Jaksamisen rajojen opettelua
Vuosi alkaa hiljalleen olla loppumassa ja näin joulun alla on ihan hyvä hetki miettiä myös omaa jaksamistaan. Itsellänihän ei tänä vuonna ollut kesälomaa, eikä ole joululomaakaan, koska menen jouluksi töihin. Viime vuodet olenkin joutunut opettelemaan oman jaksamiseni rajoja ihan kunnolla. Pari kertaa liian pitkälle rajojani venyttäneenä olen oppinut ainakin sen, että se raja tulee vastaan välillä ihan yllättämällä.
Omaa jaksamista on auttanut selkeästi pari-kolme eri tekijää. Yksi niistä ja ehkä jopa se suurin on ollut opetella sanomaan EI. On pitänyt opetella sanomaan EI niin järjestöhommissa, töissä kuin ehkä vaikeimpana itselle. EIn kautta olen saanut vähennettyä tehtäviä hommia, oppinut delegoimaan niitä muille ja olemaan kokematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vaan repeä kaikkeen.
Päänsisäisissä keskusteluissa EI tulee esille usein siinä, että haluaisin haalia mielenkiintoisia kursseja ja harrastuksia ja osallistua kaikkeen vaikka tiedän, että lopulta en jaksa. Välillä onkin ollut tiukassa perustella itselleen miksiEI mutta hiljalleen hyvä tulee.
Toinen iso asia on ollut aikatauluttaminen ja arkirytmi. Minullahan ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista viikko- eikä aina vuorokausirytmiäkään vuosiin. Sh-opinnotkin olivat epäsäännöllisiä ja harjoitteluissa tehtiin vuorotöitä ensimmäisestä keväästä alkaen ja kolmivuoro on kulkenut mukana siitä asti. Etäopiskelijana viikonpäivät eivät hirveästi eroa toisistaan ja kun väliin vielä heittää yövuoroja, on rytmi aivan sekaisin.
Tänä syksynä en ole tehnyt töitä vaan olen viikot käynyt harjoittelussa ja gradun kirjoituksessa ja viikonloppuisin en ole koskenut kouluhommiin. Toki en edelleenkään mitään 8-16 päiviä ole tehnyt, mutta kuitenkin lähes päivittäin olen KuLTulla käynyt. Etenkin nyt marraskuussa on tuntunut, että nukun 10 tuntia ja haukottelen loput 14. Naapurit ovat olleet poikkeuksellisen aktiivisia meluamaan öisin ja olen ollut muutoinkin väsynyt ja tällä hetkellä tuntuu turhalta istua kasista neljään, koska olen siitä ajasta vain pari-kolme tuntia oikeasti tuottelias.
Kolmas asia on ollut opetella tekemään sitä kuuluisaa eimitään. Välillä se on äänikirjaa tai lukemista, välillä aivotonta YouTuben katselua, välillä micron pesua mutta joka tapauksessa asioita, jotka eivät ole to-do-listalla. Välillä raja laiskottelun ja oman jaksamisen ylläpitämisen välillä on häilyvä mutta pienellä tasapainottelulla tulevat sekä asiat tehdyksi, että jaksettua taas seuraavat haasteet. Vielä kun tuon asioiden viime tippaan jättämisenkin oppisi pois niin asiat sujuisivat aika vaivattomasti.
To-do-lista on itselleni myös oleellinen jaksamisen kanssa. Ihan sen vuoksi, että kun asia on kirjattu ylös, se ei jää enää rasittamaan muistikapasiteettia tekemättömien töiden puolelle. Käytän hommaan ilmaiskalenteria ja aloitan maanantaiaamun kohdalta joka riville kirjoittamaan tekemättömiä hommia. Sunnuntaiaamuisin katson, mitä listalla on vielä tekemättä ja siirrän ne seuraavalle viikolle suunnitellen aikataulua ja priorisoiden tehtävät ja sitten jatkan rentoa sunnuntaita. Näin ei tarvitse käyttää sitten sunnuntai-iltaa maanantaita murehtien.
Listalla on sekä erittäin akuutteja asioita mutta myös tee kun ehdit asioita mutta helpottaa ainakin omaa mieltäni, että ne ovat kirjoitettuna ylhäällä.
Pikkujoulukaudella on myös syytä muistaa ne jaksamista tukevat peruspilarit. Ravitseva ruoka, kunnon yöunet ja liikkuminen ovat tarpeen etenkin jos alkoholipitoisia myöhään yöhön venyviä pikkujouluja on useammat. Itselläni ei taida olla yksiäkään bilepikkujouluja tiedossa ja toisaalta työt alkavatkin jo vajaan parin viikon päästä. Kun onhan se joulukin jo aivan kohta.
