Miksi lappudieetit eivät toimi?

 Lihavuuden hoitoon on tullut tehokkaita lääkkeitä mutta yhä edelleen ns. lappudieetit eli valmiit ruokavaliot vaan jylläävät. Toki jääkaapin oveen printatuista ohjelapuista on siirrytty sovelluksiin ja elämäntapavalmennuksiin mutta ideahan näissä dieeteissä on sama. Myydään yksilöllisenä ruokavaliona kaikille lähetettävää ruokalistaa, johon on laskettu kalorit "asiakaan yksilöllisen tarpeen mukaan". Bullshit. Miksikö? No jatka lukemista.

 

Kuvat Unsplash

 Valmiiden dieettien toimimattomuuteen on oikeastaan vain yksi pääsyy, jonka sateenvarjon alle kaikki muut syyt jäävät ja se on yksilöllisyys. Meistä jokainen on identtisiä kaksosia lukuunottamatta fysiologialtaan hiukan erilainen. Me kulutetaan eri määrät kaloreita, me maistetaan ruoka eri tavalla ja meidän aivojen palkintojärjestelmä syttyy eri tavalla.

 

Toisille saman ruuan syöminen päivästä toiseen sopii paremmin, mutta toisten suu ja aivot kyllästyvät siihen heti ja alkavat etsiä uusia makuja ja tuntemuksia. Toisille taas uuden ruuan koostumus voi olla liian "vaikea" ja vaikka makuihin ja koostumuksiin on mahdollista totuttautua, niin osa ruuista jää pois mieltymystemme takia. 

 

Meidän maha ja suolisto käsittelee ruokia eri tavalla. Toisille sopii tiheämpi ateriarytmi pienemmillä ruoka-annoksilla ja toisille pidemmät välit. Toinen ei saa aamulla mitään alas ja toinen ei herää ennen aamupalaa. 

 

 Painonhallinnan sanotaan olevan simppelisti kalorit sisään -kalorit ulos -laskua. Olen tämän viikon opettanut taas ravitsemusta sairaanhoitajaopiskelijoille ja pyydän jokaista ryhmää pohtimaan miten he laskevat tuon laskun. Kokeillaanpa millainen yhtälö saadaan.

 

Ruuan ravintosisältö on ilmoitettu pakkauselosteessa. 

Ravintoarvotiedot ovat keskiarvolukuja, jotka perustuvat joko

• valmistajan tekemään analyysiin
• käytettyjen ainesosien tunnettuihin keskiarvolukuihin perustuviin laskelmiin, tai
• yleisesti tunnettuun ja hyväksyttyyn tietoon perustuviin laskelmiin.(Ruokavirasto)

Ruuan sisältämä energia saadaan tarkasti mitattua pommikalorimetrillä, jossa ruoka poltetaan ja mitataan sen lämpöarvo. Tällöin lopputuote on tuhkaa mutta ihmiselimistössä jää yleensä jotain kuitenkin "palamatta" eikä tuhkaluukusta tule tuhkaa. 

 

Pakkausselosteessa poikkeama saa olla jopa +-20%, joten ihan varma et voi olla siitä, että söitkö nyt 85kcal vai 115kcal. Ja oliko vaakasi taarattu kunnolla. Ja ethän vaan ostanut mittalusikoitasi Temusta, jolloin ruokalusikallinen voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

 

Kun punnitset, mittaat ja analysoit kaiken mitä söit, pääset kuitenkin aika lähelle oikeita kaloreita.

 

Tämä oli kuitenkin se helppo osa. Kalorinkulutuksesi tarkkaan määrään vaikuttavat seuraavat asiat:

• ikä 
• sukupuoli
• paino 
• kehon koostumus
• fyysinen aktiivisuus
• fyysisen aktiivisuuden ajalta lämpötila, tuulen tai vedenvastus 
• ruuan terminen vaikutus eli kuinka paljon kehosi kuluttaa energiaa eri ruokien sulattamiseen
• stressin vaikutus energiankulutukseesi
• perinnölliset tekijät
• suolistosi mikrobikanta 
• haavat ja infektiot
• pitkäaikaissairaudet
• tuhkaluukkutuotoksen laatu

Tarkka mittaus on mahdollista vain suoralla kalorimetri tai kaksoismerkitty vesi, jotka ovat niin kalliita ja hankalia mittaustapoja että käytännössä aina käytetään hengityskaasuihin perustuvaa epäsuoraa kalorimetriaa. 

