Gastroskopia eli mahantähystys

 Lihavuusleikkaukseen valmistautuessa yksi tutkimus johon saattaa joutua on gastroskopia eli mahan tähystys. Siinä voidaan tutkia ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tilanne ja ottaa koepalat helikobakteerin poissulkua varten. Itse halusin gastroskopiaan senkin vuoksi, että olen käyttänyt refluksiin lääkkeitä jo 10 vuotta. Refluksi voi pitkäaikaisena ja hoitamattomana aiheuttaa tulehduksen ruokatorveen ja myös solumuutoksia. Samalla saatiin suljettua pois myös palleatyrä vatsaoireiden taustalta. Olin kuulema ensimmäinen lihavuuspolin potilas, joka on nimenomaan pyytänyt gastroskopiaa, koska ei se nyt varsinaisesti mukava tutkimus ole.

Olen itse ollut sisäpolin harjoittelussa mukana avustamassa gastroskopioissa mutta ei sen kummempaa muistijälkeä ollut enää niistä 10 vuoden takaisista. Tutkimukseen ei tarvinnut sen kummemmin valmistautua kuin olla ravinnotta ja ottaa säännölliset lääkkeet ohjeen mukaan pari tuntia ennen tutkimusta. Sain onneksi ajan aamupäivälle kun välillä ravinnotta olo tekee tosi huonon olon. Nyt meni kaikki kuitenkin ihan ok ja pääsin bussilla ongelmitta Peijakseen.

Tutkimuksen alkuun sain lääkemitallisen Cuplaton-liuosta hajottamaan ilmakuplia mahasta. Sitten asetuin vasemmalle kyljelle ja sain pään alle suojat ja suuhun hammassuojuksen. Tähystin on vajaan sentin paksuinen taipuisa putki, jonka nieleminen oli se pahin osa tutkimusta. Röyhtäilin ja yskin mutta kun hengitin ohjeiden mukaan syvään ja pidätin aina hetken henkeä, olo helpotti. Tähystimen liikkuminen nielussa tuntui, mutta koepalojen otto taas ei tuntunut ollenkaan. Muutama minuutti hengittelyä ja tutkimus oli ohi. Suuhun oli kertynyt sylkeä vaikka sen sai antaa valua suojille. Vähän aikaa piti kakoa sitä pois ja niistää nenää ja kuivata vuotaneita silmiä. Kaikki näytti kuulema hyvältä ja koepalojen tulokset tulevat sitten aikanaan.

Tulin bussilla kotiin ja koska Peijas on tuolla hornantuutissa idässä, niin puolen tunnin syömättäoloaika puudutuksen jälkeen täyttyi jo matkan aikana. Eli kotona sai sitten jo syödä. Kurkkasin kurkkuun ennen syöntiä kun vasen puoli oli hiukan arka. Ei mikään ihmekään kun kurkun vasen puoli on pieniä mustelmia täynnä. Syömään pystyi ihan hyvin, kipu ei ole samanlaista kuin oikeassa kurkkukivussa vaan lähinnä tuntee, että jotain on tehty. Mulla kun on vahva mustelmataipumus muutenkin niin tarkemmin katsoessa huomasin kasvoillakin pieniä verenpurkaumia eli petekioita. Mulla niitä tulee esimerkiksi oksentamisen ja joskus jopa kovan yskimisen yhteydessä.

Pisamia tosin on niin paljon tähän aikaan vuodesta, että kukaan muu ei petekioita erota kasvoista. Etenkään huomenna kun ne jo haalistuvat. Loppupäivän röyhtäytteli ja vaikka kotona söikin niin tällä helteellä puoli päivää syömättä ja juomatta aiheutti tietenkin sitten illaksi päänsäryn. Kierukan laitto kuukausi sitten oli kuitenkin mielestäni epämukavampi eikä sekään mikään mahdottoman paha ollut.