Mitä sinä teet oman jaksamisesi eteen?
 |
| Tonttukuvat äidin ottamia, muut omia. |
Omaa jaksamista on auttanut selkeästi pari-kolme eri tekijää. Yksi niistä ja ehkä jopa se suurin on ollut opetella sanomaan EI. On pitänyt opetella sanomaan EI niin järjestöhommissa, töissä kuin ehkä vaikeimpana itselle. EIn kautta olen saanut vähennettyä tehtäviä hommia, oppinut delegoimaan niitä muille ja olemaan kokematta huonoa omaatuntoa siitä, etten vaan repeä kaikkeen.
Päänsisäisissä keskusteluissa EI tulee esille usein siinä, että haluaisin haalia mielenkiintoisia kursseja ja harrastuksia ja osallistua kaikkeen vaikka tiedän, että lopulta en jaksa. Välillä onkin ollut tiukassa perustella itselleen miksiEI mutta hiljalleen hyvä tulee.
Toinen iso asia on ollut aikatauluttaminen ja arkirytmi. Minullahan ei ole ollut oikeastaan minkäänlaista viikko- eikä aina vuorokausirytmiäkään vuosiin. Sh-opinnotkin olivat epäsäännöllisiä ja harjoitteluissa tehtiin vuorotöitä ensimmäisestä keväästä alkaen ja kolmivuoro on kulkenut mukana siitä asti. Etäopiskelijana viikonpäivät eivät hirveästi eroa toisistaan ja kun väliin vielä heittää yövuoroja, on rytmi aivan sekaisin.
Tänä syksynä en ole tehnyt töitä vaan olen viikot käynyt harjoittelussa ja gradun kirjoituksessa ja viikonloppuisin en ole koskenut kouluhommiin. Toki en edelleenkään mitään 8-16 päiviä ole tehnyt, mutta kuitenkin lähes päivittäin olen KuLTulla käynyt. Etenkin nyt marraskuussa on tuntunut, että nukun 10 tuntia ja haukottelen loput 14. Naapurit ovat olleet poikkeuksellisen aktiivisia meluamaan öisin ja olen ollut muutoinkin väsynyt ja tällä hetkellä tuntuu turhalta istua kasista neljään, koska olen siitä ajasta vain pari-kolme tuntia oikeasti tuottelias.
Kolmas asia on ollut opetella tekemään sitä kuuluisaa eimitään. Välillä se on äänikirjaa tai lukemista, välillä aivotonta YouTuben katselua, välillä micron pesua mutta joka tapauksessa asioita, jotka eivät ole to-do-listalla. Välillä raja laiskottelun ja oman jaksamisen ylläpitämisen välillä on häilyvä mutta pienellä tasapainottelulla tulevat sekä asiat tehdyksi, että jaksettua taas seuraavat haasteet. Vielä kun tuon asioiden viime tippaan jättämisenkin oppisi pois niin asiat sujuisivat aika vaivattomasti.
To-do-lista on itselleni myös oleellinen jaksamisen kanssa. Ihan sen vuoksi, että kun asia on kirjattu ylös, se ei jää enää rasittamaan muistikapasiteettia tekemättömien töiden puolelle. Käytän hommaan ilmaiskalenteria ja aloitan maanantaiaamun kohdalta joka riville kirjoittamaan tekemättömiä hommia. Sunnuntaiaamuisin katson, mitä listalla on vielä tekemättä ja siirrän ne seuraavalle viikolle suunnitellen aikataulua ja priorisoiden tehtävät ja sitten jatkan rentoa sunnuntaita. Näin ei tarvitse käyttää sitten sunnuntai-iltaa maanantaita murehtien.
Listalla on sekä erittäin akuutteja asioita mutta myös tee kun ehdit asioita mutta helpottaa ainakin omaa mieltäni, että ne ovat kirjoitettuna ylhäällä.
Pikkujoulukaudella on myös syytä muistaa ne jaksamista tukevat peruspilarit. Ravitseva ruoka, kunnon yöunet ja liikkuminen ovat tarpeen etenkin jos alkoholipitoisia myöhään yöhön venyviä pikkujouluja on useammat. Itselläni ei taida olla yksiäkään bilepikkujouluja tiedossa ja toisaalta työt alkavatkin jo vajaan parin viikon päästä. Kun onhan se joulukin jo aivan kohta.
Mitä sinä teet oman jaksamisesi eteen?
Kommentit
Lähetä kommentti