 

Kalorit sisään -kalorit ulos -laskenta on siis niin epätarkkaa, että mistään matematiikan kokeesta ei ainakaan hoitajakoulussa sillä pääsisi läpi. Silti moni lappudieetin myyjä väittää pystyvänsä siihen. Ammattilaiset sen sijaan tietävät arvioidensa olevan arvioita ja muuttavat arviotaan tilanteen mukaan. Vaaka ja nimenomaan mittauskäyrän suunta, ei yksittäiset mittauskerrat, kertovat tilanteen kaikkein tarkimmin, onko arvio ollut oikea. Toisaalta meidän elimistössä on aika tarkka sisäinen mittari kaloreiden sisäänotolle ja kuluttamiselle. Ympäristö tosin voi sotkea sen ja moni meistä on on saanut sen sotkettua diettaamisella ja omituisilla kielloilla ja säännöillä. 

 

Ja vaikka saisitkin laskettua täsmälleen nollabalanssin, niin miten säätelet ruokahaluasi vielä dieetin päättymisen jälkeenkin ettei paino taas nouse. Kun sekä fyysinen, että psykologinen nälkä (ja muutkin nälän muodot) ovat niin yksilöllisiä. Pahimmillaan lappudieetillä jaksetaan jokunen viikko ja sen jälkeen homma leviää taas käsistä ja alkaa itsesyyttely mikä johtaa uuteen dieettiin. Ja lopulta ollaan jatkuvassa kierteessä. 

 

 Lappudieetin tekijä ei tunne sinua, ei henkilönä eikä elimistönä. Hän ei voi tietää mikä on sinulle maistuvin ja toimivin ruokavalio. Tai minkä verran ruokaa mahaasi mahtuu minäkin päivänä milläkin aterialla. Tai mikä on sinulle yksilöllinen paras paino. (Ja vauhti sen saavuttamiseen kun painon pudotuksestahan näissä dieeteissä on kyse.) 

 

Näiden ongelmien lisäksi lappudieetit kaatuvat tylsyyteen ja omaan joustamattomuuteensa. Kyllähän paino putoaa kun kaloreita rajoitetaan, mutta saneltu ruokavalio ei vaan ole pitkäaikainen eikä kestävä ratkaisu. Elämä on kuitenkin kivempaa kun siihen mahtuu muutakin kuin ruokavalion orjallinen noudattaminen. 

 

Jos valmiit ruokavaliot toimisivat, antaisivat laillistetut ravitsemusterapeutitkin niitä. Vaan kun eivät anna. 

 

Jos ne toimisivat, niin meille ei olisi kertynyt kansiokaupalla niitä lappuja jemmaan. 

 

Lappudieettien, sovellusten ja dieettikirjojen myynnin takana on ihan yksinkertaisesti raha. Etenkin näin tekoälyn aikana ei voi olla edes varma onko ohjeiden luojana oikea ihminen ja vaikka olisikin, onko kyseisellä ihmisellä riittävä koulutus ja osaaminen.  

 

Jos oma syöminen mietityttää, niin laillistettu ravitsemusterapeutti on hyvä apu. Jos julkiselle ei pääse ja ei halua rahojaa yksityisellä käyttää niin seuraavaksi suosittelen nettiä ja kirjastoa. Ohjeita ja suosituksia löytyy mm. Ruokaviraston nettisivuilta ja kirjastosta löytyy myös ravitsemusterapeuttien kirjoja metrikaupalla.

 

Ja sitten jos ei enää keksi, mitä tällä viikolla ostettaisiin kaupasta ja laitettaisiin ruuaksi eikä netistäkään tunnu löytyvän ideoita, niin siinä on sitten tekoälylle jo ihan hyvä kokeilun paikka. Pyydä vaikka keksimään viikolle ateriat, jotka ovat kasvisvoittoisia ja kuitupitoisia mutta sisältävät runsaasti proteiinia.

 

Kyllähän ne lupaukset helppoudesta ja nopeasta painonpudotuksesta houkuttelevat mutta tässä on hyvä säästökohde. 

 

Millaisia muistoja lappudieeteistä on jäänyt?