Karvattomat varpaat ja muita ulkonäköpaineita

 Lomalla on ehtinyt lukea kirjoja ja roikkua somessa ja samalla törmätä älyttömiin ulkonäköpaineisiin. Viimeisimpänä tuli vastaan huoli karvaisista varpaista. Naisten karvattomuteen ja samaan aikaan ristiriitaisesti tuuhean tukan ja kulmakarvojen vaatimukseen on toki jo totuttu viime vuosikymmeninä. Kauneusihanteet ovat taistelua biologiaa vastaan niin karvoituksen, painon ja kurvien suhteen. Jos gorillalta tai simpanssilta poistettaisiin karvat tai sitä nälkiinnytettäisiin, puhuttaisiin rääkkäyksestä. Miksi ihmiselle ja etenkin naiselle asetetut paineet sitten ovat kulttuuria?

 

Homo Sapiens on kuitenkin samaan Hominoidea-yläheimoon kuuluva kädellinen nisäkäs kuin gorilla ja simpanssikin. Meidän lajityypillinen karvoitus kattaa kaiken muun paitsi limakalvot, kämmenet ja jalkapohjat. Eli varpaissakin kasvavat karvat ovat täysin normaaleja.

 

Kuvat Unsplash

 Toinen mikä kiinnitti huomiota on naisen ihon kuvaaminen todella valkoisena ja virheettömänä. Valkoinen on ihossa ihan samanlainen kuin vaatteissa. Siitä näkyy läpi ja siinä näkyy ylipäätään kaikki. Jokaikinen mustelma, keratiininäppy ja ärtynyt talirauhanen loistaa punaisena todella valkeassa ihossa. Ja kaikki laskimot näkyvät oikeassa valaistuksessa sinisinä läpi. Somen mukaan naiset ovat saaneet miehiltä järkyttyneitä kommentteja mm. siitä että rinnoissa on näkynyt verisuonia. Netissä on valtavasti sivuja koskien rintojen rumia verisuonia ja löysin jopa sivun Montgomeryn rauhasten poistosta, koska ne rumentavat rintaa. Montgomeryn rauhaset on siis niitä nännipihan pieniä, usein hiukan koholla olevia rauhasia, jotka voitelevat nännin ja nännipihan herkkää ihoa. 

Joka puolella kehoa näkyvät verisuonet on miun valkoisen tiikerin raidat. Verisuonten muodostama kuvio, olipa se ulospäin näkyvä tai ei, on yhtä yksilöllinen kuin tiikerin raidat. Kellään toisella ei ole samanlaisia. Se tekeekin kanyloinnista ja muista verisuonitoimenpiteistä hauskoja kun vaihtelua riittää.

Naisten rinnat ja vulva onkin sitten ihan oma osionsa ulkonäköpaineissa. Porno mutta myös muu populaarikulttuuri antaa niistä ihan hillittömän yksipuolista ja epärealistista kuvaa. Kirjasomettajien parissa kiertääkin hauskaa juttua siitä, miten mieskirjailijat kuvailevat rintoja kuin rinnat kuvastaisivat naisten tunteita. 

Oikeastihan välillä rinnat vaan roikkuu mukana, joskus niitä särkee niin, että vaatteetkin on liikaa. Rinnat on eriparisia, nännit ovat sisäänvetäytyneet tai sojottavat täydet valot päällä. Rinnoissa on niitä verisuonia ja strioja (venymäarpia). Nännipihat voi olla todella tummat tai ihan vaaleat ja niiden koko vaihtelee läpimitaltaan parista sentistä kymmeneen senttiin. 

Rintoja on leikattu jo pitkään omakuvaan sopivammiksi mutta viime vuosina on lisääntynyt myös häpyhuulien leikkaukset. Innie - outie -vertailusta kirjoitinkin jo muutama vuosi sitten. Nyt kiinnitin kirjoja lukiessa huomiota siihen, että vaikka seksikohtauksissa ei puhuttu mitään kondomin käytöstä niin naisella ei kuitenkaan mitään putsaustarvetta ilmene seksin jälkeen. Kuin nainen olisi jokin ihmeellinen tyhjiö, joka mystisesti kadottaa sperman jonnekin syvyyksiinsä. Pornossa tämä kuvasto tietenkin on sitten päinvastainen ja sitä spermaa riittää aivan mielikuvituksellisia määriä.

 

Miksi sillä sitten on mitään merkitystä miten naisia kuvataan populaarikulttuurissa? 

Siksi, että vaikka me tiedettäisiin järjellä olevamme normaaleja ja riittäviä, niin jatkuva epärealististen kuvien virta aiheuttaa meissä tunnetason reaktioita. Mistä monelle seuraa painetta muuttua ja tavoitella jotain mikä ei ole mahdollista, jotain minkä tavoittelusta ei seuraa hyvää meidän fyysiselle ja mielen terveydelle. 

Jos ainoa kuvasto mitä meidän nuoret saa eteensä on yksipuolista, täydellisyyttä vaativaa, se ei anna kuvaa todellisista vaihtoehdoista elää tätä elämää.