Menneiden kesien kesäduunit

Maisemia kesätyöpaikan ikkunasta

 Aloitin viralliset kesätyöt 16-vuotiaana, sitä ennen olin tehnyt lastenvahti- ja siivoushommia. Ensimmäinen kesätyöni oli maaseutumuseossa museo-oppaana. Museo-oppaan työ oli ihan mukavaa, tosin välillä oli pitkiäkin odotusaikoja asiakkaiden välillä. Onneksi sentään oli hyvät sisätilat missä odottaa, sillä muistaakseni oli aika sateinen kesä. Samasta kesästä eteenpäin olin ensin isosena ja sitten täysi-ikäistyttyäni yövahtina rippileireillä ja lastenleirillä. Etenkin yövahtina homma oli välillä mielenkiintoista, pojat etenkin yrittivät vältellä nukkumaanmenoa vaikka millä konstilla. Yhden kerran isosena ollessa taas jahdattiin leirikeskuksen katolle kiivenneitä leirityttöjen poikaystäviä, jotka olivat tulleet yövisiitille.

Isosena olin vielä alkukesästä 2010 ennen armeijaan lähtöä, mutta heinä- ja elokuu meni sitten alokkaana. Seuraavana kesänä olin kesäkuun vielä armeijassa ja loppukesän olin vapaalla ennen muuttoa ja opintojen aloitusta. Huoltopalvelualiupseerina olo tosin tarkoitti välillä "kesätöiden" tekemistä muonituskeskuksessa, tarvittaessa handlaan siis teollisuuskeittiön perushommat.

Ensimmäisen opiskelukesän jälkeen olin kesän vanhemmilla ja heinäkuun työskentelin lihanjalostamolla siivoojana. Ei unelmahommaa, mutta kasvatti opiskelukassaa. Toisen opiskelukesän jälkeen olikin jo niin paljon opintopisteitä, että pystyin tekemään lähihoitajan sijaisuutta sairaalassa. Olin sopinut töistä jo hyvissä ajoin ennen Saksaan vaihtoon lähtöä. Tässä työhaastattelussa tuntuivat painavan eniten se, että olin armeijan käynyt ja mukana opiskelijakunnan toiminnassa. Kun työkokemusta ei vielä ole, on hyvä osallistua johonkin järkevään ja näyttää oma aktiivisuutensa. Sen kesän kiersin keuhko-sisätauteja, sydänosastoa ja neurologiaa. Kolme osastoa oli mielestäni ihan hyvä osastomäärä kiertää, en olisi uutena pystynyt mielestäni toimimaan vielä kaikilla osastoilla ja näin pääsin perehtymään kesän aikana kunnolla kaikkiin kolmeen.

Seuraavana keväänä yhden kielteisen kesätyöpaikkahaastattelun jälkeen iski paniikki, että ei ole kesätöitä ja kun illan laittelin sähköposteja niin seuraavana aamuna niitä oli kymmenkunta. Olin kesän terveyskeskuksen vuodeosastolla ja siellä olin sitten melkein koko seuraavan vuodenkin. TK:n vuodeosasto opetti sairaanhoitajana toimimisesta ihan älyttömän paljon. Terveyskeskussairaaloissa potilasmateriaali on keskimäärin laajempaa kuin erikoissairaanhoidon eli keskus- ja yliopistosairaaloiden erikoistuneilla osastoilla.  Hoito ei perustu "temppuihin" , koneita ei ole paljoakaan kertomassa potilaan voinnista ja lääkevalikoima on rajallinen. Ennen kaikkea terveyskeskuksessa mielestäni korostuu hyvä perushoito, potilaan kohtaaminen päivästä toiseen pitkän hoitojakson aikana ja kotiutuksen, kotona pärjäämisen tai jatkopaikan suunnittelu. Osasto, jossa olin, oli kuntoutusosasto ja potilaat olivat siellä usein niin pitkään, että heidän vointinsa ja päivän fiiliksen oppi tuntemaan hyvin herkkään. Monesti työpäivän parhaita hetkiä on se, kun potilaiden ruokapöydästä meinaa loppua tila, koska se kertoo siitä, että olemme saaneet kuntoutettua potilaita siihen kuntoon, että he kykenevät joko itse tai avustettuna tulemaan päiväsaliin syömään. Parasta tietysti on se, kun potilas lähtee omaisten kanssa kotiin ja tiedät, että hän pärjää siellä. Kohtuu harvassa tietysti nämä tilanteet, paljon terveyskeskuksesta siirrytään myös palveluasumiseen, mutta sekin, kun ihmiselle löytyy mieluinen paikka, jossa saa apua ja johon omaisten on helppo tulla tervehtimään, on hyvä juttu. 

