitä oli nyt laajempi valikoima mitä antaa. Omien opiskelijoiden kanssa ammattiylpeys on se, mitä olen halunnut antaa eteenpäin. Ja ammattiylpeyttä ei ole, ellei ole ammatti-identiteettiä. Sama homma on tietenkin ollut aina myös tuutoroinnissa, niin AMK:ssa kuin yliopistossa ja nytkin vielä työssäni ammattiliitossa.

Liityin ammattiliittoon hoitajaopintojen alkuvaiheessa, koska koin sen olevan tarpeellista oman turvani vuoksi työelämässä. Omissa työsuhteissani asiat ovat olleet hyvin, eikä ole tarvinnut lähteä palkkoja hakemaan lakituvasta. Ammattiliiton anti on kuitenkin ollut suuri kun olen muodostanut ammatillisia verkostojani oman osaston ulkopuolella. Liiton kanssa on reissattu ja kouluttauduttu ja säännöllisesti postilaatikosta tupsahtava lehti on antanut esikuvia ja laajentanut ajatusta siitä, mitä hoitajana tai terveystieteilijänä voi tehdä. 

Viimeistä pidempää sopparia potilastyössä jouluna 2019.

Vuoden päästä kun tittelirimpsuun lisätään vielä se Y (TtM, Sh YAMK), ei identiteettini kovin tästä muutu. Johtajuusopinnot ja toivon mukaan joskus tulevaisuudessa pedagogiset opinnot ovat mielestäni luonteva jatkumo tälle reilulle vuosikymmenelle hoitajuutta ja terveystieteitä. Terveys kun on siitä ihana asia, että se liittyy kaikkeen ja voin opiskella melkein mitä vain, ilman, että se olisi ristiriidassa aikaisemman identiteettini kanssa. Vaikka tietenkin ammatti-identiteetti kehittyy vuosien, työtitteleiden ja tehtävien mukana edelleen. Eihän sisätautien sairaanhoitaja osannut vielä muutama vuosi sitten kuvitella lukevansa lakiluonnoksia ja kouluttavansa muita LinkedInin käyttöön. Eikä terveystieteilijä osaa nyt kuvitella mitä kymmenen vuoden päästä tekee. Silti se identiteetti siellä taustalla pysyy ja kantaa. Ja ammattiliitto tukee ja turvaa.

AKAVA on työmarkkinakeskusjärjestö, johon kuuluu 36 korkeakoulutettujen ammattiliittoa. Omaa liittoa voit etsiä täältä jäseneksi.fi:stä.

Meidät terveystieteilijät löytää Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry:stä.