Soluasumisen ihanuudet ja kauheudet

 Yle on taas tällä viikolla kirjoitellut soluasumisesta kun hallitus miettii opiskelijoiden asumistuen mallia. Sinällään olen yhteisöllisen asumisen kannalla ja solussa asuminen kasvattaa kyllä paljon mutta onhan siinä aina riskinsä kun ihan vieraiden ihmisten kanssa joutuu asumaan. 

 

Tankkari 5:m solut olivat tuolloin 2011 vielä kalustettuja soluja. Kuvat on muuttopäivältä sen jälkeen kun äidin kanssa saatiin huone siivottua. Oli aika törkyisen pölyinen.

Itse olen asunut kahdessa eri solussa, molemmissa sairaanhoitajaopintojeni aikana. Kokkolassa Tankkari vitosessa asuin kolmen hengen solussa, jonka erikoisuutena oli jokaiseen soluhuoneeseen kuuluva oma kylppäri. Neljään vuoteen, jotka solussa vietin, ehti olla 12 eri kämppistä, joista läheisimmiksi jäivät ne ensimmäiset. Heidän kanssaan tulee oltua yhteydessä lähinnä ammatillisissa asioissa. 

Solussa riitoja aiheuttaa yleensä siivous ja keittiöiden pienet tilat. Jostain syystä soluihin suunnitellaan samankokoisia keittiöitä kuin normaaliasuntoihin huomioimatta, että siellä on kahden tai useamman talouden tarvikkeet samassa jääkaapissa ja pienessä pakastelokerossa. En ole itsekään paras kämppis siivoamisen ja etenkään tiskien suhteen mutta muuttopäivänä jääkaapissa nestemäiseksi muuttunut selleri oli kyllä mielenkiintoinen tervetulotoivotus. 

 

Tarjottujen kalusteiden laatu oli aika heikko ja osa kämppiksistä toikin omia kalusteita ja sitten niitä ylimääräisiä oli joko yhteisissä tiloissa tai ullakolla.

Jonkun kämppiskombon aikaan saimme myös huomautuksen eteisen seinien siivottomuudesta vuokranantajalta vaikka kyseisessä asunnossa tultiin suoraan sisään keittiöön eikä mitään eteisen seinää ollut. Vuokranantajan edustajat myös tulivat sisään milloin minkäkin asian vuoksi kun kämppikset vaihtuivat niin nopeaan. Samoin vartijat kävivät ihmeen usein valittamassa melusta jo selvästi ennen hiljaisuutta, minkä epäilen johtuneen siitä, että meidän porukka oli niin kansainvälinen.

Vuosien mittaan ehti kämppiksinä olla vaihtareita, kollegoja ja pari alaikäistä kämppistä. Opiskelijasolussa kun voi vuokranantajasta riippuen olla myös amiksen opiskelijoita. Tai kuten omalla kohdallan, kaksoistutkinnon, ja pääsin nauttimaan vanhojen tansseistakin yhtenä vuonna. Yksi kämppis kävi töissä ja aina iltavuoron jälkeen onnistui iltapalaa laittaessaan saamaan palovaroittimen huutamaan. Toinen lähti pidemmäksi aikaa pois, laittoi oven lukkoon ja palovaroittimen paristo loppui. Varoittimen huutoa kuunneltiin viikonloppu ennen kuin huolto tuli siihen pariston vaihtamaan. 

Oma pikkuruinen kylpyhuone oli kyllä näppärä ja kun asuin nurkkahuoneessa niin sain kylppäriin vielä pienen ikkunankin.

 

Yhtä kämppistä en koskaan edes tavannut. Hän oli muuttanut sisään ja jossain vaiheessa vanhempansa hakivat hänen tavaransa pois mutta postia tuli sitten senkin edestä. Erilaiset jaksamisen ja elämänhallinnan vaikeudet näkyvät soluasumisessa myös kämppiksille. Toisaalta myös niitä ilon hetkiä on soluissa jaettu. Istuttu iltaa höpöttämässä, tutustuttu kämppisten kavereihin ja harjoiteltu kanylointia olohuone veressä. 

Edelliset vuokralaiset tuppaavat myös jättämään soluihin tavaraa. Joskus ihan hyvälaatuista ja olen itsekin sosialisoinut solun kaapista kattilan itselleni. Joskus, kuten homeisen parvekkeenmaton, tupakantumppien ja tyhjien pullojen kohdalla, taas uusille asukkaille syntyy lisävaivaa muuton yhteydessä.

