Kokeillaan jotain uutta! Kirja-arvostelussa Pippa Laukan Urheilulääkäri
Ajattelin kokeilla kiinnostaisiko teitä kirja-arvostelut terveysaiheisista laajalle yleisölle suunnatuista kirjoista. En puutu sen tarkemmin kirjoittajiin vaan yritän pysyttäytyä itse kirjassa.
Pippa Laukan Urheilulääkäri- kirja (Fitra 2016) valikoitui ensimmäiseksi ihan sen vuoksi, että todella moni asia jäi häiritsemään sitä lukiessa. En ole itse lääkäri mutta olen kuitenkin lukenut vähän päälle neljäsataa opintopistettä terveystieteitä, joten omasta mielestäni olen pätevä muutaman kommentin heittämään.
Kirjassa on sivuja 214 ja kun yllä olevassa kuvassa on vain ensimmäinen aukeama sisällysluettelosta, on selvää, että kyseessä on pelkkä pintaraapaisu. Kirjassa yritetään käsitellä kaikki terveenä treenaamisesta sairasteluun ja vammoihin, ja vaihdevuosista uneen. Lisäksi kirjassa on mielestäni hyvin irrallisiksi jääviä henkilökohtaisia kuvauksia eri ihmisiltä.
Takakannen tekstissä kuvataan kirjan soveltuvan aktiiviliikkujille ja urheilijoille. Kirjaa lukiessa huomaa selkeästi, että kirja on suunnattu jo aktiivisesti urheileville ihmisille, joilla on resursseja personal traineriin ja yksityisiin lääkäripalveluihin ja joiden elämässä liikunta on priorisoitunut hyvin korkealle.
Kun moni asia on kirjassa ohitettu hyvin kevyellä käsittelyllä, niin kappaleet yrittäjyydestä ja häkämittarin tärkeydestä matkustettaessa tuntuivat hiukan hämmentäviltä. Myöskin luvun Urheiluvammat eri lajeissa, lajivalikoima tuntui yksipuoliselta ja itseään toistavalta kun juoksun, uinnin ja pyöräilyn lisäksi mukana ovat erikseen triathlon ja suunnistus, joissa vammamekanismit ovat kuitenkin pitkälti samankaltaisia jo aikaisemmin käsiteltyjen lajien suhteen.
Myös luku Yleistä terveydestä hämmensi kovin. Luvun sisältöön kuuluvat vain kolme sivua Laukan omaa tekstiä ihmisten omasta vastuusta terveydestään ja neljä sivua Laura Peipon raskauskertomusta, jossa vaelletaan lapissa vielä loppuraskaudesta ja salille palataan kuuden päivän päästä synnytyksestä. Raskaudesta ja liikunnasta ei kirjassa puhuta muutoin kuin nämä neljä sivua, jotka ovat kuvausta hyvin epätyypillisestä raskausajan liikunnasta.
Kiitän kirjaa siitä, että se nostaa esiin eron urheilulääkärin ja liikuntalääketieteen erikoislääkärin välillä. Urheilulääkäri ei siis ole mikään oma tutkintonsa vaan nimikettä voi käyttää kuka tahansa lääkäri.
Myös se, että liikuntaan ja urheiluun vaikuttavat elämäntavat ja mielen vaikutus ja uni on otettu kirjaan. Metsään mennään kuitenkin siinä millä laajuudella asiat käydään. Jos unellekin on omistettu oma lukunsa, olisi se mielestäni syytä tehdä kunnolla tarjoten myös kunnolla vinkkejä kuinka parantaa unta.
Takakannen esittelyssä on yksi kohta, joka pistää pahasti silmään. Pipan esittelytekstissä lukee, että hän on hoitanut yli 50000 potilastapausta ilman ainoatakaan hoitovirhettä. Näen kyseisen maininnan ensimmäistä kertaa kenenkään lääkärin esittelyssä ja minulla se vain nostaa karvat pystyyn. Kyseinen lause kuulostaisi ehkä normaalilta amerikkalaislääkärin tekstissä, mutta suomalaisessa tekstissä tulee mieleen vain kysymys, miksi tämä on tähän pitänyt lisätä. Jokainen kuitenkin tekee työssään virheitä ja Pippa itsekin sanoo epäonnistuneensa useamman kerran potilaan kohtaamisessa (s. 204)
Kouluarvosanaksi antaisin kirjalle 7-, teos on kattava, mutta jää pintaraapaisuksi, mikä toki sopii usein suurelle yleisölle. Kirjaa on kuitenkin suunnattu enemmän aktiiviurheilijoille, joilla tietopohjaa pitäisi olla jo sen verta, että syvemmälle olisi voinut mennä.
Oletko itse lukenut Urheilulääkäriä? Ja mitä mieltä olet, haluatko lukea kirja-arvosteluja jatkossakin silloin tällöin?
