Amis-drop-out ja muita syksyn kuulumisia

Syyskuu on yleensä töissä mulle kaikkein kiireisin aika ja tänäkin vuonna oli aika vauhdikasta. Elokuun loppupuolelta alkaen kiersin Suomea ja oikeastaan vain Lappi ja Kaakkois-Suomi jäi kiertämättä. Vaikka reissaaminen ja etenkin uusien opiskelijoiden tapaaminen on ihanaa, niin lopulta oli pakko todeta että työ ja kahdet opinnot ovat liikaa. Jätin siis media-alan ammattitutkinnon kesken, mikä suorittajalle ei ollut hirveän helppo päätös mutta onpahan oppimisen paikka. Media-ala on siitäkiva onneksi, että netin ihmemaailmasta löytyy kyllä itseoppimiseen materiaalia niin paljon kun jaksaa läpi käydä, jos joskus tuntuu halua jatkaa.

Sokos hotel Triplassa olin yhden yön ihan työmatkojen ulkopuolellakin.

Syyskuulta kun etsin kuvia blogiin, oli suurin osa kuvia hotellihuoneista. Hotellit alkavat mennä suloisesti sekaisin päässäni ja niitä erottaa lähinnä se, että tuossa hotellissa oli tosi pieni suihkukoppi tai tuossa hotellissa ei ole pistorasioita yöpöydän luona. 

Kun reissaa työkseen, alkaa hotelleista ja hotelliaamiaisista kyllä aika äkkiä karista se luksus mitä hotellien lomakuvilla mainostetaan. Tänä vuonna aikataulut ovat myös jostain syystä olleet tiukempia kuin viime vuonna eikä aikaa ole paljoa ollut kaupunkikierroksille tai hotellisaleille vaan hotelliin on kirjauduttu ja painettu suoraan nukkumaan. 

Kuun vaihteessa ehdin työreissulta jatkaa vielä vanhemmillekin Liperiin leipäpäiväviikonlopuksi. Leipäpäivä on paikallinen markkinatapahtuma koululla ja sen piha-alueella sekä viereisellä maaseutumuseolla. Päivään kuuluu myös kilpailu parhaasta ruisleivästä (tänä vuonna myös muut leivät -sarja).

Koulu on muuttunut viime vuosina aika paljon kun yläkoululaiset siirtyivät Ylämyllylle. Tuossa isossa salissa tuli aika monta vuotta mätkittyä lentopalloa silloin kun vielä kotona asuin.

Täällä uusissa kotimaisemissa taas on tapahtunut ihmeitä kun Mätäojalla saari lähti karkuun. Alla olevassa kesän kuvassa näkyy oikeassa reunassa saari, joka nyt syksyn veden nousun myötä on siirtynyt tuohon yläkuvan keskelle. Ihmeellinen on luonto.

Vanhoja sairaanhoidon välineitä

Nyt kun on enää ns. normaalikiiretaso eli en ole joka viikko useampaa päivää reissussa, voisin yrittää palata hiljalleen säännölliseen blogiaikataulutukseen. Tauon aikana huomasin, että väljentäminen tekee ihan hyvää ja jatkossa pyrin siihen, että blogin normaali olisi kaksi postausta viikossa. Katsotaan miten tekstit asettuvat, olisiko tiistai- ja lauantaiaamu luontevimmat? Mutta nyt tosiaan tekstejä olisi taas tulossa ja alan jo kaivata kirjoittamisen pariin.