Korona- ja gradupäiväkirja

Olen nyt neljä viikkoa tuijotellut tätä maisemaa käyden hoitamassa vain pakolliset graduanalyysit, kauppa- ja apteekkiasiat. Välillä on tullut lunta ylhäältä, välillä oikealta tai vasemmalta ja välillä jopa alhaalta päin.

Gradu etenee entiseen malliin, eli noin joka toinen päivä olen innoissani että nyt hoksasin mitä piti tehdä ja joka toinen päivä olen epätoivoinen enkä ymmärrä mitä olen ajatellut edellisenä päivänä.

Koronan vaikutuksen huomaa lähinnä levottomuutena, uutissivustoja tulee päivitettyä paljon useammin kuin normaalisti. Tylsää on ollu pari kertaa mutta se on mennyt minuuteissa ohi. Sukulaisten kanssa on laiteltu paljon viestejä ja kavereiden menoa seurailen somessa.

Somessa koronan myötä on kiertänyt paljon ketjukirjeitä ja haasteita, itseäni moiset ovat lähinnä ärsyttäneet. Samoin Instagramissa lähes päivittäin viestiä laittavat feikkiprofiilit.

Tällä hetkellä huominenkin on edelleen mysteeri, vielä ei ole tullut akuuttia töihinlähtötilannetta joten gradun parissa jatkan ja samalla pakkailen muuttolaatikoita vaikka uudesta asunnosta ja muuton ajankohdasta ei ole mitään hajua.

Päivät menevät rutiinilla ruokailusta toiseen ja illalla nukkumaan. Ulkoilua ja liikuntaa muutenkin voisin lisätä, mutta en halua pakottaa itseäni mihinkään.

Mitä sitten olen tehnyt yksinäni gradun lisäksi? Lukenut kirjoja, vielä enemmän kuunnellut kirjoja etenkin historiaan liittyviä. Jostain syystä haluan kuulla menneistä poikkeusoloista nyt poikkeusoloissa. Sarjoja ja leffoja olen katsonut loppujen lopuksi tosi vähän, jonkin verran YouTube-videoita, niistäkin lähinnä anatomiaa tai jotain muuta järkevämpää. Laittanut ruokaa, pakannut ja ihmetellyt lumisadetta. Nukkunut 10 tuntia joka yö.

Eniten ehkä harmittaa viimeisen opiskelijavapun muuttuminen etäversioksi. Onneksi noita opiskelijavappuja tuli kuitenkin tankattua jo aika monta muistoihin. Myös viimeiset opintosuoritukset muuttuivat kokonaan etäksi. Olisi ollut tosi kiva nähdä kavereita vielä ennen valmistumista mutta kaipa tässä jossain vaiheessa törmäillään.

Eilen sain ensimmäistä kertaa seuraa asuntooni. Kämppis ei vain ole kovin puhelias, joten rauhaa häiritseviltä keskusteluilta on vältytty.

Hirveästi ei kuulumisia ole kirjoitettavaksi kun täällä yksinään pyörii. Osalle yksinasuvista yksin olo on kuulema käynyt jo raskaaksi ja perheelliset taas hajoilevat siihen, että koskaan ei saa olla yksin. Omat fiilikseni ovat vaihdelleet siitä, että olisi kiva jos kaverit ottaisivat enemmän yhteyttä, siihen, että suku voisi lakata pommittamasta viesteillä. Välillä ahdistaa kun ei tiedä yhtään miten kauan tämä kestää ja välillä tuntuu ettei päivässä ehdi tehdä kaikkea mitä halusi.

Lehdissä oli juttuja, että mitä teet kun koronatilanne on ohi. Itse en ole vielä sen kummempaa keksinyt kuin, että ostan pussin irttareita kunhan se on turvallisempaa. Juhannuksena voisi olla kiva päästä vanhempien luokse julkisilla tai juhlia synttäreitä serkkujen kanssa.