Kuvaa tissejään keskellä yötä #tissiviikko

Tällä viikolla on kuulema somefeedit täyttyneet tissikuvista. Oma somenkäyttö kun on aika rajoittunutta niin en ole nähnyt kuin Iltalehden uutisoimat tissit. Blogeissa on näkynyt sekä kampanjoivia postauksia, että kampanjan toimintatapaa kritisoivia. Itsekin mietin pitkään mitä mieltä olen tissien postailun voimaannuttavasta vaikutuksesta. Sinälläänhän kampanja on hyvällä asialla, rintojen yliseksualisoiminen on ärsyttävää ja olisi kannustettavaa, että jokainen nainen voisi hyväksyä rintansa osana kroppaansa.

Tissit piilossa

Toisin paikoin kritisoitiin ajatusta, että tissit ovat vain lasten ruokintaa varten eivätkä seksuaaliset. En ole niin tarkkaan perehtynyt kampanjaan mutta käsitykseni oli, että kyse oli vain YLIseksualisoimisen vastaisuudesta. Toki rinnat ovat myös osa naiseutta ja seksuaalisuutta, toisille hyvinkin erogeeninen alue. Toisilla vertautuvat lähinnä varpaisiin, päivän jälkeen yhtä hikiset ja haisevat.

Mahdotonta ottaa tissietä ilman kaksoisleukaa.

Silloin aikoinaan kun tissit kasvoivat, niitä tuli esiteltyäkin paljon enemmän. Ne oli jollain tapaa ehkä viiksiä vastaava aikuisuuden merkki, jonka esittelyä tietyissä rajoissa yhteiskunta, vaateteollisuus ja media jopa kannustaa. Iän myötä kun tissihiki, lihaan painuvat olkaimet ja järjettömän kalliit liivit ovat enemmän arkipäivää, ei tissejä tarvitse tarjota jokaisen silmille. Toisaalta sekasaunat, liivittömänä ulkona pyörähtäminen (max roskien vienti, koska muuten sattuu) ja oven avaaminen yöpuvussa on normaalistunut kun niitä tissejä ei enää niin mieti. Mukanahan nuo hengaa.

Hoitajana näkee monenlaisia tissejä. Vielä on näkemättä vanhuksella kattoon sojottavat silikonit (tulevaisuudessa mielenkiintoista nähdä miten nykyiset silikonitissit käyttäytyvät kun muu kroppa valuu) mutta on nähty napatissejä, eriparitissejä, poistettuja tissejä, pieniä tissejä, isoja tissejä ja miestissejä. Kirjo on aika valtava ja vaikka toivoisin, että jokainen voisi hyväksyä vartalonsa sellaisena kuin se on, on toisaalta nykypäivänä mahdollisuus mennä veitsen alle jos se itsetunto on kiinni tisseistä. Voisin itsekin kuvitella pienentäväni ja nostavani tissejä jos nämä vielä tästä kasvavat ja valuvat esim. lasten myötä.

Kuvia ottaessa totesin tissien kuvaamisen olevan melkein yhtä vaikeaa kuin sopivien liivien löytämisen. Ostin parit uudet liivit kun vanhoissa alkoi pelottaa, että lyö itsensä tisseillä tajuttomaksi. En tykkää liiveistä, ainakaan paria tuntia pidempään päällä, mutta pomppimisen aiheuttaman kivun vuoksi niitä on pakko pitää. Ja yhteiskunnan. En tykkää myöskään siitä, että liivejä on pakko pitää, koska niitä nyt kuuluu pitää, että paita näyttää oikealta eikä nännit näy.

Myös se, että bikineissä tissien esittely on ok, mutta näkyvä rintaliivin olkain, takaosa tai kuppi aiheuttaa hämmennystä. Toivon, että jokainen saisi peittää tai olla peittämättä rintojaan ja muutakin kroppaansa niin kuin haluaa. Toki ympäröivän tilanteen huomioiden ja muita kunnioittaen. Ja että muutkin kunnioittaisivat sitä, miten rintojen omistaja haluaa ne peittää.