Pippa Laukan Urheilulääkäri- kirja (Fitra 2016) valikoitui ensimmäiseksi ihan sen vuoksi, että todella moni asia jäi häiritsemään sitä lukiessa. En ole itse lääkäri mutta olen kuitenkin lukenut vähän päälle neljäsataa opintopistettä terveystieteitä, joten omasta mielestäni olen pätevä muutaman kommentin heittämään.
Kirjassa on sivuja 214 ja kun yllä olevassa kuvassa on vain ensimmäinen aukeama sisällysluettelosta, on selvää, että kyseessä on pelkkä pintaraapaisu. Kirjassa yritetään käsitellä kaikki terveenä treenaamisesta sairasteluun ja vammoihin, ja vaihdevuosista uneen. Lisäksi kirjassa on mielestäni hyvin irrallisiksi jääviä henkilökohtaisia kuvauksia eri ihmisiltä.
Takakannen tekstissä kuvataan kirjan soveltuvan aktiiviliikkujille ja urheilijoille. Kirjaa lukiessa huomaa selkeästi, että kirja on suunnattu jo aktiivisesti urheileville ihmisille, joilla on resursseja personal traineriin ja yksityisiin lääkäripalveluihin ja joiden elämässä liikunta on priorisoitunut hyvin korkealle.
Kun moni asia on kirjassa ohitettu hyvin kevyellä käsittelyllä, niin kappaleet yrittäjyydestä ja häkämittarin tärkeydestä matkustettaessa tuntuivat hiukan hämmentäviltä. Myöskin luvun Urheiluvammat eri lajeissa, lajivalikoima tuntui yksipuoliselta ja itseään toistavalta kun juoksun, uinnin ja pyöräilyn lisäksi mukana ovat erikseen triathlon ja suunnistus, joissa vammamekanismit ovat kuitenkin pitkälti samankaltaisia jo aikaisemmin käsiteltyjen lajien suhteen.
Myös luku Yleistä terveydestä hämmensi kovin. Luvun sisältöön kuuluvat vain kolme sivua Laukan omaa tekstiä ihmisten omasta vastuusta terveydestään ja neljä sivua Laura Peipon raskauskertomusta, jossa vaelletaan lapissa vielä loppuraskaudesta ja salille palataan kuuden päivän päästä synnytyksestä. Raskaudesta ja liikunnasta ei kirjassa puhuta muutoin kuin nämä neljä sivua, jotka ovat kuvausta hyvin epätyypillisestä raskausajan liikunnasta.
Kiitän kirjaa siitä, että se nostaa esiin eron urheilulääkärin ja liikuntalääketieteen erikoislääkärin välillä. Urheilulääkäri ei siis ole mikään oma tutkintonsa vaan nimikettä voi käyttää kuka tahansa lääkäri.
Myös se, että liikuntaan ja urheiluun vaikuttavat elämäntavat ja mielen vaikutus ja uni on otettu kirjaan. Metsään mennään kuitenkin siinä millä laajuudella asiat käydään. Jos unellekin on omistettu oma lukunsa, olisi se mielestäni syytä tehdä kunnolla tarjoten myös kunnolla vinkkejä kuinka parantaa unta.
Takakannen esittelyssä on yksi kohta, joka pistää pahasti silmään. Pipan esittelytekstissä lukee, että hän on hoitanut yli 50000 potilastapausta ilman ainoatakaan hoitovirhettä. Näen kyseisen maininnan ensimmäistä kertaa kenenkään lääkärin esittelyssä ja minulla se vain nostaa karvat pystyyn. Kyseinen lause kuulostaisi ehkä normaalilta amerikkalaislääkärin tekstissä, mutta suomalaisessa tekstissä tulee mieleen vain kysymys, miksi tämä on tähän pitänyt lisätä. Jokainen kuitenkin tekee työssään virheitä ja Pippa itsekin sanoo epäonnistuneensa useamman kerran potilaan kohtaamisessa (s. 204)
Kouluarvosanaksi antaisin kirjalle 7-, teos on kattava, mutta jää pintaraapaisuksi, mikä toki sopii usein suurelle yleisölle. Kirjaa on kuitenkin suunnattu enemmän aktiiviurheilijoille, joilla tietopohjaa pitäisi olla jo sen verta, että syvemmälle olisi voinut mennä.
Oletko itse lukenut Urheilulääkäriä? Ja mitä mieltä olet, haluatko lukea kirja-arvosteluja jatkossakin silloin tällöin?
Kirja-arvostelut kiinnostavat jatkossakin :) En ole tätä kirjaa itse lukenut, eikä arvostelun perusteella vaikuttanut mulle sopivalta tai itseäni kiinnostavalta, mutta arvostelu oli mielenkiintoinen.
VastaaPoista