Opiskeluvapaa viikonloppu Hämeenlinnassa

 Olin viime viikon perjantaina työreissulla Tampereella ja jatkoin siitä Helin kanssa viettämään viikonloppua Hämeenlinnaan.

Aloitimme suoraan Hämeen linnasta. Olimme hiukan ajoissa ja linna ei ollut vielä auki vaan kävimme kiertelemässä linnan ympäryksiä pakkasaamussa.


Sisäänpääsyn hintaan kuului opastus ja linnan historiasta saikin paljon enemmän irti oppaan kanssa. 
 

 Linnasta siirryimme keskustaan, jossa oli vielä aikaa ennen pöytävarausta ja matkalla ravintolaan bongasin divarin. Antikvaria Poppa Joe oli niitä paikkoja, joihin minä voisin jumiutua loppuiäkseni.


Toinen jumiutumisen arvoinen paikka tai ainakin paluun arvoinen, oli Ravintola Uoma. Uomassa on viikoittain vaihtuva viikkomenu ja kun katson tämän viikon menua, alkaa kuola taas valua. Viime viikon menu oli myös aivan mahtava ja tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni vapaaehtoisesti sieniruokaa. 

Suppilovahverovaahto & perunasipsit oli aivan älyttömän hyvää. Kevyttä mutta kermaista ja niin suussa sulavaa.


Pääruokana Maalaiskananrintaa, valkosipulilohkoperunoita, salottisipuli -pinaattisalaattia & romesco -kastiketta.

Älyttömän hyvää tämäkin. 


Jälkkärinä Vadelmajäätelöä, suklaamoussea & marinoituja vadelmia. Hyvää tämäkin, mutta alku- ja pääruoka olivat vielä parempia.


Sitten siirryimme Scandic Aulankoon. Huoneemme oli hyvin riisuttu versio, tuli ihan tunne, että huonekaluja ja tavaroita oli viety pois, mutta kyllä huoneessa viihtyi yhden yön.


Huoneessa oli parveke mutta pakkasta oli sen verran, ettei tullut sitä hyödynnettyä kuin jääkaappina. Maisema huoneesta oli kyllä kiva. Tuohon oikealle jää kylpylä.
 
Kylpylässä kävimme illalla palelemassa, 32 asteinenkin vesi tuntui vilukissasta kylmältä. Vesijumppa kuntoaltaassa kyllä lämmitti sitten ja viimeistään naistenpuolen kolme saunaa.


Sunnuntaina kävimme aamupalalla, joka oli kaurapuuroa lukuunottamatta hyvä. Puuro oli vetistä ja mautonta. Sitten lähdimme reippailemaan Aulangon puistometsään, josta löytyy englantilaistyylinen maisemapuisto ja näköalatorni. Puistometsässä on kaksi tekolampea, polkuja ja pieniä rakennelmia sekä mäkeä kiivettäväksi.


Pakkasaamu ja astma on hirveän näppärä yhdistelmä mutta niin vaan sitkeästi pienissä pätkissä kiipeäminen onnistui.
 

 Merrelin kitkat
olivat kyllä todella tarpeen, etenkin alastullessa.

Maisemat olivat kyllä kiipeämisen arvoiset vaikka näköalatorni olikin kiinni. Vieressä on kuitenkin näköalatasanne joka itsessään on jo mäntyjen latvan tasossa. Vähemmän liukkaalla ja enemmällä ajalla olisi Aulangon järveä voinut kiertää pitkin Sibeliuksen metsää.

Kiva reissu oli.

Kommentit

Suosittuja tässä blogissa

Polar Ignite - hutiostos?

Kosmetiikkajoulukalenterit 2021; eeppinen listaus

Innie vai outie