Kuuluuko paino kuntotestiin?

Liikuntalääketieteen perusopintoihin (nykyisin terveysliikunnan perusopinnot) kuului tietyt kuntotestit ja olen tehnyt kuntotestejä myös testaajan roolissa eri yhteyksissä. Testausmenetelmiä on vaikka minkä moisia mutta isoon osaan yleisesti käytössä oleviin testeihin kuuluu paino jonkinlaisena osana.

UKK-kävelytesti, polkupyöräergometriatesti, juoksumattotesti, käytännössä kaikki suorat ja iso osa epäsuorista kestävyyskunnon testeistä sisältää painon. Näitä testejä tehdään maksimaalisina eli aivan loppuun asti ja submaksimaalisina, eli vähän maksimin alle. Testien toteutus ja tavoite riippuu siitä, selvitetäänkö mahdollista sydänsairautta tai siitä toipumista, kuntoilijan kuntoa tai huippu-urheilijan kuntoa. Joka tapauksessa testissä lasketaan jollain kaavalla maksimaalinen hapenottokyky joka ilmaistaan  ml/kg/min eli paljonko happea minuutissa keho pystyy kuljettamaan ja käyttämään happea painokiloa kohden. Kun jotain mitataan painokiloa kohden, tarkoittaa se käytännössä aina, että ns. samankuntoinen lihava saa tulokseksi huonomman arvon kuin samankuntoinen laiha henkilö. Hesarin mielipidepalstallakin on käyty keskustelua siitä, onko kaava silloin reilu vai ei. Minun mielestäni on kuitenkin oleellisempaa valita oikea testi testattavalle ja osata myös selittää kunnolla, mitä tulos tarkoittaa ja miten tulosta voi halutessaan parantaa. Huippu-urheilijalle kiloa kohti laskettu tieto voi ollakin hyvin oleellinen, mutta mitä lisähyötyä satunnaiselle kuntoilijalle tälläinen kuntotesti?

Etenkin nuorten kohdalla on syytä miettiä, mitä on oleellista testata. Testataanko taitoa, kestävyyttä, lihaskuntoa ja vaatiiko näiden testaus painonmittausta tai muutoin kehon ulkonäön käsittelyä ja kommentointia. Koulun kuntotestien ainoana hyvänä puolena pidän sitä, että painoa ei siihen sotkettu. Sen sijaan kuntotesteissä oli ainakin omaan aikaani niin monta asiaa pielessä, että siitä saisi oman postauksensa. Ja kummasti muistan koulun testit paremmin kuin joukkueen kuntotestit vaikka ne ehkä ovat olleetkin jollain tasolla oleellisemmat. Meillä ei koskaan joukkueen kuntotesteissä mitattu painoa, mutta en muista myöskään mitä mitattiin. Enkä kyllä muista muuta palautetta tulleen kuin hyvä tai huono. Tai siis omalla kohdallani huono.

Joissain lajeissa ja seuroissa ilmeisesti on käytäntönä myös mitata painoa kuntotestien yhteydessä, mikä voi johtaa siihen, että joukkueessa aletaan vertailla parhautta myös painossa. Tämä on yksi riskitekijä syömishäiriöille. Ja kun se paino ei silti täytä mitään tarkoitusta siinä kuntotestissä. Kuntotestin tarkoitus on kartoittaa, miten treeni on tehonnut, mihin pyritään jatkossa kiinnittämään huomiota, jotta edistyminen jatkuu ja mitkä ovat urheilijan vahvuudet joita hyödyntää.

Testaajalta tai valmentajalta on epäeettistä jo se, että teetetään nuorelle kuntotestit ja lähetetään hänet testeistä kotiin ilman, että tuloksia käydään hyvä-huono -arvostelua paremmin läpi. Väitän, että isolla osalla etenkään alempien lasten- ja nuorisosarjojen valmentajista ei ole hajuakaan mitä he testaavat ja miksi. Eli heiltä ei voi myöskään odottaa valmiuksia käydä näitä keskusteluja nuorten kanssa. Minä ymmärrän lihavana, alalle koulutettuna ihmisenä mitä tarkoittaa se, että hapenottokykyni on  26ml/kg/min tai että lihaskuntoindeksini on 2, mutta nuori, etenkään ensimmäisiä kertoja testattavana oleva, ei tätä välttämättä ymmärrä. Kun nuoria aletaan testata, olisi hyvä käydä kunnolla ennen testejä läpi miksi, miten ja millä skaalalla mitataan ja vaikka tiedottaa vanhempiakin näistä asioista. Kaikkein pahinta on se, jos valmentaja laittaa nuoren kuntotesteistä kotiin ohjeella: Sun pitäis pikkasen laihduttaa.

Polarin mittareilla kuntotestin saa tehtyä makaamalla sängyssä.

Kuntotesti on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sen kanssa pitää tietää mitä on tekemässä ja miksi. Mitä haluat ja tarvitset kuntotestistä saada. Jos haluat vain seurata edistymistä, sen teet helpoiten kävelemällä saman lenkin säännöllisesti niin nopeasti kuin jaksat ja vertailet aikoja. Tai luistelet, pyöräilet tai mikä nyt on lajisi mukainen tapa. Lihaskuntoa voi helpoiten testata joko peruskyykyin, punnerruksin ja vatsalihasliikkein ym, joko aikaa vastaan (esim 1 minuutti) tai tekemällä niin monta toistoa kuin jaksat. Voit myös testata toistomäärää tai maksimipainoa kuntosalilaitteissa. Huolehdi joka tapauksesa, että tekniikka pysyy hyvänä ja painojen kanssa muista turvallisuus. Ja lämmittele ennen testiä.