Polku kotiin kesätöistä

Tähän väliin ehkä hyvä todeta, että Attendo ei ollut ostanut kaikkia palveluasumisyksiköitä vielä tuohon aikaan ja potilaan siirtyessä jonnekin asukkaaksi, pystyi vielä luottamaan laatuun. Kokkolassa tosin tuntuu edelleen toimivan, tällä viikolla Kokkola-lehtikin uutisoi, että siellä on sekä kunnallisella että yksityisellä sopimuksen vuoksi paremmat hoitajaresurssit palveluasumisessa.Resursseja on toki leikattu myös kunnallisesta terveydenhuollosta paljon jo sinä lyhyenä aikana minkä minäkin olen alalla ollut ja se stressaa hoitajaa, on kiire, tiedät ettet ole tehnyt työtäsi kunnolla ja joskus oikeasti pelottaa laittaa potilas kotiin tai laitokseen kun tietää, että potilas ei ole riittävän hyvässä kunnossa pärjätäkseen.

Valmistumisen jälkeen olin siis kesän vielä kuntoutusosastolla, minkä jälkeen muutin syksyllä Kuopioon ja olin sekä talven, että seuraavan kesän keuhko-sisätaudeilla erikoissairaanhoidossa. Koko vuosi oli aika rankka uuden kaupungin, uuden työpaikan ja uusien ihmisten kanssa. Töissä tuli ihan älyttömästi uutta asiaa, uusia laitteita, lääkkeitä ja hoitoja. Toisaalta myös toimintakulttuuri on täällä Itä-Suomessa erilainen kuin lännessä. Ja osa tarvikkeista ja apuvälineistä on muuten erinimisiä idässä ja lännessä. Vielä kun Savoon tuli, niin potilaiden ymmärtäminen oli alkuun välillä melko kankeaa.

Sitten pääsin yliopistoon ja palasin varsinaiseksi kesätyöläiseksi. Ensimmäisen yo-vuoden jälkeen olin sisätautiosastolla, mikä tuntuu kaikkein eniten omalta jutulta. Sisätautipotilaiden kanssa leikitään välillä salapoliisia ja niin lääkärit kuin hoitajatkin arvuuttelevat oireiden syytä, ennen kuin tutkimusvastaukset tulevat. Toki suurin osa on aika perusdiagnooseja, ruusuja, sydämen vajaatoiminnan pahenemisia, tulehduksellisten suolistosairauksien pahenemisia, diabeetikoiden verensokeriongelmia mutta kyllä sinne mukaan mahtuu välillä hyvinkin ihmeellisiä tauteja. Viime kesän olin sitten osin keuhkolla, osin sisätaudeilla.

Erikoissairaanhoito on opettanut paljon laajemmin sairauksista ja niiden akuuttivaiheista ja mielestäni tuo kombo; ensin terveyskeskussairaala, sitten erikoissairaanhoidon vuodeosastot on ollut oman oppimisen ja sairaanhoitajana kehittymisen kannalta hirmuisen hyvä. Toki toiset löytävät heti valmistumisen jälkeen sen oman juttunsa, mutta muutoin suosittelen kyllä katsomaan ja kokeilemaan vähän laajemmin niin oman alan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaikista kesätöistä on jotain oppinut ja nyt kun opinnot alkavat hitaasti kallistua loppupuolelle, on aika vahva fiilis hakea mihin vaan itseä kiinnostaviin tehtäviin, koska tietää että vaikka kaikkea ei uudessa työssä osaakaan, varmasti oppii ja pärjää.