Toinen solukokemukseni on Saksasta Fuldasta. Siellä meillä oli kuuden hengen sekasolu. Eli siis miehiä ja naisia molempia samassa asunnossa. Minun lisäkseni meitä oli yksi irlantilainen, kaksi venäläistä, yksi iranilainen ja yksi afrikkalainen, jonka kotimaata en enää muista koska hän ei oikeastaan kommunikoinut meidän muiden kanssa ja muutti pian pois. Venäläiset ja irlantilainen olivat vaihdossa saman jakson kuin minäkin. Tosin heillä oli koulua noin 6 tuntia viikossa samalla kun minä tein joka arkipäivä sairaalassa harjoittelua aamukuudesta kahteen iltapäivällä. 

Lue lisää: Vaihtokokemukseni

 

Myös Saksan asuntoni oli kalustettu, siellä oli kalusteet astetta tukevammat.

Saksan huoneessani oli oma vesipiste ja lavuaari. Asunnossa oli sitten kaksi vessaa ja kaksi suihkua, joista ei tullut koskaan kunnolla vettä. Muoviset suihkukopit ja viisi pitkähiuksista naista olivat tosi hyvä yhdistelmä vaikka jokainen siivosikin hiuksensa pois. Viemäri veti niin hyvin että suihkun aikana oli pakko pitää taukoja ettei vesi tullut kopista ulos. 

 

Etenkin vaihtareille oli ihan kätevää, että solussa oli kalusteiden lisäksi myös keittiövarustusta valmiina ja esimerkiksi vessapaperi tuli vuokranantajan puolesta. Siivooja kävi siivoamassa vessat ja tuomassa vessapaperia. Tosin pitkinä viikonloppuina piti ostaa itse paperia kun va:n paperi ei riittänyt. Saimme myös ukaasin, että jos uunia ei pestä, otetaan siitä sulake pois. En tiedä kenen sotkut uunissa oli mutta minä ne pesin lopulta. 

Saksassa tuli myös yksi setti lakanoita huoneen mukana.

 

Molemmissa soluissa pyykinpesu oli mielenkiintoinen rumba. Saksassa sen vuoksi että koneeseen piti olla 50 sentin kolikoita, joista puoliakaan kone ei kuitenkaan ikinä hyväksynyt. Suomessa taas maksettiin puhelimella, mikä itsellä toimi mutta vaihtarikämppiksillä ei, koska heillä oli prepaid-puhelimet. Eli pyykkiä pestiin sitten minun puhelimen kautta. 

Itselläni oli kaikenkaikkiaan tuuri kun kukaan 17 kämppiksestä ei osoittautunut sen ongelmallisemmaksi. Vaikka välillä vähän ärsytettiin suuntaan tai toiseen niin pääosin soluasuminen sujui hyvin. Itsellä toki oli 12 kk inttiä takana kun soluun muutin ja oma huone ja vessa tuntui jo aika luksukselta. 

Kokkolan asunnossa yläkerran solusta kantautuva melu oli ongelmallisempi kuin kämppisten äänet. Toisaalta ihan sama ongelma oli Kuopiossa opiskelijayksiössä kun naapurit olivat solukämppiä ja vaihtarit pitivät välillä erityisen äänekkäitä bileitä. Ja toisaalta Vantaalla vuokra-asunnossa on ihan samalla tavalla välillä meluisaa ja rauhatonta. Joko asukkaista tai rakennustöistä tai tienkunnostuksesta johtuen. 

Vimeiset kahdeksan vuotta olen asunut yksin ja välillä mietin, että kämppis tai yhteisöllisempi talo voisi olla ihan kiva. Toki kämppiksen kanssa asuminen vaatisi jo sitten isompaa asuntoa, jotta molemmille riittää myös sitä oikeasti omaa tilaa. Vaikka meidänkin talossa tervehditään rapussa, niin naapurit vaihtuvat aika tiuhaan eikä heihin tutustu. Pihaa ei oikein ole ja kerhohuone toisessa rapussa ei oikein houkuttele mihinkään yhteiseen. Itse tykkäisin kyllä tuntea naapurini ja joskus järjestää jotain pientä yhteistäkin talossa. 

Mutta on tämä oma rauha kyllä myös ihana. Ei tarvitse miettiä siivousvuoroja tai sopia mikä on kaikille käypäinen vessapaperi eikä arpoa milloin voi kutsua kavereita kylään. Mahtuuko oma kattila tai paistinpannu hellalle tai onko keittiöveitset kadonneet viikonlopun aikana. Eikä kukaan ole tähän mennessä sotkenut tätä hissiä ketsupilla. 

Millaisia solukokemuksia sulla on?