Tyylikriisi

 Lomilta paluun jälkeen olen käynyt toimistolla noin kerran viikkoon ja tyhjässä toimistossa ei sinällään ole ollut väliä mitä päällä on. Koska säät on olleet sateisia melkein jokaisena toimistopäivänä, on nopeasti kuivuva ohut mekko ollut monesti paras ratkaisu. Päivässä parasta on sitten kun kotiin tullessa voi mekon heittää pois ja hillua loppupäivän mekon alta paljastuvassa jumppaninja-asussa eli topissa ja sortseissa tai leggareissa.

Jostain syystä olen kuitenkin nyt alkusyksystä ollut vähän hukassa vaatteiden kanssa. Johtuu ehkä siitäkin, että vaatteetkin on hukassa kun vaatekaappi on sotkussa. Mutta ylipäätään olen arponut hiustenvärjäämisen kanssa ja muutoinkin. 

Olen jostain syystä katsellut muotibloggaajien juttuja inspiraatiota saadakseni ja lukenut työvaatetuksesta ja melkein tekisi mieli ostaa hoitajan paita farkkujen kaveriksi nyt alkavalle korkeakoulukiertueelle. Olisi kaikkein luontevinta laittaa työpaita päälle, kynätasku taskuun ja nimikyltti rintaan. Mutta koska teen töitä ihan omissa vaatteissa ja kiireviikoille pitäisi pohtia vaatteet edeltävänä viikonloppuna, tuntuu siitä olevan liikaa vaivaa. Toki osin voin ja teenkin kuten viime vuonna ja menen useamman viikon niillä tietyllä viidellä tunikalla, jotka kulkevat hyvin matkalaukussa ja ovat mukavia junassa. Mutta kun haluaisi käyttää muutakin. 

Yksi iso epämukavuusasia on tässä vaiheessa farkut. Viime talven molemmat työfarkut hajosivat ja koska on ollut niin lämmintä, en ole vielä saanut ajettua uusia työfarkkuja sisään. Toinen on se, että uusin puhelimeni ja uusi ei mahdu farkkujen taskuun vaan on pakko lisätä varustukseen vielä käsilaukkukin. 

Kun raahaa aamukuudelta junaan matkalaukkua, roll-up-koteloa, reppua ja käsilaukkua, niin mukavuus ja helppous on aika korkealla vaatekriteereissä. Ensimmäisen barbiekuvan outfitin kanssa ongelmana olisi jakun riisuminen junassa, jos jakku ei jousta, kauluspaidan nappien kiinni pysyminen ja hameen joustavuus pendolino-junaan matkalaukkua nostaessa.

Lippalakki päässä on se kaikkein tutuin versio itsestäni, johtuen pitkien hiusten, tuulen, huulikiillon ja silmälasien yhdistelmästä. En barbiemaisesti osaa pitää tukkaa auki sen epäkäytännöllisyyden vuoksi. Tuota punertavaa väriä, joka viimeisessä kuvassa on, olen juuri hiuksiin pohtinut, haluaisin jotain uutta mutten haluaisi siihen värjäyskierteeseen, josta kerran olen tapellut irti. 

Toisaalta kaikki barbie-minän asut ovat sellaisia, joissa voisin itseni kuvitella oikealle kropalle modattuina, mutta tähän työnkuvaan ne toimivat hiukan heikosti. Työnkuvaan ja Suomen sääoloihin, kun pitää saman päivän aikana varautua Helsingin ja Oulun säähän. Varmaa on tietysti ainakin se, että molemmissa tuulee. 

Millaista teidän työpukeutuminen on näin syksyllä? Kiinnostaisivatko syksyn asukuvat?